Alkuvuosi on lähtenyt mukavasti liikkeelle. Tammikuun viimeisenä päivänä starttasimme vihdoin ja viimein Tiidan kanssa viralliset aksakilpailut oman seuramme kisoissa. Osallistuimme ainoastaan hyppyradalle, sillä kontaktit ovat vielä hienosäädön alla.
Jännitykseni näkyi valitettavan paljon suorituksessamme; en ohjannut kunnolla, unohdin koiran useammassa kohtaa sekä kiirehdin omiani. Eniten minua jännitti kepit, jotka Tiida suoritti kuitenkin moitteettomasti. Sen sijaan virheitä tuli 10 pisteen verran, kun Tiida kielsi hypyn sekä putken. Uskon syyn johtuneen omasta jännityksestäni sekä koiran puutteellisesta ohjaamisesta.
Tältä radalta meille siis rv 10 ja 6.sija.
Kävimme myös jo toisissa virallisissa kisoissa Tiidan kanssa, myöskin hyppyradalla. Valitettavasti emme saaneet suoritusta videolle.
Rata tuntui ihan mukavalta mutta jännitys alkoi jälleen piinaamaan meikäläistä. Onneksi paikan päällä oli treeniryhmästämme myös toinen koirakko ja sain vähän purettua jännitystä jutustelemalla.
Rata meni ihan hyvin, edelleen jännitys näkyi ja olin parissa kohtaa vähän myöhässä ja suoraan sanottuna kujalla. Tiida kuitenkin paikkaili virheeni hyvin ja pääsimme maaliin ilman yhden yhtä virhettä. Olin näkevinäni sivusilmällä Tiidan horjahtaneen toiseksi viimeisen hypyn alastulossa, mutta rima pysyi ylhäällä. Horjahdus luultavasti johtui ohjauksestani ja jatkossa pitääkin kiinnittää huomiota rauhallisiin ja selkeisiin ohjauksiin, että vältymme tapaturmilta.
Tältä radalta meille ensimmäinen LUVA ja 5.sija. Hiphurraa!
Nyt keskitymme Tintin kanssa kontaktien hiomiseen kisakuntoon ja irtoamisen treenaamiseen, koitetaan opettaa koira itsenäisemmäksi suorittajaksi. Minun tehtävänä on harjoitella rauhallisuutta, selkeämpää ohjaamista, juoksemista sekä koiraan luottamista. Ehkä meidät näkee tänä vuonna agiradoillakin.
Pikkumusta kärsi tovi takaperin hiivasta korvassa ja kävimme lääkärissä hakemassa tropit. Kontrollikäynnin yhteydessä kuvautin neidin selän epävirallisesti ja se näytti kaikin puolin priimaa. Voimme siis hyvillä mielin jatkaa harrastuksiamme.
Sessan kanssa aloitin rally-tokon alkeet -kurssin. Iloksemme kurssilla on koiraporukastamme kolme muuta tyttöä koirineen sekä yhden tytön poikaystävä eli melkein pelkkiä tuttuja kurssi täynnä. Toistaiseksi kurssi on ollut emännälle hitusen tylsää sillä laji ei ole aivan vieras minulle. Sessa tosin tykkää, kun saa jakamattoman huomioni ja hyvän syyn herkutella. Katsotaan jatkammeko jatkokurssille, saattaa olla, että etsin meille asteen halvemman vaihtoehdon, sillä vaikka Sessa on kiva puuhastelukaveri, siltä puuttuu tietynlainen intohimo tekemiseen, mikä taas lässäyttää omaa innostustani.
Tiida on myös saanut uuden harrastuksen agilityn vierelle, nimittäin koirajumpan. Meillä on vasta ensimmäinen tunti kurssista takana, emmekä vielä ole kummia päässeet tekemään. Pyörittelimme koiraa lähinnä suuntaan ja toiseen sekä pujotutimme jalkojen lävitse, mikä onkin ennestään Tiidalle tuttu liike. Mielestäni tästä on kuitenkin Tiidalle hyötyä, sillä neidillä nousee herkästi kierrokset korkealle, jolloin alkaa turhanpäiväinen haukkuminen. Kurssilla kun on vieraita koiria samassa tilassa ja treeni on hidastempoista niin se on oikein oiva tapa harjoitella rauhoittumista ja pitkäjänteisyyttä.
Siinähän niitä kuulumisia taas oli. Koitan jatkossa kirjoitella vähän useammin mikäli jotain tavallisesta poikkeavaa tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti