lauantai 15. marraskuuta 2014

Hakutreenit nro 1

Ollaan taas Tiidan kanssa päästy takaisin agilityn pariin reilu kuukauden tauon jälkeen. Alkeisjatkokurssi on taakse jäänyttä elämää ja olemme siirtyneet mölliryhmään.

Treeneissä on keskitytty harjoittelemaan kontakteja. Haluan Tiidan oppivan läpijuoksun kontakteille sillä collie on tunnetusti suht hidas koira, enkä halua hidastaa Tiidaa entisestään. Aikaisemmin ollaan harjoteltu 2on2off:ia mutta nyt meillä on kouluttaja, joka osaa opettaa läpijuoksun. Kouluttaja laittoi kontaktin alastulolle kehikon, johon koiran tulisi tähdätä läpi juostessa. Vasta kahtena kertana ollaan tätä harjoiteltu, toisella kerralla ihan pelkkä kehikko maahan ja koiran tuli ohi kävellessä hakeutua kehikon läpi, siitä kehu ja palkka eteenpäin. Nopeasti se tuntu ymmärtävän mistä on kyse.
Hypyt olivat ensmäistä kertaa maxi-korkuisia ja sekös aiheutti meille pään vaivaa. Tiidalta loppui usko itseensä kun tuli ensimmäinen vaikeampi lähetyskulma. Hyppäämisen sijaan Tiida alitti hypyn.. ja vielä useamman kerran uudestaankin. Sovimme kouluttajan kanssa, että nostamme pikkuhiljaa korkeutta, aloitamme 45-50cm korkuisilla.
Ohjauskuvioista on nyt treenattu pakkovalssia ja persjättöä. Persjättö sujui ilman suurempia ongelmia mutta pakkovalssi oli vähän haastavampi. Monesti ajoitukseni oli pielessä taikka Tiida ei suostunut hyppäämään tottumattomuuttaan. Pari riman alitustakin saatiin taas aikaan, laitoimme tuplarimat ja johan neiti taas muisti, että niillä jaloilla voi ponnata.
Agitauko on varmasti ollut hyvä pitää, mutta mielestäni olemme ottaneet pari askelta taaksepäin tauon aikana. Lisää treeniä meille.



Tänään pääsimme ensimmäistä kertaa Tiidan kanssa hakutreeneihin, superia! Mukana oli useampi ensikertalainen ja saimme kivan teoriapläjäyksen samalla. Saimme myös nähdä kokeneempia koirakkoja treenaamassa. Loppuun otimme jokaisen koiran vuorollaan oman tahdin mukaan treenaamaan. 
Tiidan kanssa aloitettiin nakittamalla kun tulee luokse. Seuraavaksi lähetettiin ihmisiä "pakoon" niin, että Tiida näki ja samalla sitä kutsuttiin luokse innostaen. Päästin Tiidan kun ukko oli "piilossa" ja Tiidalla selkeä määränpää. Ihanan reippaasti lähti, kouluttajakin kehaisi pientä collieta!
Lopuksi pari ukkoa niin, että Tiida ei nähnyt piiloutumista. Kouluttajan sanoja lainaten Tiida on "tyypillinen paimenkoira, etsii silmillään". Taisi se kerran jo hermostua kun ei osannut paikantaa hajun lähdettä. Tiidan kanssa täytyykin treenata niin, että ukot ovat kunnolla piilossa, että oppii käyttämään nenäänsä silmien sijaan.
Hirveän hyvä mieli jäi omistajalle ja koira nautti suunnattomasti. Nyt kun malttaisi odottaa seuraaviin treeneihin asti..

Kaverin pentu oli meillä hoidossa viime viikolla.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Treffailuja

Labbis-Laku on ahkerasti toiminut meidän lenkkiseurana.

Huh, miten se aika on taas rientänyt. Blogi huutaa tyhjyyttään, mutta mitään ihmeellisempää kirjottamisen arvoista ei ole ollut, löpistään nyt kuitenkin perus kuulumiset.

 Tiidalla oli elämänsä toiset juoksut heti Sessan juoksujen perään. Eriskummalliset juoksut olivatkin, kun ei tippoja näkynyt. Peräti kahtena päivänä vahingossa bongasin tipan likan helman alta, pitääkö itsensä vain tosi puhtaana vai onko tosi niukat juoksut. Kivahan se on kun kämppä pysyy siistinä, mutta helpompi se olisi huomata jos tippoja olisi nähtävissä.
Juoksujen takia olemme pitäneet pakkolomaa agista ja myös rallytokotreenit ovat jääneet pois aikataulusta. Nyt on likalla jo parisen viikkoa ollut normaalieloa, kuitenkin omistaja meni kaatumaan kätensä päälle ja murtamaan kyynärpäänsä, joten edelleen ollaan tauolla.. Yritetään kuitenkin mennä perjantaina ekaa kertaa mölliryhmän treeneihin, jos vaikka voin treenata ohjaamista ilman käsiä, muuta kroppaa käyttäen.

Varsinaisten treenien puutteen vuoksi olemme lenkkeilleet sitäkin ahkerammin. Ollaan nähty jo vanhoja tuttuja sekä tavattu metsässä ihan uusia tuttavuuksia. Kivaa aluetta tämä, kun aina sillon tällön törmää samanhenkisiin koirakoihin metsässä. Ollaankin nyt lenkkeilty myös uusien kavereiden kanssa ahkeraan.
Kamera on viettänyt syyslomaa jo pidemmän aikaa, tänään kuitenkin otin senkin mokoman pitkästä aikaa kaulaan killumaan lenkin ajaksi. Kuvissa mukana samojedi Lotta ja novascotiannoutaja Dina.



"Miten niin namit on loppu???"