maanantai 31. maaliskuuta 2014

Huutava Skotlantilainen

Otsikko viittaa rakkaaseen ääneään ihailevaan Tiida Tirriäiseen, meidän neiti Huutava Skotlantilainen. Sepäs innostui tänään iltalenkillä oikeen kunnolla näyttämään ääniskaalaansa, ei koirien takia vaan tylsyyden. Oli niiiin ikävää kun piti odottaa vuoroaan sillä aikaa kun meikäläinen istutti Sessaa penkeille kuvattavaksi. Oli niiiin mahdottoman kurjaa itse istua penkillä kun vieresellä kentällä isä potki poikansa kanssa palloa. Erittäin kamalaa oli myös odottaa Lauraa max. 5min paikallaollen. On se rankkaa olla pieni skotlantilainen. Enemmittä puheitta, kuvia.






Tiidan nassu alkaa pikkuhiljaa näyttämään aikuisemmalta!
Aamulla kurkkasin ikkunasta ulos ja näin tämän, ihana auringon nousu <3


keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Hiekkakuopilla

Tytöillä oli eilen lepopäivä joten tänään oli syytä lähteä kuluttamaan energiat pidemmän lenkin muodossa, siksipä lähdimme Lauran ja Pinjan kanssa hiekkakuoppia etsimään.
Meinasin jättää kameran kotiin, onneksi kuitenkin otin sen mukaan. Aurinko paistoi oikein kunnolla, oli aivan täydellinen sää kuvien ottamiselle. =) Kuvat, mitä en tähän postaukseen viitsinyt ladata ,ilmestyvät latauduttuaan tänne.










11kk
Reissussa meni matkat mukaan lukien pari tuntia, ei viitsitty kauempaa olla kun aurinkokin alkoi laskea. Jos huomenna sitten vetäisin likkojen kanssa oikean hikilenkin, fillarikin varmasti kaipaa jo ulkoilua.

ps.Vaihdoin blogin ulkomuodon vähän pirteämmäksi, itse tykkään tästä valoisammasta ulkonäöstä, mitä mieltä te olette? =)

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Agility part 2

Oon suunnitellut nyt keväälle/kesälle Tiidan viemistä näyttelyihin. Ei olla aikasemmin käyty kuin yksissä mätsäreissä joskus kauan sitten, ei pärjätty siellä. Nyt on tullut harjoteltua tota seisomista ja ravaamista enempi, kuitenkin hampaiden tsekkailut ja koiran kopeloinnit on jääneet tosi vähälle, oikeastaan olemattomalle harjottelulle. Siksipä päätin viedä Tiidan näyttelytreeneihin eilen päivällä.

Tiida veti asfaltille turvalleen, nättiä.
 Paikalla oli melko paljon koiria, paikan päälle onnistuttiin kuitenkin tulemaan ilman haukkumista, namitin koiraa tosi ahkeraan. 
Tönötys asennosta sen verran, että vielä täytyy reenata koiran takapäätä parempaan asentoon, etupää näyttää jo silmääni hyvältä. Takajalkoja vähän taaksepäin ja suoremmiksi. Ravaaminen sujui mallikkaasti, ainut "miinus", että Tiida katsoo minua tiiviisti koko ravaamisen ajan, tämä ei kuitenkaan mua haittaa, jos tuomaria haittaa niin olkoon niin.
Tunnin jälkeen kysyin vielä ohjaajalta mitä parannettavaa meillä vielä on ja pyysin kurkkaamaan neidin alahampaan, mikä on operoitu mutta on taas tehnyt kuopan yläikeneen. Ohjaaja sanoi takajalkojen olevan hivenen edessä, muuten menee kuulemma nätisti. Hammaskaan ei ole silmiinpistävä, toivottavasti ei näyttelytuomareidenkaan mielestä.
Hyvää harjotusta tämä, kolmen viikon päästä mennään uudestaan ja sen jälkeen siirrytään mätsäreihin ja sitten näyttelymaailmaan, hih.

Kulmahammas tänäpäivänä.

Sovimme Japin kanssa tälle päivälle toko-reenit, Tiidan kanssa tosin harjottelin (melko) surkeasti, ainakin saatiin suurimmat energiat pois.

Myöhemmin lähdettiin kaverini kanssa toista kertaa harjottelemaan agilityä! Odotukset oli mulla aika korkeella, oli kuitenkin aika sähläystä kun molemmat tytöt mukana ja koitin molempia tutustuttaa esteisiin. Sessaa hivenen vähemmän, likalla ei intoa ollut niin suuresti, on sen verran arempi yksilö, että jännittää noita esteitä. Saatiin Sessan kanssa testattua hyppyjä ja putkea sekä pussia. Pussi selkeästi tuotti eniten päänvaivaa tytölle, eihän siihen pussin nyt voi koskea, jos se on melkeen umpinainen, sieltä ryömitään matalana läpi. Hassu.


Tiidan kanssa on edelleen ihan mahtava tehä mitä tahansa, likka innostuu ja tekee täysillä. Vauhtia löytyy ja intoa. Ihan parasta. Päästiin menemään hyppyjä, putkea, pussia, keppejä. Puomikin päästiin tällä kertaa jopa neljä kertaa! Joka kerralla namitettiin paljon ja jouduttiin tukemaan niin pannasta kuin takapäästäkin, kuitenkin päästin este läpi, tosi huippua. Iso kiitos asiassa auttaneille.
Tiidan ainut miinus on äänenkäyttö, räkytti ihan jumalattomasti. Eniten sillon kun koitin Sessan kanssa jotain puuhata, ei kestänyt että käskytän toista koiraa ja Tiidan täytyy vaan odottaa kauempana.


Kaikenkaikkiaan ihan huippua kuitenkin, tykkään! Ens kerta onkin sitten vasta 3vkon päästä, sitä odotellessa.


Apulasta apua tyhmyyteen?

Päätysin tänään aamuni "iloksi" Apulaan kattelemaan ilmotuksia. Joka kerta sinne eksyessäni muutun enemmän tai vähemmän kärttyseksi jos yhtään luen niitä myynti-ilmotuksia. En vaan yksinkertasesti voi ymmärtää, miksi ketään ottaa lemmikkiä, jos ei oo aikomustakaan huolehtia siitä sen elämän loppuun asti?? 

Peruslemmikkien elinikä ei oo mitenkään päätähuimaavan pitkä, parista vuodesta pariinkymmeneen vuoteen. Ei oo pitkä aika. Koska selailen eniten niitä koirien myynti-ilmotuksia niin juttelen nyt niistä.
 Ne ilmotukset mitkä mua eniten risoo, joko tosi nuoresta koirasta/pennusta luopuminen sekä ne ilmotukset, missä viimisiään veteleville senioreille etsitään ns. vanhuuden kotia. What?!

Usein saa lukea ilmotuksia about 6kk ikäsistä koiranpennuista, joista luovutaan pitovaikeuksien vuoksi. Siis mitä?? Mitä helvetin pitovaikeuksia noin nuoren koiran kanssa voi olla?? En kyllä tiedä luokitteleeko ihmiset pitovaikeuksiksi esim. allergia tai vaikka tapaturmat joiden jälkeen ollaan liikuntakyvyttömiä eikä kyetä koiraa ulkoiluttamaan, who knows. Ite kuitenkin kuvittelen pitovaikeuksien tarkottavan toisin sanoen "ongelmakoiraa", eli omistajan osaamattomuutta. Ihmettelen suunnattomasti, miten koiranpennusta voi saada ongelmakoiran? Kyllähän Tiidakin kovasti räkyttää koirille, mutta en tosiaan luopuisi siitä sen vuoksi. Tiedän et vika on mussa, ei koirassa.

Ihmiset vois kattoa itseään peilistä, sieltä se ongelma useimmiten löytyy.
Toinen kummastusta herättävä asia on seniorikoirasta luopuminen. Minkä ihmeen takia ketään antaa vanhaa koiraa enää pois? Uusi perhe on valtava elämänmuutos ja vielä vanha koiraparka, tiedä kuinka monta vuotta jo asunut samassa perheessä ja se raasu vaan myydään pois, "vanha tylsä koira, uuteen kotiin vaan." Hyvässä lykyssä se koiravanhus ei enää ees sopeudu uuteen perheeseen, jos ketään sitä edes haluaa. Vanhan koiran mukana kuitenkin saattaa tulla paljon eläinlääkärikuluja tulevaisuudessa, mikä ei välttämättä ole kauhean kaukana. Mun mielestä on yksinkertaisesti tosi sydämmetöntä myydä pois se vuosien ajan varpaita lämmittänyt, monet itkut turkkiinsa ottanut vanha rakas perheenjäsen. Ja sitä stressin ja mahdollisen masennuksen määrää.. huh, julmaa.

Tiidakin huutaa kurkkusuorana näille hölmöille.
Toisaalta taas välillä siellä näkyy ihan asiallisia ilmotuksia, allergiaa ilmennyt yht' äkkiä, entinen omistaja kuollut etc. Nuo on tuollaisia pakkotilanteita ja ne ymmärrän kyllä. Mutta kaikenmaailman "myydään koira, kiire", "9kk ikäinen hurtta, kiire, omistajan muutto ulkomaille".
  Miksi otit koiran jos aijot muuttaa ulkomaille? Miksi et miettinyt ennen koiran ottoa aijotko mahdollisesti häipyä maisemista? Miksi et ota koiraa mukaasi? Idiootit.

Asiasta lämpömittariin, meidän parvekkeella onki jo näin lämmin!

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Maanista shobbailua

Lähdettiin tänään Mellun ja koirien kanssa lenkille. Koska oli ihana keli (ja oon vähän kyllästyny näihin samoihin reitteihin), lähdettiin vaihtelun vuoksi käymään keskustassa.

Siellä ollessa päätimme pyrähtää Hansassa, hyvä testata samalla pelkääkö tuo Tiida-napero vielä Hansan lattiaa vai joko olis päässyt pelosta vähän yli. Ajattelin, että Tiida olis mennyt jännittyneenä hiukan matalana ympäriinsä mutta ei. Siellä se pieni meni ihan tosi hienosti! Lattia ei tuntunut pelottavan juur' yhtään, myös portaat mentiin ylös ja alas ilman turhia syöksähteiyjä. Waude! Voin siis tän päivän testauksen perusteella todeta, että meidän pelko liukastumista/lattioita kohtaan on laantunut, luultavasti muuton ja uuden kämpän lattian ansiosta, jes.

Perinteisiä Hansamaniassa tiputettavia pienempiä ilmapalloja ei näkynyt, isot pallot kuitenkin teeman mukaan esillä.
Hansassa on taas Hansamania käynnissä, ihmisiä oli teemaan nähden yllättävän vähän paikalla. Siellä oli myös joku bändi soittamassa (myöhemmin selvisi että tämä mysteeribändi oli Satin Circus). Yllätyin saman reissun aikana jo toisen kerran positiivisesti, tytöt ei paljoa hetkahtanu ihmisten määrästä eikä musasta mikä kuitenkin soi melko kovaa. Hienoja likkoja mulla! =)

Huomenna Tiidan kanssa tiedossa näyttelytreenit. Sunnuntaina agilityä molempien likkojen ja ystävän kanssa, katsotaan saadaanko mitään kivoja julkasukelposia vauhtikuvia paikan päältä. ;D

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Totaalinen hermoromahdus

Haukkuminen....huoh. En oo edelleenkään päässyt tästä vaivasta eroon. En osaa sanoa onko edistystä tapahtunut vai ei. Tutuille koirille Tiida ei hauku, vaan kaikille tuntemattomille, miten mukavaa. Ei oikeesti.

Tänään ollaan vietetty laiskaa päivää eli energiaa Tiidalla riitti iltalenkillä. 
Ensimmäiseen koiraan törmättiin narussa ollessa, otin Tiidan lyhyelle narulle, ei haukkunut kertaakaan. 
Toinen koira tuli vastaan kun pidin tyttöjä vapaana. Komensin luokse istumaan, otin pannoista kiinni koska en luota ainakaan Tiidaan, että pysyisi paikalla nähdessään vieraan koiran. Tiedän, että tämä pannasta pitäminen laukaisee haukkumisen herkemmin, kuitenkaan en olis ehtinyt likkaa ottamaan naruun ennen kuin toinen koira oli kohdalla, ja tosiaan, taskusta loppui namit juuri sopivasti tämän kohdalla. Tälle hauvalle Tiida sitten haukkui aivan vietävästi. Lopetti vasta kun koirakko oli mennyt muutaman metriä meidän ohi.

Jatkettiin matkaa, laitoin koirat naruun kun metsäreitti loppui. 
Vastaan tuli yksi säikky koira, sen ohi mentiin haukkumatta. Sitten... Voi hyvää päivää kun tien poikki juoksi rusakko... Voi luoja sitä haukkumisen määrää. Vasta pitkän ajan jälkeen sain haukkumisen loppumaan. Mua edelleen kismitti se edellinen haukkukohtaus ja tämä rusakolle räjähtäminen vielä päälle ja BOOM... hermoromahdus. 
Jäin vaan toviksi kyykkyyn koirien viereen ja koitin saada hermojani kasaan. En tajua miten voi olla muka näin vaikeeta saada koira kulkemaan remmissään hiljaa vaikka muita koiria tulisi näköpiiriin.
 Ärsyttää ihan suunnattomasti ja saan varmaan harmaita hiuksia aina kun märehdin tätä asiaa. 
En tiedä miksi Tiida haukkuu, onko epävarmuutta, murkkuikää/testaamista vai kenties pitkästymistä? 
En tiedä pitäiskö kieltää, olla huomioimatta vai nameilla koittaa viedä ajatus muualle? 
En tiedä miksi, en tiedä miten, en tiedä milloin vai eikö koskaan?

 Nyt on aika lannistunut olo asian suhteen mutta ehkä tää homma tuntuu huomenna taas paremmalta, jos sitä vaikka yöllä sais jostain roppakaupalla itseluottamusta.

Lopuksi voin kuitenkin ilokseni sanoa, kun vihdoin jatkoimme lenkkiä, ohitimme miltei yhtä aikaa neljä koiraa ilman yhtäkään haukkua (Tiida lyhyellä narulla)! Huh, rankkaa touhua tämä.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Goodbye Spring.

Kevät tuli, kevät meni. Nyt ulkona sataa vaakatasossa lunta, en tykkää. Vedin verhot ikkunoiden eteen ja toivon että lumi sulaa ennen kun on pakko käyttää tytöt pissillä.

Vielä kaks päivää takaperin oli näin keväistä.
Lähiaikoina ei oo tullut kirjoteltua, eipä mitään kummallista oo tapahtunutkaan. Meikä tyttö on taistellut flunssaa vastaan jo viikon verran, onneks ollaan saatu lenkeille seuraa monena päivänä niin koirat on päässeet rallattelemaan keskenään. Ollaan nähty Teijaa ja Lukea, Lauraa ja Pinjaa, ja Mellua. Ruissalossa on käyty taas ja parilla muullakin rannalla, Ruissalon kuvat täällä. 
Uittamolla tosin joku ei-niin-aikuismainen herra tuli huutamaan meille kukkulan päältä että "Uimarannalle ei saa tuoda koiria, viekää koiranne pois!! Kutsun virkavallan paikalle!!". Tämän sanottuaan herra miltei juoksi autoonsa ja kaahasi pois paikalta. Rohkeaa. Kyllähän me nyt tiedetään ettei koirilla ole asiaa uimarannoille mut c'moon, kuka niitä tähän vuodenaikaan käyttää? Tuskimpa se turre siellä tyhjällä rannalla ketään haittaa, paitsi ilmeisesti tätä maharatzia haittas kauhiasti.


Harrastusrintamalla on hiljaista, viikon päästä sentään päästään Tiidan kanssa pitkästä aikaa agilitya harjottelemaan, huippua! Saas nähdä pelottaako puomi vielä niin paljon kuin viimeksi, toivottavasti jotain edistystä ois sillä rintamalla tullut nyt piiitkän tauon aikana.
Tokoa oon aika laiskasti reenannut. Viimeisten parin ohjatun treenin jälkeen on iskenyt toko-masennus, ei nappaa yhtään tuo laji. En keksi mitä treenattais, joten harjotellaan ihan perusasioita enkä haasta itseäni tai koiria, ei innosta koko homma.
Sen sijaan näyttelykärpänen on päässyt taas puraisemaan, ilmoitin pikkuneidin Harjavaltaan 3.5. ja ens kuussa ilmottelen typyä muihinkin näyttelyihin. Vähän jänskättää tuo Harjavalta, se on meidän ensimmäinen näyttely, hui. Kasvattajat ei valitettavasti ole siellä paikan päällä auttamassa ramppikuumeen iskiessä mutta ehkä me Japin kannustuksella päästään kehään asti. ;D


Varasin nyt mulle ja Tiidalle junaliput Helsinkiin, päästään tervehtimään pitkästä aikaa kasvattajia ens kuun alussa, mahtavaa. Saan apua koiran laittamisessa näyttelykuntoon ja varmaan reenaillaan ihan näyttelykäyttäytymistäkin. Can't wait for this trip!


perjantai 7. maaliskuuta 2014

Rough collie re-union

Ihanaa kun kevät on vihdoin alkanut määrätietoisemmin näyttää merkkejään, linnut laulelee, aurinko paistaa ja kaduiltakin on jo suurilta osin putsattu hiekat pois. Kevättä on siis rinnassa ainakin meillä!

Kevään tulosta innostuneena sovin torstaille ja perjantaille meille treffejä eri kavereiden kanssa. Torstaina treffattiin Japi ja Eve ja heidän colliet Taavi, Ruu ja Luca. Käytiin parin tunnin metsälenkki ja otin kamerankin mukaan ulkoilemaan. Kuvia tuli otettua taas niin miljoonasti, että linkkaan tähän vaan ryhmäkuvat, loput saatte käydä katsomassa täältä. :)
Sessa oli torstain lenkillä kumman alavireinen, laahusti eikä lähtenyt tavanomaiseen tyyliinsä edes Tiidan kanssa rallattelemaan. Annoin Sessalle kannettavaksi toisen lapaseni ja kummasti se piristikin pientä sinistä suippista. Onneksi Tintillä tuntui olevan hauskaa, kovasti haki keppejä ja riehui yksinään niiden kanssa. On se hassu pieni.





Vasemmalta oikeelle; Sessa, Taavi, Ruu, Luca ja Tiida.
Tänään käytiin vuorostaan Edithin kanssa pitkästä aikaa Ruissalossa. Valitettavasti aurinko ei näyttäytynyt ja tuulikin oli kovempi kuin iäisyyksiin. Kaikesta huolimatta viihdyttiin reissussa viitisen tuntia ja rakennekuvatkin saatiin taas otettua Edithin avustuksella, kiitos. :)
Naureskelin Edithille miten joka ikisen lenkin jälkeen, tapahtui se sitten mutaisessa maastossa tai täysin kuivassa, Tiida on aina massua myöten liassa ja pesun tarpeessa. Sessa sen sijaan vaatii pesun vain pahimpina vesikurakeleinä, tänäänkin tyttö oli ihan puhdas. Hassua.



Nyt alan jo olla tyytyväinen Tiidan tönötykseen, kovin harvoin me ollaan tuota asentoa harjoiteltu ja silti kuvatessa onnistuttiin, jes. Myös Sessan asento on parantunut kovasti, sillä tosin ei niin väliä ole, tuskin käydään neidin kanssa mätsäreissä vähään aikaan.

Muutamat tunnit Ruissaloreissun jälkeen on vietetty tosi hiljaisissa merkeissä, ainoat elämisen äänet kuuluu Mortti-rottasen vapauden juhlimisesta. Tiida nauttii omasta rauhastaan, Sessa taas tunki päänsä syliini ja tarkasti blogitekstin hyväksytyksi julkaisua varten.

Ps. uudet kuvat tytöistä lisätty heidän omille sivuille!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Takaisin Turussa

Niin se viikko vaan vierähti ja tänään aamulla hypättiin junan kyydistä Turussa.
Pari päivää Lapissa kului lasketellessa, kolmas laskettelupäivä täytyi valitettavasti jättää välistä Nicon epäsopivien monojen vuoksi, joiden vaihtaminenkaan ei poistanut vaivaa.



Muut päivät kuluivat aika rauhallisissa merkeissä, ajeltiin ympäriinsä, testattiin paikallisia ravintoloita ja yleisesti ottaen nautittiin oloistamme.
Koirien ulkoilutus jäi mun osalta vähälle, Nicon isä niin kovasti pitää koirista ja käytti likkoja monta kertaa päivässä lenkeillä!
Kameraa en hirveesti kantanut mukana, ne vähät kuvat mitä tuli otettua, löytyy täältä.