Sessan pahin painajainen: pissaaminen sateella

Huoh.. en ees tiedä mitä sanoisin. Sessa on älyttömän kuuliainen koira, mutta mieletön herkkis. Tässä määrin herkkyys aiheuttaa mulle jo aika ajoin harmaita hiuksia. Hyvä esimerkki iltalenkiltä; 

Sessan aikaisemmasta lenkistä aikaa jo reippaat 6h. Ulkona tihuttaa vettä, joten siellä kävellään pää kumarassa vaivihkaa puiden alle vetäen. Ajattelin, että neidillä on hätä ja kurvasin puiden suojaan nurtsille. Sessa haistelee minkä kerkiää ja esittää etsivänsä paikkaa. Mitään ei tapahdu. Jatketaan matkaa kohti varmaa pissapaikkaa ja saadaan nuorempi neideistä asioimaan. Sessa nuuskii, vaihtaa paikkaa, pyörii, nuuskii, seisahtuu. Ei, tämäkään ei kelpaa. Normaalisti kehotuksesta pissivä neiti ei suostu syystä X kyykkäämään kuninkaallista takamustaan kohti maata. Seilailen pissinurtsilla yli puoli tuntia ees ja taas kehottaen koiraa asioimaan, mitään ei tapahdu. You gotta be kidding me!

Herkkyydessä on se ikävä puoli, että menettämällä hermoja ei saada aikaan mitään tulosta muistuttavaakaan. Mitä kauemmin kestää, sitä enemmän turhaudun ja vaikka miten yritän peittää turhautuneisuutta, Sessa huomaa sen ja paineistuu entisestään --> haluttua toimintoa ei näy eikä kuulu. En voi muuta sanoa kuin että raivostuttavaa. Mut hei, ei se panttaaminen maailmaa kaada vaikka välillä niin kovasti ärsyttää ja ahdistaa. Tavallaan jopa naurettavaa, miksi otan asiasta niin suuret herneet nenuun? Ehkä se on väsymys ja kurja keli, mitkä vetävät mieltä maahan. Noh, huomenna on päivä uus ja uudet pissipaikat vallotettavina.

Ainiin, Tiida kuuli eilen illalla ensimmäistä kertaa elämässään oikeita laukaksia! Kaksi kertaa kahden sarjat. Leikitin Tiidaa koko ajan. Molempien sarjojen ekalla pamauksella Tiida nosti katseensa ja pysähtyi ihan hetkeksi miettimään pamahdusta, mutta toisilla kerroilla neitiä ei enää hetkauttaneet laukaukset! Hienoa.

Hakutreenit nro 6 & 7, ja vähän agiakin

Haku nro 6

Pimeätreenit. Tiidalle otettiin neljä ukkoa, kaikki ilman apuja, ehkä noin 50m etäisyydellä keskilinjasta. Tuttuun tapaan Tiida käytti oikeaoppisesti nenäänsä ja reippaasti lähti käskyn saatuaan ukolle. Ei moitittavaa,

Viimeiseltä maalimieheltä koiraa hakiessani minulle sanottiin, että tuon kanssa voitaisiin aloittaa ilmaisun treenaaminen. Haukkuilmaisun olen äänekkäälle koiruudelleni valinnut. Pari ryhmäläistä haukuttivat Tiidaa lelulla palattuamme keskilinjalle. Yllävän nopeasti Tiida tarjosi haukkumista ja sai siitä palkan. Kotiläksyksi tuli arvatenkin haukuttaa koiraa viikon aikana.

Haku nro 7

Valoisat treenit. Nyt useaan otteeseen ollaan otettu meidät junnut omaan ryhmään treenaamaan alkeita ja osaavammat treenaavat keskenään. Tällä kertaa osaavat harjoittelivat partioimista ja minut valittiin kartturiksi. Ensimmäisen koirakon ajan tehtäväni oli suunnistaa ainoastaan kartan avulla, suht' hyvin se sujuikin, mitä nyt pari kertaa tipahdin reitiltä. Todennäköisesti olisin päässyt takaisin mukaan matkaa jatkettaessa. Seuraavien koirakoiden ajan sain kartan tueksi GPS:n ja hyvin pysyttiin reitillä. Sainkin kuulla olevani ihan hyvä kartturi.

Kolmen tunnin kartturoinnin jälkeen oli vihdoin Tiidan vuoro. Neiti sai treenata tällä kertaa myös partiointia, reilusti helpompana tietysti mitä osaavat. Toinen kouluttajista toimi maalimiehenä, tarkoituksena haukuttaa neitiä piilolla, piiloja yhteensä vain kaksi.

Lähdimme koira vapaana kulkemaan muutaman kymmenen metrin päästä piilosta vuoren rinteen suuntaisesti. Kun tuuli puhalsi suoraan piilolta meitä kohti, Tiida sai hajun ja lähti kyselemättä etsimään ukkoa. Paikansi hyvin ja meni melko suoraan paikalle. Ensimmäiset pari haukkua tuli helposti, seuraavat eivät. Maalimies istui ja Tiida selvästi ei osannut haukkua istuvaa. Kouluttajan noustessa seisomaan, haukkuminen sujui aika reippaasti.

Toinen piilo oli lähellä ensimmäistä, ehkä 15m päässä siitä. Suuntasimme taas askeleet vuoren rinteen suuntaisesti. Tiidalla oli vanha piilo vielä mielessä ja neiti kävikin ensin tsekkaamassa piilon vierustan, josko sieltä löytyisi namiukko. Kutsustani kääntyi reippaasti ja tuli luokseni. Tuuli puhalsi nyt suorassa linjassa piilolta meidän luo ja Tiida sai hajun ja lähti. Kerran neiti pysähtyi haistelemaan ilmaa, mutta ei kääntynyt pyytämään lupaa etenemiseen. Tiida säntäsi piiloa kohti, mutta juoksi ensin ohi. Hyvin neidin nenä kuitenkin toimi ja Tiida kääntyi ja löysi piilon. Tällä kertaa ukko oli seisaallaan, ja Tiida aloittikin suht' kivan haukkusarjan.

Tosi hyvät treenit taas, koira irtoaa hienosti eikä epäröi tai jää kysymään lupia. Kaverini oli kuullut Tiidan työskennellessä parin ryhmäläisen kehuvan neitiä toteamalla collieiden olevan yleensä niin herkkiä ja pelokkaita, mutta Tiida ei kuulu tähän kastiin. Todella kiva kuulla muidenkin suusta todistusta Tiidan mahtavasta luonteesta. Kyllä mä vaan oon niin ylpiä tosta sintistä!

Ps. Saimme vihdoin pelastuskoiraliivit Tiidalle (kiitos treenikaverille). Paljon sain pienentää liivejä ennen kuin istuivat likalle edes jotenkuten. On se vaan niin pikkarainen.

Viikon takainen kuva, vasemmalta oikealle: Levi, Sessa ja Tiida.

Agia ollaan myös edelleen treenattu viikottain. Viime perjantaina ohjatuista valitettavasti jäi huono mieli. Rata ei itsessään ollut mahdoton eikä Tiida huono. Me oltiin vuorossa viimeisenä, ja seuraava treeniryhmä oli tullut halliin odottelemaan. Minäpä idiootti paineistun jostain syystä odottavista treenaajista ja heidän katseistaan mun selässä. Hermostuneisuuteni näkyi turhautuneisuutena Tiidan haukkumista kohtaan ja kontaktien surkeutena... Huoh. 

Omatoimitreeneissä Tiidan kanssa on treenattu nyt kontakteja, muistuteltu keppejä ja treenattu takaakiertoa. Rengasta tarvis vielä muistutella mieleen ja ottaa keinu osaksi treeniä.

Sessa on saanut puuhailla kivalla mielellä ilman paineita ja eilenkin neiti sininen teki todella kivasti ja innokkaasti, kuitenkin keskittyen ohjeisiin. Kiva huomata edistystä putkien kanssa, ne ovat vaihtelevasti ikäviä Sessan mielestä. Myös puomi osana rataa sujuu jo aika mukavasti, edelleen saan ohjata koiran tarkkaan alkuun ettei hujahda ohi. Sessan treeneistä jäi silti todella hyvä mieli. Mukavaa vaihtelua treenata välillä myös koiran kanssa, jolle ei ole mitään tavotteita. Rentouttavaa.

Hakutreenit nro 4 & 5

Kuvat päivän maratonlenkiltä Ruissalosta, kuvaajana tönötyksissä Edith.

Haku nro 4

Sunnuntaina päästiin taas hakumetsään. Viimekertaiseen tyyliin otettiin alottelevat omaan ryhmäänsä, ja jokainen koirakko pääsi kahteen kertaan metsään.

Tiidan kanssa ensmäisellä kerralla otettiin kolme ukkoa. Ensimmäiset kaksi jälleen haamuina. Molemmille Tiida irtos tosi kivasti ja reippaasti pysyi maalimiehellä niin kauan kunnes olin perillä. Jälleen neiti sai kehuja nätistä käytöksestä ukolla.

Kolmas maalimies oli taas valmiina piilossa meidän tullessa tokalta ukolta. Tiida käytti nenäänsä ja tajusi metsässä piileksijän jo ennen kuin asetin koiran lähtövalmiuteen. Viimeksi tämä kokonaan piiloutunut ukko oli lähempänä keskilinjaa, mutta tällä kertaa ukko oli yhtä kaukana kuin ensimmääiset kaksikin. Reippaasti Tiida lähti ukolle ja paikansi maalimiehen ilman ongelmia.

Toisella kierroksella kokeiltiin neidin kanssa jotain ihan uutta. Sain lainaliinan koiralle ja lampsimme metsään, jossa oli piilossa kaksi maalimiestä. Emme kulkeneet aikaisempaa keskilinjaa pitkin, vaan jotain ihan uutta reittiä. Tarkoituksena oli tarkkailla Tiidasta merkkejä, milloin saa hajun, eli "merkkaa". Hienosti likka nenuaan käytti ja haistoi ukot hyvissä ajoin. Aluksi neiti ei ymmärtänyt, että hänellä on lupa lähteä ukolle heti hajun saatuaan, mutta parin kannustuksen jälkeen lähti reippaasti pensaiden läpi ja löysi molemmat ukot nopeasti.

Tiidasta näki todella hyvin, milloin on saanut hajun. Nenä nousi, koiran asento valpastui ja koska meillä ei ole vetäminen sallittua alkoi kipittäen kiirehtimään kohti hajun lähdettä. Kipitys näytti suorastaan hupaisalta.

Viime treeniin verrattuna tämä kerta meni rauhallisesti ja keskittyneesti. Tiida ei haukkunut treeneissä kertaakaan, ei edes metsään mennessä. Tuntu, että likalla oli pakka paremmin kasassa. Oikein kivat treenit.

Nakuneiti 1v 11kk.

Toinen bikinityttö, 3v 2kk.

Haku nro 5

Ensimmäiset treenit pimeässä metsässä. Tiistaina siis pakattiin valoilla ja heijastimilla varustettu koira autoon ja suunnattiin kohti treenipaikkaa. Tiida pääsi heti toisena koirana metsään. Ukkoja tällä kertaa neljä, kaikki lähellä keskilinjaa. Ensimmäiset kolme peräänlähtönä, viimeinen kunnolla piiloutuneena.

Peräänlähdöistä Tiida kiihtyi suunnattomasti ja alkoi paukuttamaan päätään. Ukot sammuttivat valonsa päästyään piilolle, jolloin päästin jo hiljentyneen koiran töihin. Reippaasti se singahti namujen perässä pimeään metsään, ei ongelmia.

Viimeinen ukko oli Tiidasta selvästi jännempi. Ei ollut ollenkaan tuttu tilanne tämä pimeään metsään syöksyminen vailla minkäänlaista näköhavaintoa kohteesta. Katsoin Tiidasta milloin näytti lukinneen suunnan ja päästin irti. Neiti lähti aavistuksen epävarmana liikkeelle, kuitenkin suoraan metsään. Itse pohdin kääntyykö koira takaisin enkä huomannut kunnolla seurata työskentelyä. Kaverilta onneksi kuulin neidin lähteneen ensin jäljen perään, jonka jälkeen lähempänä maalimiestä otti vainun ilmasta ja paikansi ukon. Muiden silmiin teki kuulemma hienosti, itse taisin nähdä epävarmuuden suurempana kuin muut. Reipas likka silti.

Seuraavat treenit onkin ensi tiistaina, jälleen mennään illan pimeydyttyä metsään. Kiva, että treenit on nyt kahdesti viikossa, ei haittaa niin paljoa, jos joskus jää kerta välistä. Lisäksi on ihan tosi kiva päästä treenimään pimeälläkin, vielä kun sellaista on.

PS. Kesä taitaa todellakin tehdä tuloaan; sunnuntaina bongasin Sessasta jo ensimmäisen punkin.. myös kavereiden koirista on jo pari punkkia löytynyt. Näitä kamaluuksia ei olla sitten yhtään kaivattu. Toivotaan takatalvea, joka tuhoisi nämä jo heränneet yksilöt mahdollisimman pian.

Ärrinmurrin

..että sellanen iltalenkki meillä!! Koiralla siis ennen episodia päällään ketjullinen koko kuristava panta, mikä ei suinkaan ollut kuristavassa asennossa ja väärin käytettynä ja koiralle isona pääsi luiskahtamaan pois kaulasta. Onneks ei käynyt silmittömästi kimppuun vaan pysähtyi Sessan alistuessa, jolloin olin jo niskavilloissa kiinni ja työntämässä mokomaa elukkaa kauemmas omista koiristani. Kyllä kiukutti! Jalat täristen kokosin itseni ja mahdollisimman asiallisesti kehotin ostamaan toisenlaisen pannan. Onneksi omistaja vaikutti myös säikähtäneeltä ja otti alkujärkytykseni ärräpäät kiltisti vastaan ja oli selvästi pahoillaan. Toivotaan, että oppi jotain tästä eikä sama kaava toistu enää muidenkaan kohdalla.

(Lähistöllä asustaa myös aika paljon samoin käyttäytyvä sakemanni, jonka omistajalla ei tunnu olevan kontrollia koiraansa, innolla odotan tämänkin kohtaamista....)

Ja kyllä, olen entistä vahvemmin roturasisti ja vahvasti myös sitä mieltä, että koira-ajokortille olisi todellakin käyttöä!

Keppitreeniä

Kurvattiin aamusta molempien koirien kanssa hallille agittamaan. Huomisen ohjatut jäävät episten vuoksi välistä, joten halusin treenata Tiidaa itse. Koska tavoitteena on virallisten korkkaus loppuvuoteen mennessä, on keppejä ja kontakteja vielä hiottava paljon.

Kontakteja ollaan nyt tehty nenuttamalla. Tällä hetkellä ei vielä tehdä esteitä kokonaisena, vaan ohjaan Tiidan sivusta suoraan alastulokontaktille, johon neidin pitäisi itse oppia pysähtymään välittämättä siitä, missä minä olen. Toistaiseksi Tiida vielä valuu kontaktilta alas mukanani, joten nyt treenataan enemmän pientä häiriötä minun suunnalta. Tällä hetkellä kontakti näyttää tältä:

Kepit on nyt siinä vaiheessa, että mielialasta ja päivästä riippuen ne suoritetaan ilman ohjureita jo suht mallikkaasti. Epävarmuutta on vielä hiukan, mikä näkyy vauhdin puutteena. Myös jos olen liian paljon edellä, koira saattaa oikaista. Ylienergisenä ei malteta pujotella kunnolla, väsyneenä ei jakseta keskittyä loppuun asti. Oikealla mielialalla ne menee kuitenkin hyvin alusta loppuun ja parin esteenkin kautta. Treenaamme jatkossa vaihtelevasti joko kaikilla verkoilla (lisää vauhtia ja itsenäisyyttä), muutamalla ohjurilla (mieleen muistuttelua) tai kokonaan ilman. Eiköhän me näin saada hyvät ja varmat kepit aikaan. Ja tältä meidän kepit tällä hetkellä näyttää ilman ohjureita/verkkoja:

Sessan kanssa treenattiin pienesti muutaman esteen pätkiä. Lähinnä putkea, todella matalia hyppyjä, pari kertaa puomia ja tasan kaksi kertaa keppejä verkoilla. Sessa tekee ihan mukavasti, vähän ujostuttaa ja on hidas, mutta mieliala on iloinen. Meidän touhu on enemmänkin puuhastelua kuin treenaamista. Pääasia, että koiralla on kivaa ja se saa kahdenkeskistä aikaa kanssani.

Hakutreenit nro 3

Eilen oli vuorossa Tiidan kolmannet hakutreenit. 

Viime treeneissä treenasimme makkararinkiä sekä pakenevia maalimiehiä. Ukkojen pinkaistessa karkuun neiti aloitti sen päiväsen haukkumisen ja komentamisen, olis tehnyt kovasti mieli lähteä perään. Lähettämistä sain odottaa tovin, jotta koira hiljenee ja keskittyy.

Tällä kertaa otimme taas ensin makkararinkiä rauhoittumisen harjoittelemista ajatellen. Tiida oli vetänyt remmissä into piukeana autosta metsään ja aloitti haukkumisen jo metsän reunalla. Yllättäen ihmisten luo pääsyä ja ringin alkua odoteltiin hiljaisuudessa ja rauhassa. Päästin Tiidan irti ja reippaasti se taas juoksi ihmiseltä toiselle nameja hakemaan. Tämän jälkeen koira takaisin autoon odottamaan toista vuoroaan.

Toisella kierroksella otimme aluksi pari haamua aika pitkällä etäisyydellä. Kiinnitin neidin huomion toisaalle sillä aikaa kun ukko meni piilolle. Tämän jälkeen ukko kiinnitti koiran huomion ja piiloutui. Tiida ei turhia haukkuja päästellyt, odotti käskyä ja luvan saatua lähti reippaasti etenemään kohti maalimiestä. Maalimiehellä Tiida odotti nätisti ja luottavaisesti maassa makoillen tuloani, kehtaanpa väittää että neiti sikapossu olisi mieluusti jäänyt paljon pidemmäksikin aikaa ukolle herkuttelemaan.

Viimeinen maalimies otettiin eri tavalla mutta lähempänä keskilinjaa. Maalimies oli piiloutunut sillä välin kun etsimme edellistä ukkoa. Minua ohjastettiin lähettämään koira tiettyyn suuntaan. "Katotaan mitä se tekee", kuului apukouluttajan suusta. Epäilin lähteekö Tiida ilman näköhavaintoa metsään etsimään, saati vielä oikeaan suuntaan.. Tiidapa olikin päässyt jyvälle, otti ilmavainun ja luvan saatuaan lähti määrätietoisesti etenemään. Ukkopa ei ollutkaan suorassa linjassa lähetettyyn suuntaan nähden. Tiida kuitenkin hiffasi seurata nenäänsä ja teki reippaan käännöksen ja rynni pusikkoon, josta maalimies sitten löytyi.

Tuo pieni sintti yllättää minut aina uudelleen ja uudelleen, se on niin hieno ja nopea oppimaan! Kunhan vain itse olisin yhtä fiksu niin meistä voisi tulla vaikka ja mitä..

Ainiin, kohta meillä alkaa hakutreenit kahdesti viikossa! Sunnuntain päivätreeni pysyy samana, tiistaille lisätään iltatreeni. Jännittävää nähdä miten illan hämärtyminen vaikuttaa koiraan ja miten edistyminen nopeutuu treenien tiheytyessä.