maanantai 13. lokakuuta 2014

Hauhau lenkille

Meinasin jo viime viikon lopusta kirjottaa, miten hienosti Tiida on ohitellut koiria lähiaikoina lenkeillä. En kuitenkaan halunnut manata. joten jätin kirjottamatta. Nyt kuitenkin Tiida on taas viimeiset kolme päivää haukkunut viime aikojenkin edestä. Ei varsinaisesti räyhää, en tiedä hakeeko huomiota, haukkuuko turhautumista vai mitä. Mysteerinen on tuon koiran mielenmaailma, ehkä se joku päivä selkenee meikäläisellekin. Siihen asti namuja takin taskuun ja harjottelemaan ohitusta.

Tänään lähettiin mettään 7km lenkille kaverin ja hänen kolmen koiran kanssa. Kiva reippailulenkki hyvässä seurassa ja kamera messissä. Metsässä valitettavasti oli hitusen hämärää, joten onnistuneita kuvia tuli vain ihan muutama. Parempi sekin kuin ei mitään.






sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Iloinen emäntä

Ilon aihe nro1/2

Kesällä Tiidan paino huiteli alimmillaan 14,9kg:n kieppeillä, ja päätin, että likan paino on saatava ylös. Edes 16 kg saakka, mielellään vähän enemmänkin. Sessan paino on ollut 18-19kg:n paikkeilla, ja sillekin olen halunnut vähän lisää lihaa luiden ympärille. Aikarajaksi tavoitteelle asetin vuodenvaihteen.
Nyt olen ruokkinut koiria 50/50 periaatteella, aamupalaksi saavat vaihtelevasti erilaisia lihoja ja luita, iltapalaksi Acanan Sport & Agility -nappulaa höystettynä Nutrolinin Iho & turkki-öljyllä.  Silloin tällöin harvakseltaan annan nappuloiden joukkoon myös kananmunaa, kermaviiliä/piimää tai reajuustoa. Koirien vatsat toimivat hyvin, turkit kiiltävät ja ruoka maistuu.
Kävin perjantaina Mustissa ja Mirrissä punnitsemassa koirat.
Sessan kohdalla vaaka näytti 20,4kg ja Tiidan kohdalla 16,45kg.
Voi sitä ilon määrää! Vihdoin ollaan saatu Tiidankin paino aika hyvin nousuun, vielä kun saatais pidettyä nuo vaivalla ansaitut kilot ja grammat...

Ilon aihe nro2/2

Tänään treenasimme Tiidan kanssa agia ehkä 10-15min ajan. Lyhyt, mutta sitäkin parempi treeni. Treenasimme 17:n esteen rataa, aluksissa parissa pätkässä, lopuksi kokonaisena. 
Tiida oli odotellut autossa miltei parisen tuntia ennen meidän vuoroa, toki välillä lenkitin neitiä. Pelkäsin, että koira on joko ylienerginen tai ihan lussu odottamisen takia. Tiidapa yllätti ja tekikin hyvällä draivilla kentälle päästyään. Odotti nätisti, ei haukkunut turhia, keskittyi ja oli nopea. Tässä kohtaa voisin kehaista itseänikin, oon ottanut virheistäni opiksi. Keskityin kunnolla, ohjasin selkeästi, käytin kroppaani ja annoin käskyt hyvissä ajoin.
Aivan älyttömän hyvät treenit! Tosi hyvä fiilis jäi. :)

Ei niin iloinen aihe nro1/1

Sessan agitreenit.. mitäpä niistä nyt sanoisi. Tiedän hyvin, että Sessasta ei ole kisaamaan. Tänään vaan tuli kovasti sellainen tunne, että ehkä Sessasta ei ole ollenkaan tähän lajiin, edes omaksi iloksi. Sessaa ei innosta agility, se vaan ei tykkää. Sessa oli ehkä vielä väsynyt parin tunnin takaisesta metsälenkistä. Siltä puuttui vauhti ihan kokonaan ja se ihmetteli esteitä. Tästä kerrasta jäi Sessan kanssa tosi huono fiilis. 
Varmaan mennään vielä agittamaan, mutta täytyy katsoa koiran kannalta, onko tämä sille ollenkaan mieluisaa tekemistä. Seuraavalla kerralla lenkitän Sessan todella pienesti ennen treeniä, sillon sillä saattais vielä olla virtaa ja intoa. 
Toisaalta, Sessa kyllä tykkää ihan vain kotikoiran roolistaan ilman ihmeempiä harrastuksia..

torstai 2. lokakuuta 2014

Juostaan, liidetään ja juostaan taas

Huh, vihdoin sain Tiidan agiliitovideon ladattua puhelimen syövereistä tietokoneelle. Elikkäs, video on kuvattu viime sunnuntaina, TSKK:n agin seuranmestiksissä. Olisin halunnut osallistua karkeloihin molempien hurttien kanssa, ihan vain huvin vuoksi, valitettavasti neiti sininen oli vielä juoksuinen, joten Sessaa ei nähty liitämässä.
Tiidan kanssa osallistuimme jokaiseen "luokkaan". Aloittelevien rata meni vielä muuten hyvin, mutta neiti musta tiputti pari hyppyä, hups. Tältä radalta tosiaan tämä video:


Seuraavat kaksi rataa menivät toinen toistaan huonommin... Osaavien rata kusahti huolella, kun meikäläinen unohti heti alussa radan. Käännyin ensimmäisen putken jälkeen takaisin alkuun päin.. hyvin vedetty! Ei siinä sit itkut auttanu, koira vaan takas alkuun ja uutta yritystä kehiin. En huomannut kattoa tuliko tässä suuria virheitä, lähinnä ärsytti oma mokaaminen. Tarkotus oli raapustaa tästä radasta piirros, mutta meni niinkin hyvin, etten enää muista koko rataa!

Kisaavien rata meni aivan penkin alle.. Tiida oli väsynyt, minä olin väsynyt ja se näkyi pahasti. Onneksi ei videoitu tätä rataa, itkisin verta aina katsoessani meidän menoa. Ohjasin ihan lussusti, unohdin koiran, eikä Tiida väsymykseltään jaksanut minun virheitä vaan haukkui ja ihmetteli.
Se niistä kisoista. Ens vuonna uusiksi.

Eilen illalla tutkisin Tiidaa ja tulin siihen tulokseen, että juoksut on ehkä jo alkaneet. Aamulla sain sitten varmistuksen, kun lattialle oli ilmestynyt punainen tippa. Onneksi olin ostanut Sessan juoksujen aikaan koirille pöksyt, joten Tiidalle housut jalkaan ja suunta hallille. Treenattiin tänään kaverin kanssa ohjaamista, keinua, keppejä ja A:ta. Eniten hommaa tuotti meikäläisen ohjaus, siitä sai kaverikin huomautella pariin otteeseen.. Mutta eiköhän musta hyvä tuu kunhan jaksan keskittyä!

Muista:
- juosta KOVAA
- ohjata kunnolla, ei enää lussuja käsiä!
- älä unohda koiraa!
- luota koiraan, keskity omaan ohjaamiseen