Emäntä

Olen Henna, vuonna 1993-syntynyt punapää. Olen positiivinen nuori nainen, joka rakastaa ulkoilua ja luontoa. Haaveilen vaelluksesta Lappiin koirieni kanssa.

Valmistuin ylioppilaaksi kolmen vuoden viiveellä vihdoin keväällä 2015. Talvella 2018 valmistuin sairaanhoitajaksi. Olen työskennellyt parin vuoden ajan neurologian osastolla sairaalassa, josta vaihdoin yksityiselle palveluntarjoajalle digitaalisiin terveyspalveluihin.

Olen pienestä pitäen rakastanut eläimiä, koiria kuitenkin jossain määrin eniten. Naperona raahasin jatkuvasti pinottain paksuja koirarotukirjoja kirjastosta kotiin luettavaksi. Luin samat kirjat kannesta kanteen lukemattomia kertoja ja katsoin jokaisen kirjaston DVD:n, joka käsitteli koiria missään muodossa.

Lapsena olisin halunnut perheeseemme saksanpaimenkoiran sillä olin hurmioitunut rotuun "Poliisikoira Rex":in vuoksi. Vuonna 2002 meille muutti sijoitukseen dalmatiankoira, Santakallion Yassi-Ada. Ada oli mitä ihanin perhekoira. Rouvaa ei erikoisemmin kouluteltu, joskus siskoni kanssa teimme temppuratoja Adalle. Rouva eleli melko vapaata elämää Taivassalon kodissa. Yhden pentueen Ada pyöräytti 2005, 9urosta ja 2 narttua. Ada jouduttiin valitettavasti päästämään taivaan kotiin 2013 kesän alussa, vanhuuden tuomat vaivat olivat saaneet rouvan tiukasti otteeseensa ja näin oli hänelle parasta. Kiitos rakkaalle Adalle kaikesta yhdessä kokemastamme. <3

Olin jo teinivuosina päättänyt, että minulle tulee koira kun muutan omilleni. Olen aina pitänyt paimenkoiria jotenkin omanani, ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin pitkäkarvaiseen collieen. Rakastuin blue merle-väriin ja niimpä kun löysin netistä ilmoituksen pentueesta, päätin että yksi niistä tulee minulle. Soitin kasvattajalle, juttelimme hyvän tovin, ja puhelun lopussa varasin narttupennun. Kävimme katsomassa pentua kerran ennen luovutusta. Luovutus oli maaliskuussa ja näin saapui kotiimme aivan ihana mutta myös omalla tavallaan haastava Sessa.

Ennen Tiidan saapumista olin puoli vuotta miettinyt toista rotua, kuitenkin tutkin koko ajan eri collie-kasvattajien nettisivuja. Lopulta löysin ilmoituksen Tiidasta. Seurasin kasvattajien sivuja parin viikon ajan ja ihmettelin, miksi kaunis ja hyvistä vanhemmista oleva pentu ei ole löytänyt kotia. Juttelin lähipiirini kanssa ja päätin soittaa kasvattajille. Kyselin paljon ja kerroin itsestäni, ja puhelun aikana sovimme tapaamisen kasvattajien luo. En ollut kuvitellut tuovani pentua mukanani kasvattajilta kotiin mutta niin se pieni suippokuono vaan tiesi reitin sydämeeni. Onneksi kasvattajilla oli pennulle väliaikainen panta ja hihna matkan ajaksi..



Kolmatta koiraa suunnittelin pitkään. Kaavailin alunperin itselleni jälleen toisenrotuista narttua, mutta 1,5v etsinnän jälkeen kotini oli edelleen kolmatta koiraa vailla. Punnitsin uudelleen toiveeni ja resurssini ja päädyin jälleen ottamaan collien. Etsinnän tuloksena elämääni saapui rikastuttamaan soopelineiti, Neri, joka tuli alunperin kasvattajalta sijoitukseen.

Nyt voin todeta laumani olevan täysi. Minulla on yksi kainalonlämmitin ja kaksi agiliitäjää, joiden kanssa tähtäämme kisakentille ja opettelemme mahdollisimman paljon koiran kouluttamisesta agilityyn. Käteni ovat täynnä työtä mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois. Koiramaailman myötä maailmani on avartunut aivan toisella tapaa sekä olen kasvanut ihmisenä. Olen menettänyt sydämeni koirille, eikä takaisin ole paluuta. En voisi kuvitella elämääni ilman koiria.

Olen jäsen seuraavissa yhdistyksissä:

- Suomen Kennelliitto

- Suomen Collieyhdistys

- Agility-Team Turku

Olen osallistunut seuraaviin:

-koirahierontakurssi (TSKK)

-kouluttaminen ymmärtämisen kautta -luento (TSKK)

-hyppytekniikkakurssi (ATT)