Kevät on lähtenyt erittäin hyvin ja kiireisesti käyntiin. Allekirjoittanut on painanut töissä ja työharjoittelussa viimeiset viikot ja blogi on keränny pölyä niskaan.
Meille ei kummempia kuulu, arki rullaa leppoisasti eteenpäin nyt työkiireiden helpotettua. Koirien kanssa lenkkeillään ahkerasti metsissä. On likat päässeet parisen kertaa jokanen erikseen leikkimään ja hömpöttelemään mun kanssa pihallekin.
Tiidan kanssa oli kuukauden mittainen aksatauko, kun en kiireiltäni jaksanut enää venyä yhteen suuntaan lisää. Nyt on kuitenkin treeneihin palattu onnistuneesti. Tintti ei tauosta ollut moksiskaan ja opit on pysyneet päässä. Emäntä sen sijaan oli tauon jälkeen ketterä kuin elefantti antiikkikaupassa.. Saatiin me onnistumisiakin aikaan ja hauskaa pidettiin. Tavallaan harmittaa kun on ollut taas taukoa sillä kova hinku ois käydä kisaamassa ahkeraan ja edetä sillä saralla, mutta toisaalta, mikä kiire meillä on? Teemme tätä omaksi iloksi eikä muiden vuoksi. En tähtää huipulle vaan onnistumisiin. Me edetään omaa vauhtia ja kisataan kun ehditään.
Sessan kanssa ei hömpöttelyjä kummempia ole tehty. Päällisinpuolin koiruus on ollut terve mutta mä epäilen spondyloosin vaivaavan sitä satunnaisesti. Muutaman päivän hoidossaolon jälkeen Sessa selvästi aristi selkäänsä; se käveli jalat lysyssä kropan alla ja oli aran oloinen muiden koirien pörrätessä lähellä. Yhdessä vaiheessa se oli mielestäni äksympi muita koiria kohtaan. Ja onhan sillä ollut haluttomuutta kautta aikojen autoon hyppäämisen suhteen. En osaa sanoa, onko muita varsinaisia oireita ollut, kuin tuo yksi mainitsemani jakso, mutta mulla vaan on sellanen olo että ei siellä selässä tilanne voi olla ennallaan. Vahvasti epäilen että spondyloosi on edennyt. Arjessahan tuo pärjää oikeen hyvin ja on normaalin oloinen eikä vaadi kipulääkettä. En osaa sanoa. Jospa sen selän nyt tänä vuonna kuvais uudestaan.
Nerin kanssa ollaan harjoiteltu normaalien arjen sääntöjen lisäksi leikkimistä. Olen aiemmin jo maininnut Nerin innottomuudesta leikkiä minun kanssa ja päätin alkaa treenata asiaa. Nyt tuntuu että kakara leikkii kivasti jonkun aikaa, mutta pidemmän päälle kyllästyy juoksemaan lelun perässä tai kiskomaan sitä. Ja auta armias, jos yritän treenin ja namipalkan ohessa välillä leikkiä.. Hyvin se sinne lelulle lähtee, muttei palkkaannu siitä. Tarvii ehdottomasti vielä lisäharjoittelua tuo leikkiminen sekä leikin ja treenin yhdistäminen. Oon silti positiivisella mielellä liikkeellä ja uskon, että ajan ja harjoittelun myötä saadaan lelupalkka takaisin kuvioihin.
Olen nyt ottamassa itseäni niskasta kiinni ja pitäväni pienimuotoisen treenirysäyksen ennen kesää. Tiidan kanssa olis tarkoitus käydä parit agiepikset läpi ja jatkaa siitä vielä muutamiin virallisiin kisoihin. Ja ihan vaan treenimielessä ja hauskaa pitäen. Haluan rentoutua siellä kentällä vaikka ois "tosi tilanteesta" kyse.
Sessan ja Nerin kanssa suunnittelen meneväni yksiin epiksiin putkiralleihin. Mä uskon, että Sessa tykkää ihan simona rallatella putkia ja Nerin osaamistasoon liittyen putkiralli ois oikeen kiva ja mieltä kohottava eventti. Seuraavalla viikolla on jo kyseinen rallattelu tiedossa, innolla odotan tulevaa!
