sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Helsinki KV 20.5.

Taas on aika vierähtänyt viimeisestä blogikirjoituksesta. Tuntuu, että viikosta loppuu tunnit kesken ja aika vaan juoksee eteenpäin. Hyvä, jos ehtii viikkotreenien lisäksi ylimääräisiä treenejä edes pitää, saati istahtaa alas ja avata konetta kirjoitusmielessä. Lisäksi nyt keväällä allekirjoittanutta on työllistänyt opinnäytetyön teko, jota yllättäen innostuin tekemään todella tunnollisesti ja annoin kaikki annettavissa olevat paukut kyseiselle työlle. Nyt oppari on vihdoin onneksi kasassa. Koulun kesäloman alettua onkin taas kesätöiden vuoro ja koiratreenit jäävät väkisinkin aikataulullisten haasteiden vuoksi taka-alalle kesäksi. Tokihan agilityn viikkotreeneistä tulee myös kesätauot, mikä helpottaa omalta osaltaan ajan käytön hallitsemista kiireisenä vuodenaikana.

Kevään aikana olin sentään pistänyt näyttelyilmot menemään ja tänään oltiinkin Helsinki KV:ssä Nerin että Tiidan kanssa, molemmat avo nartuissa. Tuomarina toimi Saija Juutilainen. Ensimmäistä kertaa olin näyttelyssä kahden koiran voimin ja vielä samassa luokassa. Suunnitelmana oli esittää Neri itse ja antaa Tiida tämän kasvattajan esitettäväksi. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos ja hetken aikaa jännitin, saanko Tiidaa ollenkaan kehään. Onneksi asiat kuitenkin järjestyivät parhain päin, kiitos siitä avuliaille kavereille, ja molemmat tytöt saatiin kehään ilman ongelmia.

Nerille tämä oli neidin elämän toinen näyttely. Minua jännitti melko tavalla ensimmäisen kerran jälkeen, siitä kun on jo aikaa ja esittämiseni oli silloin melkoista sähellystä... Tänään ennen kehää saatiin vielä viimeiset neuvot Nerin kasvattajalta ja melko rauhallisin mielin lopulta askellettiin kehään. Hienosti Neri malttoi seistä kopeloitavana ja ravi oli nättiä ja maltillista. Nerille tästä ERI.

Tiidan kehäesiintymistä seurasin sivulta. Hienosti ja ryhdikkäästi Tiida pönötti tuomarin tarkastellessa koiraa. Ravissa Tiidalla vaikutti olevan ajatukset hieman muualla, kenties ihmetteli, missä emäntä on. Kaikenkaikkiaan kuitenkin hienosti esitetty ja hienosti esiintyi vieraan ihmisen esittämänä. Tiidalle EH, alla arvostelu:

"5v. hyvärunkoinen ja luustoinen nuori narttu. Niukemmin mutta tasapainoisesti kulmautunut. Hyvät käpälät, sievä nartun pää ja ilme. Riittävän pyöristynyt kuono-osa. Hyvä purenta, korvien taite. Riittävästi niskan kaarta. Hyvä karvan laatu, puhtaat värit. Hyvä hännän asento. Kovin kapeat liikkeet, sivuaskel saa jäntevöityä. Mukava luonne."

Kilpailuluokassa oli nopeasti laskettuna kuusi-seitsemän narttua. Neri esiintyi jälleen mallikkaasti ja minä puolestani tunsin oloni rennoksi Nerin kanssa. Fiilis oli melko hyvä, kun kehästä käteltiin ulos pari narttua ja Neri jäi neljän parhaan joukkoon. Meitä juoksutettiin vielä kehä ympäri ja lopulta Neri osotettiin kolmanneksi! Eli lopputulema Nerille oli avo ERI 3. Olen todella ylpeä kokemattomasta koirastani sekä hieman myös omasta suorituksestani, tuntui että meillä oli pallo hallussa ja oltiin yhdessä kehässä. Hyvä mieli jäi ja nyt uskaltaa taas luottaa meidän touhuihin kehässä ja katsella uusia näyttelyitä. Alla arvostelu:

"2v. oikealinjainen nuori narttu. Hyvä, pitkä rintakehä. Hyvä luuston vahvuus, kulmaukset, käpälät. Kaunisilmeinen narttumainen pää, hieman syvä kallo. Riittävä korvien taite. Hyvä kuono, purenta. Kaunis karvapeite, väri. Liikkuu hyvällä luonteella. Kaunis sivukuva. Etuliike saa tiivistyä kyynärpäistä."

maanantai 29. tammikuuta 2018

Tavoitteet 2018

Mietin pitkään julkaisenko tavoitteita tälle vuodelle blogin puolella. Olen kovin kilpailuhenkinen ja tähtään täydellisyyteen teoissani. Elämä on näyttänyt ettei jatkuva suorittaminen kannata ja liika tuloksiin tähtääminen aiheuttaa turhaa painetta ja vie itse tekemisestä ilon. Aloitin jo kertaalleen kirjoittamaan tätä postausta viime vuoden tavoitteiden toteutumisen kautta, mutta huomasin jo tekstiä kirjoittaessa alakulon ja epäonnistumisen tunteen tunkeutuvan mieleeni. Niimpä poistin tekstin. Koska blogini yleisö on määrällisesti pieni eikä blogillani ole juuri odotuksia, teen tavoitepostauksen mahdollisimman mataliin ja konkreettisiin tavoitteisiin tähdäten, jotta paineeni tuloksista pysyy pienenä enkä kompastu omiin kengännauhoihini. 

Tavoitteet 2018:


Neri
-Agilityssa kisaamisen aloittaminen hyppyradoilla Juhannuksen aikaan.
Olemme nyt valmennusryhmässä, jossa on pohdittu isoa päätavoitetta keväälle. Välitavoitteina on keppien treenaaminen valmiiksi, estefokusta koiralle sekä yleisimmät ohjaustekniikat tutuiksi.

-Agiepiksissä käyminen vauhdin ja kisatreenin vuoksi

-Tokossa ALOn liikkeet valmiiksi
Näiden kanssa ollaan hyvällä mallilla, suurin työ on vielä kapulanpidon suhteen. Neri ottaa kapulan, mutta sylkee herkästi pois suusta. Tähän nyt kokeilussa uusi taktiikka.


Tiida
-Juoksukontaktit valmiiksi Juhannukseen mennessä --> takaisin agiradoille.
Tällä hetkellä juoksarit on melko kivalla mallilla: treenataan boksilla ja kontaktit on taas osa rataa. Vielä lisää treeniä boksit radalla, pikkuhiljaa kevään mittaa häivytetään niitä bokseja.

-Agiepiksissä käyminen kevään mittaa kisatreenin vuoksi.

-Tokossa kisamaista treeniä, möllikisoihin osallistuminen.
ALOn liikkeet olleet kunnossa jo pitkään. Kisoihin päin pikkuhiljaa, ei välttämättä vielä tulevana vuotena.

-Vireen hallintaa/rentoutumista treeni- ja kisatilanteessa sekä hihnalenkeillä
Suurin ongelmamme vireen hallinta/koiran rentous, mikä yhdistettynä hermostuneeseen ja jäykkään ohjaajaan on aiheuttanut meille töitä ja paljon. Kisaaminen etenkin tokossa on tuntunut lähes mahdottomalta kun yhdistää kaksi jäykkää hermoheikkoa yhteen. Tähän ollaan panostettu aktiivisesti jo kohta 3 vuotta ja työ on tuottanut tulosta. Tätä osa-aluetta tullaan luultavasti työstämään vielä pitkään. Mikäli työn tulos jatkaa samaa suuntaa kuin tähän mennessä, who knows me vielä lähivuosina kisataan siellä tokossa.


Sessa
-Agiepiksissä hyppyradoilla käyminen yhteisen kivan vuoksi.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Luustokuvilla

Käytiin Nerin kanssa eilen kuvilla ja silmäpeilauksessa PetVetissä. Neri oli tuttuun tapaan reipas ja utelias oma itsensä ja tervehti henkilökuntaa iloisesti joka käänteessä. Toimenpiteissä Neri oli lunkisti ja vähät välitti hoitajien ja lääkärin tekosista.

Silmissä pentuna nähty Crd oli edelleen näkyvissä, lisäksi vasemmassa silmässä yksi ylimääräinen ripsi, mistä johtuen distichiasis-lausunto.
Luustosta mulla oli olo, että sieltä tulee vikaa joka suunnalta. Koira ei ole oireillut mutta jostain syystä mulla oli tällainen fiilis. Yllätykseni oli suuri kun lääkäri lausui kuvat: selkä priimaa, kyynärät 0/0 ja lonkat mitä luultavimmin B/B.

Kävin saman iltana vielä maksamassa Omakoirasta maksut kuntoon ja tänään töistä päästyä sähköpostissa odotteli lopullinen tuomio. Selän kuvautin epävirallisesti, joten enää jännitin lähinnä lonkkia. Lopputuloksena kyynärät 0/0 ja lonkat B/B.

En vois olla tyytyväisempi. Ihana tietää, että voidaan harrastaa mitä lystää ilman kehon rajoitteita. Koirani on terve.


tiistai 15. elokuuta 2017

Irokon 25v. kennelpäivät

Käväistiin Nerin kanssa kasvattajan järkkäämässä Irokon 25v. kennelpäivässä elokuun 5.päivä. Paikalle oli saapunut melko määrä Irokon -kasvatteja omistajineen seka jokunen Irokon -koirien lähisukulainen omistajineen. Juhlapaikkana toimi Heini Sepän tilukset.

Tapahtuma alkoi navetan ylisillä alkumaljalla, jonka aikana kasvattaja, Johanna, kävi läpi kasvatustyönsä ideologiaa sekä koirien sukutauluja ja kahta hänen kasvatuksensa päälinjaa. Me kasvattien omistajat olimme yhteistuumin keränneet kolehtia, jolla tarjoaisimme kasvattajalle kiitoksen koiristamme. Alkumaljan jälkeen olikin kiitos-puheen aika ja pieni pohjustus tulevalle koitokselle, joka Johannan tuli käydä läpi palkinnon saamiseksi. Koitoksiin kuului kahden kasvatin tunnistaminen silmät sidottuna koiraa tunnustelemalla, leikkimielisten vihjeiden perusteella kasvattien virallisen nimen tunnistaminen, lelukoiran kanssa agiliitäminen ja lopuksi lelukoiran kanssa jäljestys. Jäljen päästä löytyi luonnollisesti palkinto. Johannalle oli hommattu koiranruokaa, kevythäkkejä sekä trimmipöytä kolehtina saaduista rahoista. 

Päivä sisälti nauramisen lisäksi kakkukaffettelua, pientä suolaista naposteltavaa sekä tietysti koiramaista puuhaa: tottiskapulan heittokisa, koirien pikajuoksukisa, houkutusten highway, koirafrisbeen kokeilua ja koirien kuvausta. Oli mahtavaa päästä tutustumaan ja jutustelemaan muiden Irokon -koirien omistajien kanssa. Ihanaa, miten hyvin meidät uudemmatkin otettiin mukaan porukkaan ja päivässä oli selvää tiimihenkeä! Kiva päivä kaikenkaikkiaan. 

Nerin kuvat C: Ilona Karjalainen


Rauman Agipitsi 22.7.

Kesä on kohta jo loppusuoralla ja tuntuu, kuin ei oltais tehty juuri mitään! Olin ajatellut kesän menevän koiraharrastusten parissa mutta mitä vielä, työt ovat vieneet paljon aikaa ja vähät vapaat on menneet muissa hommissa. Agipitsiin sentään sain Tiidan vietyä vapaaviikonlopun kunniaksi. Suunnittelin samaan reissuun Porin Yyterin koirarannan ja mökkiviikonlopun. Kun aikaa ei ole niin on se käytettävä erittäin tarkkaan hyödyksi.

Vuokrasimme siis Porin Reposaaresta mökin yhdeksi yöksi. Lähdimme perjantaina suoraan töideni jälkeen ajelemaan miehen ja koirien kanssa kohti Poria. Viime vuonna kävin ensimmäistä kertaa Yyterin koirarannalla ja rakastuin välittömästi, pakko sinne oli päästä tänäkin vuonna. Ajelimme alkuun mökille ja purimme tavarat. Pakattiin samantien koirat takaisin autoon ja hurautettiin rannalle. Vitsit sitä näkyä, kun mahdottoman upea ja pitkä hiekkaranta vuoden jälkeen taas avautui eteeni! Onneksemme ranta oli typötyhjä, joten saimme nauttia rauhallisesta tunnista keskenämme. Koirat nauttivat hiekasta sekä merestä. Minä ja mieheni kahlasimme takit päällä meressä. Säät eivät tosiaan suosineet ja keli oli varsin viileä, silti rannalle oli päästävä. Reilu tunnin vietimme nauttien rannasta. Vasta lähtiessämme rannalle alkoi saapumaan lisää ihmisiä koirineen, yksi collie pentukin mahtui mukaan. 
Rannalta suuntasimme takaisin leirintäalueelle ja laitoimme nuotion pystyyn grillipihvejämme varten. Koirat saivat makoilla grillikatoksen takana savulta suojassa, rauhallisesti he siinä makoilivatkin kaiken antaneena. Koirat saivat pienet makkaranpalat "miniloman" kunniaksi.
Yö sujui mökissä varsin rauhallisissa merkeissä, ihanasti rauhottuivat koirat lattiatasolle meidän nukkuessa yläpedeissä. Hiekkaa varisi tuhottomasti lattialle kuivausyrityksistä huolimatta, onneksi mökistä löytyi harja ja kihveli!

Aamulla aikaisin pakkasimme auton ja suuntasimme kohti Rauman Agipitsiä. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja ehdimme rauhassa miettiä mihin kasaamme leirimme sekä ulkoiluttaa koirat ennen kisoja. Ikäväkseni huomasin kehittäväni taas aika suurta kisajännitystä, mikä pahimmillaan aiheutti jopa käsien tärinää sekä pahoinvointia. Ensimmäisen radan jälkeen jännitys hieman laantui.
Kisat menivät ihan kivasti, en niistä enää yksityiskohtia muista. Kontaktit taisi olla taas aika rumat, muuten ihan kivaa menoa. Vauhtia tarvitaan lisää ja mietinkin saisiko Tiidalle vielä opetettua juoksukontaktit. Pitemmittä puheitta videot radoista kehiin:

Tältä radalta rv 5 kepeiltä, 8.sija.


Jälleen kepeiltä virheet, rv 10, 6.sija.

Ilmotin Tiidan myös tokokokeeseen pitkän harkinnan jälkeen, mutta neiti aloitti ikäväkseni juoksunsa juuri reilu viikkoa ennen kisoja... Myös Neri on juoksuissa yhtä aikaan, nämä ovatkin Nerin ensimmäiset. Kovasti jo odotellaan juoksujen ohittumista ja kisaamisen jatkumista.