Neri kävi 25.5. ensimmäisissä missikisoissaan Vantaalla PK-tapahtumassa. Neiti oli ilmoitettu junnuihin, joita oli lopulta vain kolme. Tuomarina collieilla oli Rainer Vuorinen.
Yksilökehässä sähläsin huolella. Mulla oli kädessä numerolapputasku, mikä on aivan liian suuri omaan luisevaan käsivarteeni. Tasku valuu aina alas käsivarttani, mutta yleensä pysähtyy viimeistään kyynärtaipeeseen. Tällä kertaa mulla oli päälläni ohut tyköistuva pitkähihainen paita, mikä mahdollisti numerolapputaskun valumisen aina ranteeseen saakka. Siinä se sitten roikkui mukana melkein Nerin niskassa, sillä samalla kädellä pidin neidin remmistä kiinni. Jestas sitä sählinkiä. En luonnollisesti ehtinyt asettaa pidikettä paremmin ennen kuin saimme luvan tehdä kolmion kehässä ja taas oltiin pönöttämässä tuomarin pöydän edessä. Lisäksi en ymmärtänyt tuomarin pyyntöä oikein ja siitä seurasi tapahtumasarja, mikä sisälsi Nerin istumaan menon, pyörimisen ja mitä vielä. Kyllä siellä välissä maltillista seisomistakin oli sentään.
Neri sai kuitenkin ERInomaisen.
Kilpailuluokassa oli kaikki kolme junnunarttua, kaikki olivat saaneet ERIn. Vuorinen juoksutti koko porukkaa pari kertaa ympäri ja pienesti seisotti, kunnes päätti järjestyksen. Meidät hän osoitti 3.sijalle. Lopputulos siis JUN ERI JUK 3 ja mukava arvostelu:
"Nartulle sopivat mittasuhteet. Runko vielä kehitysvaiheessa. Hyvät mittasuhteet. Pään kiila vielä kapea varsinkin kuono-osassa. Hieman matalalle kiinnnittyneet korvat. Hyvä hännän pituus. Vapaat liikkeet."
Mielestäni kehäkäytöksemme (=sähellykseni) vuoksi tämä oli meille oikeutettu sijoitus. Kaksi muuta narttua handlereineen suoriutuivat paremmin, toki koiratkin olivat nättejä ja liikkuivat hienosti. Vuorinen vielä kehui vuolaasti ensimmäiseksi sijoittuneen koiran liikkeitä perustellessaan valintaansa.
Kaikenkaikkiaan mukava päivä ja sää oli hieno vaikka tummat pilvet häälyivätkin ahdistavasti taivaalla kauempana. En valitettavasti hoksannut ottaa kameraa mukaan eikä päivästä siis tullut kuvia räpsittyä. Neri käyttäytyi oikein suloisesti ja mallikkaasti näyttelypaikalla, oli iloisen oloinen ja kiinnostunut menosta, mutta rauhoittui nopeasti eikä stressannut turhia väenpaljoudesta. On se vaan pätevä otus ja helppo koira viedä mihin tahansa.
Saimme päivän päätteeksi vielä näyttelytreeniä kasvattajalta, kiitos siitä!
Näyttelyn jälkeen kurvasimme Nerin kanssa vielä Lopelle Tiidan toisen kasvattajan luo. Heillä asuu Nerin puolisisko, samasta isästä. Oli mukava nähdä Nataa ja ylipäätään, miten erilaisiksi pennut ovat kehittyneet niin luonteiden kuin ulkonäön osalta: Neri on iso hömelö, pitkillä karvoilla varustettu oranssi likka, Nata taas pieni kompakti sieväneiti, jonka turkki on tiivis ja taittaa enemmän ruskeaan. Toki likoissa samaakin oli aikalailla. Oli hauska tavata pitkästä aikaa ja nähdä ihanaa Nataa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti