Tuntuu että lähiaikoina on tapahtunut paljon, toisaalta taas ei juuri mitään. Tiida täytti 4 vuotta 16.4. Synttäreitä ei sen suuremmin juhlittu, suoraan sanottuna allekirjoittanut meinasi unohtaa koko merkkipäivän... Tiida pääsi synttäreiden kunniaksi pesuun ja mani-pedikyyriin. Veikkaanpa, että emäntä oli itse synttärisankaria innostuneempi päivänsä puuhista,
Neri täytti 20.4. vuoden. Vihdoin voin huokaista helpotuksesta, pahin pentuaika on takanapäin ja tuntuu, että Neristä on tullut jokseenkin fiksu nuori neiti. Toki isopieni on vielä kovin pentumainen tietyissä tilanteissa, mutta ylimääräinen puuhastelu ja "pahanteko" ovat jääneet taakse. Napero vaikuttaa kaikenkaikkiaan melko herttaiselta ja puuhakkaalta hyväntuulen koiralta. Ihana pusumaakari.
Olen tehnyt Nerille Aktiivicollieiden FH-jälkipäivästä innostuneena muutamia lyhyitä jälkiä lähipelloille. Hirveästi eivät jäljet ole vielä vanhenneet vaan melko tuoreina ollaan ne nuuskuteltu pois. Hirmuisen tarkkaa työtä napero tekee ja kovasti onkin saanut kehuja treenejä seuranneilta, vaikuttaa kuulemma todella lupaavalta kyseiseen lajiin. Tarkoitus olisi nyt säännöllisesti treenata peltojälkeä ja aika pian pidentää jälkeä sekä pikkuhiljaa treenata pidempää vanhentumista.
Myös agilityn saralla on tapahtunut Nerin kanssa edistystä. Hain pennun kanssa seuramme alkeisryhmään ja kuinka ollakaan, saimme paikan! Kurssi alkoi koirattomalla teoriakerralla, jossa käsittelimme uuden kurssikokonaisuuden sisältöä sekä positiivista vahvistamista ja sen hyötyjä. Kurssin alussa on muutaman kerran kestävä valmentava kurssi, missä keskitymme koiran hallintaan, vireeseen, treenipaikkaan ja häiriöön tottumiseen sekä palkkaamiseen. Itse agilityesteisiin emme vielä tutustu, vaan keskitymme perusteiden rakentamiseen.
Valmentavan jälkeen vuorossa on itse alkeiskurssi, jossa treenaamme esteitä. Olen suunnitellut Nerin kohdalla opettavani kepit kujakepeillä ja kontaktit 2on2off tekniikalla, mutta erittäin yksinkertaisella tavalla opetettuna. Haluan koiralle itsenäistä suorittamista tulevaisuudessa näiden mielestäni vaikeampien esteiden kanssa. Kujakeppien kuvittelen olevan koiralle loogisin tapa oppia kepit. Mielenkiinnolla odotan tulevia treenejä.
Ja jottei olisi liian vähän lusikoita eri sopissa niin olen myös ilmottanut Nerin ensimmäisiin näyttelyihin, Helsinki pk-tapahtumaan tälle kuulle. Kävimme treenaamassa mätsäreissä kehäkäytöstä ja pikkukoira yllätti minut positiivisesti! Tuomaria Neri rakasti, mutta hillitsi itsensä hienosti. Todella iloisella mielellä oli kehässä ja tönötti iloisen oloisena. Ravaamista pitää vielä treenata lisää, nyt koiran teki mieli leikkiä hihnalla juoksun lomassa...
Mätsäreissä Neri oli PUN-. Kaikenkaikkiaan hieno suoritus nuorelta kokemattomalta koiranalulta.
