Suunnitelmia harrastusrintamalle

Huh! Nyt työttömälle on iskenyt järrrkyttävä harrastuskuume! Tässä päivieni iloksi oon koittanut keksiä uusia aktiviteettejä. Koirablogien ahkerana lukijana silmiini on päässyt ponnahtamaan jos jonkinlaista harrastusta. 

Olen ajatellut Tiidan olevan meikäläisen "harrastuskalu", plikalla tuntuis olevan intoa ja moottoria vaikka mihin harrastukseen. Agilityhan on ihan selvästi meidän laji, koiralla on intoa ja keskittyminen on mahtavaa, kroppakin kuvattu lonkkien ja kyynärien osalta terveeksi. Joskus hamassa tulevaisuudessa olisi tarkoitus vielä likan selkä kuvata, ei kuitenkaan ole vielä tämän hetken juttu. Tähtäimessä kisaaminen. Sitten joskus.

C:Hanna-Kaisa

 Olin jo leikitellyt ajatuksella vesipelastuscolliesta, kunnes minut palautettiin karuun todellisuuteen, neiti 15kg tuskin jaksaa riuhtoa ihmisillä täytettyä venettä maihin. Myös turkin hitaan kuivumisen ja mahdollisten iho-oireilujen takia päädyin poissulkemaan VEPEn Tiidan harrastussuunnitelmista. Harrastakaamme jatkossa siis pelkkää uimista.

C: Edith

Seuraavaksi mieleeni palautui arjessakin hyödyllinen toko. Olemme viime vuoden puolella viimeksi koittaneet käydä säännöllisesti treenaamassa tätä lajia, mutta omistaja kyllästyi aivan totaalisesti. Kuitenkin koin viime viikolla valaistumisen käydessäni pitkästä aikaa ohjatuissa treeneissä. Tämänhän on kivaa! Koira tykkää ja tekee hyvällä tarmolla ---> minä tykkään. Ehdin jo suunnitella meille hivenen kunnianhimoisen tavoitteenkin tältä suunnilta, kirjoitellaan siitä tarkemmin jos/kun tavoite on realistisempi (=omistaja ei kyllästy ensimmäisten viikkojen aikana).

C:Edith

Kesän mittaan mua on ruvennut kiinnostamaan kamalasti myös paimennus. Olen intoillut pienessä mielessäni jo paaaljon tästä lajista, mutta en ole oikein osannut etsiä tietoa mahdollisuudesta päästä testaamaan lajia. Tänään koirapuistossa kuulin eräältä omistajalta omakohtaista kokemusta, sekä sain vinkkiä, miten päästä kokeilemaan. Otinkin heti kotiinpäästyäni näppäränä likkana yhteyttä erääseen paikkaan, ja nyt odotellaan vastausta... ;)

Kuva Googlesta

Jottei harrastuksia olisi liian vähän suunnitelmissa, olen innostunut myös hausta. Tästä lajista en vielä tiedä paljoakaan, mutta kuvittelen Tiidasta olevan ehkä tähänkin. Likka tykkää käyttää ääntään sekä nenäänsä erittäin paljon. Tämänkin aloittamisen suhteen on jo heitetty pökköä pesään.

Huh, miten paljon suunnitelmia yhdelle koiralle! Onneksi meillä on vielä moooonta vuotta aikaa kokeilla kaikkea, sekä keksiä vielä uusiakin harrastuksia! 

..tällä välin Sessa saa hoitaa kotikoiran virkaa. Neiti mm. hoitaa mamman lämmityksen öisin, vahtii rottia niiden ulkoillessa asunnossa, noutaa heitetyt esineet (pallot, kepit, tikut, pehmolelut, luut, ymym, you name it) sekä huolehtii kaksijalkaisten päivittäisestä liikunnasta. Mahdollisesti neiti sininen pääsee leikkimielisesti treenaamaan agia, ehkä myös tokoa. Nämä riittänevät tälle plikalle paremmin kuin hyvin.

Hyvää matkaa rakas Mortti...

Vasta lauantaina perheen pappasrotta täytti 2vuotta, julkaisin Facebookissa omalla sivullani, sekä Kesyrottayhdistyksen sivuilla kuvan Mortista synttärionnittelun siivittelemänä.

 Lauantaina olimme Nicon kanssa vielä mökillä, joten juhlistimme Morttia vasta sunnuntaina. Nico antoi Mortille herkkupilttiä pähkinöillä, lauloimme Mortti-papalle synttärilaulun ja päästimme vanhuksen kanssamme kävelemään ympäri asuntoa. Mortti kipitti omaa tahtiian ja tutki asuntoa, aina välillä innostui tulemaan moikkaamaan meitä kumpaakin. Mortti sai osakseen paljon silityksiä, lässytyksiä, rapsutuksia ja pusuja.

Tunnin parin jalottelun jälkeen laitoimme rottapojat takaisin omaan häkkiinsä, ja minä lähdin koirien kanssa pienelle iltalenkille. Kuka olisi uskonut, että 20min poissaolon aikana meidän papparottamme olisi kuollut..

 Kotona minua vastassa oli järkyttynyt avomieheni. "Mortti tippu, Mortti kuoli!!", tais olla ensimmäinen lause, minkä kuulin. Menin häkin luo ja siellä se meidän papparottamme tosiaan makasi häkin pohjalla kyljellään liikahtamatta. Otin Mortin varovasti häkistä, en tuntenut sydämen lyöntejä, eikä rintakehä kohonnut enää. Mortti oli kuollut.

Kuulemma aluksi oli kuulunut tömähdys, ikään kuin rotta hyppäisi/tippuisi tasolta alas, sen jälkeen rahiseva henkäys, jolloin Nico oli kiirehtinyt häkin luo katsomaan mitä tapahtuu. Vielä toinen rahiseva henkäys, sekä hieman sätkimistä.. Sen jälkeen Mortti oli poissa. Koko tapahtuma kesti kuulemma alle 2minuuttia.

Ei sitä tahdo ymmärtää, miten meidän täysin terve, hyväkuntoinen, virkeä papparottamme noin vaan tippui kuolemaan?? Ei siinä ole järkeä.

Yritän lohduttautua ajatuksella, että Mortti eli pitkän ja hyvän rotan elämän, ei sairastanut tai kipuillut pitkään ennen kuolemaa. Herra pääsi nopeasti pois kohtalokkaan pudotuksen jälkeen. Mortti ei kärsinyt.

Kuitenkaan en voi olla tuntematta syyllisyyttä asiasta. Meidän olisi pitänyt ostaa erilainen häkki ajoissa. Meidän olisi pitänyt koittaa elvyttää poikaa. Meidän olisi pitänyt nauttia Mortin seurasta vaikka tunnin pidempään, niin tätä ei olisi tapahtunut. Meidän olisi pitänyt siirtää pesäkolo alhaalta ikäänkuin rappuseksi minkä kautta rotat pääsevät alimmalle tasolle..

Vain pari tuntia ennen onnettomuutta sanoin Nicolle, että Mortti on niin hyväkuntoinen ja reipas, että varmasti elää ihan heittämällä ainakin 2,5vuotiaaksi, ehkä jopa 3vuotiaaksi asti! ..vaan miten kävikään.

Kävimme eilen viemässä Mortin Mynämäelle tuhkattavaksi. Rupes kyllä taas surua puskemaan, kun poika oli jätetty sinne. Nyt on kotona jokseenkin hiljainen tunnelma, meiltä puuttuu yksi papparotta, eikä mikä tahansa rotta, vaan Mortti. Meidän Mortti.

Mortti oli maailman ihanin rottapoika. Hän oli kiltti kuin mikä. Pelkäsi pesuja aivan hirveästi, mutta ei koskaan purrut, ei missään tilanteessa. Mortti oli vilkas, utelias ja meneväinen rotta. Vielä viimeisenä päivänään hän tutki omin nokkineen makuuhuonetta. Mortti ei pelännyt enää mitään, antoi välillä turhan uteliaille koirillekin nenuun jos tunkivat liian likelle. Mortti oli Mortti. Ei sitä riitä sanat kuvaamaan, aivan ihana pappa.<3 Asiaa miettiessä väkisinkin tulee suru puseroon..

Nyt Mortti on Juustomailla veljensä Vertin kanssa. Veli oli valmiina ottamassa Mortin vastaan. Siellä he nyt kilpaa maistelevat eri juustoja ja nauttivat olostaan. Kiitos heille kaikesta. Ikävä on suuri, mutta kyllä me vielä nähdään, kukin aikanaan. Hyvää matkaa Mortti..<3

Veneilemässä

Älyttömän mahtava viikonloppu takana! Lähdettiin Nicon ja koirien kanssa perjantaina puoliltapäivin autolla kohti Kasnäsiä. Nicon isä oli venesatamassa vastassa, nakattiin kamppeet ja koirat ja ihmiset kyytiin ja suunnattiin veneellä kohti Nicon isän kesämökkiä.

 Ollaan käyty kyseisellä mökillä pari kertaa aikaisemmin, ekalla kerralla pelkästään Sessan kanssa, toisella kerralla Tiidakin oli jo kotiutunut meille ja pääsi mukaan.

Veneessä olo ei tuottanut kummallekaan tytölle mitään ongelmia, kuten ei aikaisemmillakaan kerroilla. Veneeseen meno ja veneestä poistuminen oli aluksi hiukan jännittävää, mutta muutamien kertojen jälkeen alkoi sujua jo todella nätisti. Itse veneilystä koirulit nauttivat kovasti, nenut osottivat jatkuvasti taivasta kohti. Tiida jopa hypähti koristeeksi veneen keulaan, hyvä ettei veteen syöksynyt. (Soutuveneestähän pikkuneiti hyppi veteen sekä oma-aloitteisesti, että keppiä heitettäessä.)

Viikonlopun aikana tuli lepäiltyä, veneiltyä paljon, pelattua korttia, uitua sekä syötyä hyvin. Koirat nauttivat saaren suomasta vapaudesta, juoksivat edes takaisin kepit suussa ja leikkivät keskenään.

Kaksi yötä ja kolme päivää meni hujauksessa. Kivaa oli, ensi kesänä toivottavasti tulisi käytyä useammin kuin kerran. Kuvia tuli otettua lähemmäs 400, koitin karsia vain parhaat näytille, silti kuvia tuli suhteellisen paljon..

Kuluneesta viikosta vielä sen verran; kävin Tiidan kanssa keskiviikkona Ilon Purjeen Mätsäreissä hakemassa punaisen nauhan (ja flunssan), sijoitusta meille ei enää herunut. 

Viikonloppuna oli tarkoitus viedä neiti Sintti Raision Elonäyttelyyn, vaan minäpä muistin päivän väärin. Colliet näyttäytyivät lauantai aamusta, minä kun muistin, että sunnuntaina. Niinpä olimme siis saaressa, kun olisi pitänyt olla kehässä. Hups.

Rikotaan hiljaisuus

Jostain syystä en vieläkään jaksa innostua bloggaamisen saloista, joten jätän suosiolla tarinoinnit pois ja lisään vain muutaman hassun kuvan tämän illan kuvaustuokiolta. Ehkä joskus kesän loputtua löydän sen kipinän kirjoittamiseen. Kuitenkin hengissä ollaan ja nyt niitä kuvia.