perjantai 26. joulukuuta 2014

Tavoitteet 2015

Aikaisempina vuosina en ole asettanut meille kummempia tavoitteita, mutta tänä vuonna mieleeni on tullut muutamia suunnitelmia.

Yleisesti:

-Terveenä pysyminen.

Paljon on saanut kuulla koirista, jotka ovat sairastuneet mitä ihmeellisimpiin ja kurjiin tauteihin. Paljon tietämättömyyttä ja kärsimystä. Meidän kohdalle ei tänä vuonna sattunut silmätulehdusta (ja yhtä koiran puremaa nirhaisua) kummempaa ja toivon todellakin, että sama linja jatkuu ensi vuonna molempien likkojen kanssa, toki vielä ilman silmätulehduksia. Koitetaan pitää hampaat ja tassut ehjinä ja turkit hyvässä kunnossa.


Sessan tavoitteet:

-Seuraaminen tiiviimmäksi.

Sessan seuraamista ei olla kunnolla harjoiteltu oikeastaan koskaan. Sessa seuraa aika kaukana minusta ja vinossa, katsekontakti sentään on hyvä. Molempia koiria yhtä aikaa seuruuttaessa on ihan kätevää, että toinen seuraa kauempana. Ongelmakohdaksi on tullut palkkaamisen jälkeinen "valuminen". Sessa jättäytyy jälkeen ja mutustaa hitaasti nauttien namiaan. Täytyy treenata seuraamista siten, että vasta vapautuksen saatuaan saa jättäytyä taakse. Ehkä lelupalkka olisi parempi?

-Agilityyn intoa.

Tästä oon kirjotellut eri postauksissa, Sessa ei ole syttynyt lajille. Se tuntuu ihmettelevän, että mitä kivaa siinä hyppelyssä ja pomppimisessa on. Kunhan päästään omatoimisesti treenaamaan, voimme kokeilla jos vinkupallo yhdistettynä helppoihin lyhyisiin pätkiin toisi kadonnutta intoa takaisin.

-Sterkkaaminen.

Ajankohtaista ehkä loppuvuodesta? Sessan juoksut eivät sinällään ole hankalat eikä neiti suuremmin oireile valeraskaudesta. Kuitenkin Sessa tuntuu alavireisemmältä niin juoksujen aikaan kuin jälkeenkin. Uskon, että steriloiminen saattaisi vaikuttaa nostavasti Sessan mielialaan, maailma ei ehkä olisi enää niin vakava paikka. Ja jokatapauksessa suunnitelmissa on kohtutulehduksen ja nisäkasvainten riskin takia steriloida jokainen talouden narttu ennemmin tai myöhemmin.


Tiidan tavoitteet:

-Virallisten agilitykisojen korkkaaminen.

Kaksissa epiksissä ollaan jo käyty, molemmista selvittiin enemmän tai vähemmän kunnialla. Toivon todella, että Tiida pysyy terveenä, jotta päästään toteuttamaan suunnitelmaa. Vielä on harjoittelemista hyppykorkeuksien, kontaktiesteiden (etenkin keinun), renkaan ja keppien kanssa ennen kuin alamme katselemaan virallisia kisoja. Eniten treeniä kaipaavat korkea rengas ja keinu.

-Muutamassa näyttelyssä pyörähtäminen, ERIn metsästys.

Tähän mennessä takana kolme näyttelyä, yksi ERI ja kaksi EH:ta. Sertiä en uskalla lähteä toivomaan, valtaosa tuomareista kun tykkää vankemmista nartuista. Me tyydytään siis ERIin ja luokkasijoitus olisi aina plussaa. Tammikuussa aloitamme ensi vuoden misseilyn.

-Hakuryhmään pääsy.

Emäntä on käynyt kaksissa treeneissä, koira yksissä. Jäsenhakemus on laitettu menemään ja toivottavasti päästän vuoden aikana treenaamaan hakua säännöllisesti.

-VePeen tutustuminen.

Tammikuussa täytynee laittaa viestiä, jos päästäisiin ainakin kokeilemaan kesällä vesipelastusta. Tiida rakastaa uimista ja vetoleikkejä, ties miten mainio vesipelastuscollie siitä kuoriutuisi!

-Lisää itsevarmuutta koiralle.

Tiidan kanssa ollaan jo yli vuoden kamppailtu koirille haukkumisen kanssa. Haukkuminen tuntuu olevan epävarmuutta sekä komentamista tilanteesta riippuen. Kokeillaan nyt karsia tätä epätoivottua tapaa namittamisen sijaan huomioimattomuudella tai nuhtelulla, tilanteen mukaan. Hiljaa hyvää tulee, eikö?


Siinä olis meidän tavoitteet vuodelle 2015. Nyt nautitaan kiireettömyydestä, lumesta ja loppu vuodesta pitkien lenkkien muodossa. Vuodenvaihde alkaa häämöttää, blogi luultavimmin hiljenee nyt muutamiksi päiviksi.

Toivotamme kaikille mi mainiointa Uutta Vuotta!!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Rauhallista Joulua! ♥

Tällä hetkellä näyttää kovasti siltä, että meillä saadaan nauttia valkeasta joulusta. Meidän joulu menee kierrellessä sukulaisten luona, ja huipentuu parin yön kyläilyyn Taivassalossa. Nyt on aika rauhoittua juhlaan, palaillaan blogin pariin luultavasti loppuviikolla.

Oikein ihanaa ja rauhallista Joulua kaikille! ♥ 



Kuvat C:Annemari.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Jouluepikset

Tänään lähdettiin aamusta kahden ihmisen ja kolmen koiran voimin agiepistelemään Lohjalle. Ilmoitin Tiidan supermölleihin ja mölleihin, molemmissa makseihin.
Oltiin hyvissä ajoin paikalla, käytiin pienellä lenkillä ja mentiin halliin ihmettelemään ja odottamaan lähtölistoja.

Tiida 1,5v
Supermölleissä Tiida oli kuudentena vuorossa. Puolisen vuotta aikaisemmin käytiin samassa paikassa supermölleissä, silloin ei saatu nollarataa aikaseksi. Varmaan siitä ja väenpaljoudesta johtuen aloin jännittämään vähän turhan paljon.
 Rata ei ollut erityisen vaikea, pari vaikeampaa kulmaa oli ja yksi ohjauspuolen vaihto. Teknisten ongelmien omistajan hermostuneisuuden vuoksi emme saaneet rataa videolle. Jonkun verran sähläsin radalla, mutta onneksi koira teki hyvin siitä huolimatta. Teimme virheettömän radan ajalla 28,14. Omaan suoritukseeni olin vähän pettynyt, mutta koira oli hyvä ja tästä jäi myös minulle hyvä mieli.
Supermölleistä palkittiin jopa 9 parhainta, ja yllätyksekseni ylsimme Tiidan kanssa juuri sijalle 9! Superia! Saimme palkinnoksi muutaman ihmisten piparin ja yhden vapaavalintaisen palkinnon. Yhteistuumin Tiidan kanssa valittiin Tintille uusi apinan näköinen vinkurepimislelu.

Radat meni aika nopeaan, joten kävimme koirien kanssa kävelyillä,ja harjoiteltiin Tiidan kanssa ihan vaan olemista isossa joukossa. Aika sitkeästi likka jaksoi haukkua, mutta jonkun ajan kuluttua luovutti ja laittoi maaten.
Mölliradan alkaessa en enää jännittänyt suuremmin. Ensimmäisellä kerralla ohjasin yhden mielestäni vaikeamman hypyn huonosti, minkä takia Tiida kiersi koko hypyn ja tuli väärältä puolelta yli, tästä HYLky. Loppurata sujui nätisti, mitä nyt kerran meinasin juosta siivekettä päin.... Molemmat kontaktit otettiin nätisti, kunhan muistin pitää ohjaavan käden selkeänä ja himmailla vauhdin kanssa. Ajaksi saimme 40,66.
Tässä lähdössä jäi harmittamaan oma mokani ja hylky, joten ilmoitin Tiidan vielä uusimaan. Videokin otettiin, mutta enpä taida tältä lähdöltä sitä julkaista...

Ajattelin josko Tiida on liian väsynyt uusimaan, mutta kyllä se vaan kannatti. Ennen uusintaa harjoittelimme pihalla pari kertaa tämä vaikea kohta läpi, Tiida meni hienosti vaikka en ohjannut ihan niin hyvin kuin pitäisi. Radalla Tiida meni hyvin, ainut virhe tuli puomin alastulokontaktilla. Tiedostin jo ennen alastuloa, että minun pitäisi himmata ja ottaa varman päälle tai muuten hyppää pois. Aloin itsekin olla jo sen verran väsynyt, etten jaksanut enää tätä pientä hienosäätöä, vaan juoksin vaan maaliin asti. Taisin jopa itse vetää koiran kädelläni alas ennen kontaktia... 
Ajaksi tuli 34,09 ja kaupanpäälle sain hyvän lopetuksen ja iloisen mielen. Tästä myös video:


 Jos muutamia havaintoja tarvis tehdä niin:
-vauhtia lisää ohjaajalle, ei saa hidastaa koiraa
-tarvii harjoitella irtoomista, ei tarvis viedä koiraa niin pitkälle ja saatais nopeutta lisää

Kaikenkaikkiaan jäi kuitenkin tosi tyytyväinen mieli, Tiida jaksoi hyvin skarpata vielä viimeselle startille, ja minä muistin keskittyä sähläämisen sijaan ohjaamiseen. Kattellaan taas, koska seuraavan kerran päästään epistelemään.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Doboilemassa

Meilleppä avautui mahdollisuus päästä kokeilemaan doboa viime sunnuntaina. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut tämän lajin kokeilemisesta ja mielenkiintoni on herännyt varsinkin nyt kun dobo on ollut usein esillä koirapiireissä. Koska Tiidan kanssa puuhastelen muutenkin paljon, otin vaihtelun vuoksi Sessan kanssani tutustumaan uuteen lajiin.

Tunnin veti Hanna Maines, joka järjestää Turun seudulla dobo-kursseja.
Alussa teimme koiran kanssa lämmittelyliikkeitä, koira kiersi omistajaa ja pujotteli jalkojen välistä. Seuraavaksi otimme esille tasapainotyynyt, joiden päällä aluksi omistaja sai tasapainoilla, ensin yhdellä tyynyllä, sitten kahdella. Samalla kierrätimme koiraa edelleen jalkojemme läpi ja ympäri.


Myös koirat pääsivät kokeilemaan tasapainoilua tyynyillä, ensin etutassut tyynylle, sitten takatassut. Etujalkojen ollessa tyynyllä tukevasti, opetimme koiraa käyttämään takapäätään ja kiertämään tyynyä takajaloilla (samaa voi harjoitella kotona esim. vadin avulla).

Kaikki kuvat C:Hanna Maines

Lopulta otimme käyttöön dobo-pallon. Ensin omistaja sai taituroida syvät vatsalihansensa kipeiksi, jonka jälkeen oli koiran vuoro. Nameilla houkuteltiin koiraa pallon päälle. Sessaa vähän jännitti, mutta reippaasti laittoi etupäänsä pallolle pienten rohkaisujen jälkeen. Tätä toistimme muutamia kertoja, kunnes koira oli rennompi pallon päällä. Seuraava askel oli saada koira kokonaan pallon päälle. Olen Sessan kanssa harjoitellut vastaavanlaisia juttuja kotona. Vedin namilla Sessaa pallon päälle ja autoin neitiä nostamaan takajalkansa pallolle. Alku oli aika räpeltämistä ja Sessaa jännitti kovin...


..mutta harjoittelu tuotti tulosta, ja saimme neidin viimein pallon päälle istumaan!


Mitä muuta meille kuuluu?

Päivitykset ovat vähentyneet taas viimeaikoina, voisin syyttää tästä tietokoneen hajoamista ja pimeää ja jatkuvasti sateista keliä. Kameraa ei juuri viitsi ulkoiluttaa ja ilman kuvia ei synny inspiraatiota. Me ollaan nyt eletty suht leppoisaa arkea, lenkeillä käydään blogistakin tuttujen koirakavereiden kanssa miltei päivittäin. Usein kimppalenkit venyvät monen tunnin mittaisiksi.

Kävin Messarissa lauantaina pyörähtämässä kaverin kanssa. Lähdimme extemporeena. Tapasimme Tiidan kasvattajia ja emän omistajaa sekä itse Tuhtia, tiidan äippää. Shoppailimme, seurasimme muutamia kehiä ja otimme kamalasti kuvia, eritoten tipsuista. Ostin itselleni kohtuuhintaan kuvissakin näkyvän treeniliivin, jota olen jo pitkään haikaillut. Mukaan tarttui myös pinkki pipo, collie-heijastimella!

Sessan kanssa olen nyt aloittanut agi-innostuksen etsimisen. Pari kertaa ollaan päästy hallille treenaamaan aikalailla omatoimisesti. Likalta puuttuu se into lajiin, eikä siis ole mitään järkeä lähteä harjoittelemaan ohjatuissa treeneissä ohjauskuvioita tai ratoja kun koiraa ei kiinnosta. Siispä olen ottanut Sessan kanssa pääasiassa helppoja ja lyhyitä pätkiä, hyppyjä ja putkia. Palkkana toimii neidin ihan ykköslelu, pallo. Pyrin pitämään treenit lyhyinä ja superjeejeekivoinaihanaaa!

Tiidan kanssa ollaan mölliryhmässä viikottain treenaamassa. Nyt ollaan harjoiteltu niitä hyppyjen korkeuksia. Parilla kerralla neiti alitteli ja kiersi hyppyjä, syy löytyi taas koiran epävarmuuden lisäksi ohjaajasta. Minä kuvittelen koirani olevan nopea ja minulla olevan kiire, kiirehdin ja ohjaan vähän sinne päin. Seurauksena koiralle tulee kiire, alittaa hypyn ja haukkuu päin naamaa. Ongelma tunnistettu ja ohjaamiseen puututtu. Viime perjantain treenit menivät jo paljon paremmin kun vain itse maltoin ohjata rauhallisesti ja selkeästi ja annoin koiralle aikaa suorittaa esteen. Saatiin enemmän onnistuneita 50cm hyppyjä ja vähemmän haukkumista. Eli Tiidan kanssa treenatessa minun täytyy pitää yllä zen-mielentila ja ohjata selkeästi.
Kokeilin eilen toisissa treeneissä keppejä ensin muutamalla ohjurilla ja myöhemmin ilman ohjureita. Hienosti neiti jo hiffaa, mitä kepeillä tehdään ja on alkanut rytmittää liikettä hyvin. Vielä on hakusessa oikea sisäänmenoväli, ja koira meinaa lähteä pois ennen viimeistä väliä. Harjoitellaan siis vielä ohjureilla ja pikkuhiljaa harvennamme ohjureita, välillä myös alusta ja lopusta.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Hakutreenit nro 1

Ollaan taas Tiidan kanssa päästy takaisin agilityn pariin reilu kuukauden tauon jälkeen. Alkeisjatkokurssi on taakse jäänyttä elämää ja olemme siirtyneet mölliryhmään.

Treeneissä on keskitytty harjoittelemaan kontakteja. Haluan Tiidan oppivan läpijuoksun kontakteille sillä collie on tunnetusti suht hidas koira, enkä halua hidastaa Tiidaa entisestään. Aikaisemmin ollaan harjoteltu 2on2off:ia mutta nyt meillä on kouluttaja, joka osaa opettaa läpijuoksun. Kouluttaja laittoi kontaktin alastulolle kehikon, johon koiran tulisi tähdätä läpi juostessa. Vasta kahtena kertana ollaan tätä harjoiteltu, toisella kerralla ihan pelkkä kehikko maahan ja koiran tuli ohi kävellessä hakeutua kehikon läpi, siitä kehu ja palkka eteenpäin. Nopeasti se tuntu ymmärtävän mistä on kyse.
Hypyt olivat ensmäistä kertaa maxi-korkuisia ja sekös aiheutti meille pään vaivaa. Tiidalta loppui usko itseensä kun tuli ensimmäinen vaikeampi lähetyskulma. Hyppäämisen sijaan Tiida alitti hypyn.. ja vielä useamman kerran uudestaankin. Sovimme kouluttajan kanssa, että nostamme pikkuhiljaa korkeutta, aloitamme 45-50cm korkuisilla.
Ohjauskuvioista on nyt treenattu pakkovalssia ja persjättöä. Persjättö sujui ilman suurempia ongelmia mutta pakkovalssi oli vähän haastavampi. Monesti ajoitukseni oli pielessä taikka Tiida ei suostunut hyppäämään tottumattomuuttaan. Pari riman alitustakin saatiin taas aikaan, laitoimme tuplarimat ja johan neiti taas muisti, että niillä jaloilla voi ponnata.
Agitauko on varmasti ollut hyvä pitää, mutta mielestäni olemme ottaneet pari askelta taaksepäin tauon aikana. Lisää treeniä meille.



Tänään pääsimme ensimmäistä kertaa Tiidan kanssa hakutreeneihin, superia! Mukana oli useampi ensikertalainen ja saimme kivan teoriapläjäyksen samalla. Saimme myös nähdä kokeneempia koirakkoja treenaamassa. Loppuun otimme jokaisen koiran vuorollaan oman tahdin mukaan treenaamaan. 
Tiidan kanssa aloitettiin nakittamalla kun tulee luokse. Seuraavaksi lähetettiin ihmisiä "pakoon" niin, että Tiida näki ja samalla sitä kutsuttiin luokse innostaen. Päästin Tiidan kun ukko oli "piilossa" ja Tiidalla selkeä määränpää. Ihanan reippaasti lähti, kouluttajakin kehaisi pientä collieta!
Lopuksi pari ukkoa niin, että Tiida ei nähnyt piiloutumista. Kouluttajan sanoja lainaten Tiida on "tyypillinen paimenkoira, etsii silmillään". Taisi se kerran jo hermostua kun ei osannut paikantaa hajun lähdettä. Tiidan kanssa täytyykin treenata niin, että ukot ovat kunnolla piilossa, että oppii käyttämään nenäänsä silmien sijaan.
Hirveän hyvä mieli jäi omistajalle ja koira nautti suunnattomasti. Nyt kun malttaisi odottaa seuraaviin treeneihin asti..

Kaverin pentu oli meillä hoidossa viime viikolla.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Treffailuja

Labbis-Laku on ahkerasti toiminut meidän lenkkiseurana.

Huh, miten se aika on taas rientänyt. Blogi huutaa tyhjyyttään, mutta mitään ihmeellisempää kirjottamisen arvoista ei ole ollut, löpistään nyt kuitenkin perus kuulumiset.

 Tiidalla oli elämänsä toiset juoksut heti Sessan juoksujen perään. Eriskummalliset juoksut olivatkin, kun ei tippoja näkynyt. Peräti kahtena päivänä vahingossa bongasin tipan likan helman alta, pitääkö itsensä vain tosi puhtaana vai onko tosi niukat juoksut. Kivahan se on kun kämppä pysyy siistinä, mutta helpompi se olisi huomata jos tippoja olisi nähtävissä.
Juoksujen takia olemme pitäneet pakkolomaa agista ja myös rallytokotreenit ovat jääneet pois aikataulusta. Nyt on likalla jo parisen viikkoa ollut normaalieloa, kuitenkin omistaja meni kaatumaan kätensä päälle ja murtamaan kyynärpäänsä, joten edelleen ollaan tauolla.. Yritetään kuitenkin mennä perjantaina ekaa kertaa mölliryhmän treeneihin, jos vaikka voin treenata ohjaamista ilman käsiä, muuta kroppaa käyttäen.

Varsinaisten treenien puutteen vuoksi olemme lenkkeilleet sitäkin ahkerammin. Ollaan nähty jo vanhoja tuttuja sekä tavattu metsässä ihan uusia tuttavuuksia. Kivaa aluetta tämä, kun aina sillon tällön törmää samanhenkisiin koirakoihin metsässä. Ollaankin nyt lenkkeilty myös uusien kavereiden kanssa ahkeraan.
Kamera on viettänyt syyslomaa jo pidemmän aikaa, tänään kuitenkin otin senkin mokoman pitkästä aikaa kaulaan killumaan lenkin ajaksi. Kuvissa mukana samojedi Lotta ja novascotiannoutaja Dina.



"Miten niin namit on loppu???"

maanantai 13. lokakuuta 2014

Hauhau lenkille

Meinasin jo viime viikon lopusta kirjottaa, miten hienosti Tiida on ohitellut koiria lähiaikoina lenkeillä. En kuitenkaan halunnut manata. joten jätin kirjottamatta. Nyt kuitenkin Tiida on taas viimeiset kolme päivää haukkunut viime aikojenkin edestä. Ei varsinaisesti räyhää, en tiedä hakeeko huomiota, haukkuuko turhautumista vai mitä. Mysteerinen on tuon koiran mielenmaailma, ehkä se joku päivä selkenee meikäläisellekin. Siihen asti namuja takin taskuun ja harjottelemaan ohitusta.

Tänään lähettiin mettään 7km lenkille kaverin ja hänen kolmen koiran kanssa. Kiva reippailulenkki hyvässä seurassa ja kamera messissä. Metsässä valitettavasti oli hitusen hämärää, joten onnistuneita kuvia tuli vain ihan muutama. Parempi sekin kuin ei mitään.






sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Iloinen emäntä

Ilon aihe nro1/2

Kesällä Tiidan paino huiteli alimmillaan 14,9kg:n kieppeillä, ja päätin, että likan paino on saatava ylös. Edes 16 kg saakka, mielellään vähän enemmänkin. Sessan paino on ollut 18-19kg:n paikkeilla, ja sillekin olen halunnut vähän lisää lihaa luiden ympärille. Aikarajaksi tavoitteelle asetin vuodenvaihteen.
Nyt olen ruokkinut koiria 50/50 periaatteella, aamupalaksi saavat vaihtelevasti erilaisia lihoja ja luita, iltapalaksi Acanan Sport & Agility -nappulaa höystettynä Nutrolinin Iho & turkki-öljyllä.  Silloin tällöin harvakseltaan annan nappuloiden joukkoon myös kananmunaa, kermaviiliä/piimää tai reajuustoa. Koirien vatsat toimivat hyvin, turkit kiiltävät ja ruoka maistuu.
Kävin perjantaina Mustissa ja Mirrissä punnitsemassa koirat.
Sessan kohdalla vaaka näytti 20,4kg ja Tiidan kohdalla 16,45kg.
Voi sitä ilon määrää! Vihdoin ollaan saatu Tiidankin paino aika hyvin nousuun, vielä kun saatais pidettyä nuo vaivalla ansaitut kilot ja grammat...

Ilon aihe nro2/2

Tänään treenasimme Tiidan kanssa agia ehkä 10-15min ajan. Lyhyt, mutta sitäkin parempi treeni. Treenasimme 17:n esteen rataa, aluksissa parissa pätkässä, lopuksi kokonaisena. 
Tiida oli odotellut autossa miltei parisen tuntia ennen meidän vuoroa, toki välillä lenkitin neitiä. Pelkäsin, että koira on joko ylienerginen tai ihan lussu odottamisen takia. Tiidapa yllätti ja tekikin hyvällä draivilla kentälle päästyään. Odotti nätisti, ei haukkunut turhia, keskittyi ja oli nopea. Tässä kohtaa voisin kehaista itseänikin, oon ottanut virheistäni opiksi. Keskityin kunnolla, ohjasin selkeästi, käytin kroppaani ja annoin käskyt hyvissä ajoin.
Aivan älyttömän hyvät treenit! Tosi hyvä fiilis jäi. :)

Ei niin iloinen aihe nro1/1

Sessan agitreenit.. mitäpä niistä nyt sanoisi. Tiedän hyvin, että Sessasta ei ole kisaamaan. Tänään vaan tuli kovasti sellainen tunne, että ehkä Sessasta ei ole ollenkaan tähän lajiin, edes omaksi iloksi. Sessaa ei innosta agility, se vaan ei tykkää. Sessa oli ehkä vielä väsynyt parin tunnin takaisesta metsälenkistä. Siltä puuttui vauhti ihan kokonaan ja se ihmetteli esteitä. Tästä kerrasta jäi Sessan kanssa tosi huono fiilis. 
Varmaan mennään vielä agittamaan, mutta täytyy katsoa koiran kannalta, onko tämä sille ollenkaan mieluisaa tekemistä. Seuraavalla kerralla lenkitän Sessan todella pienesti ennen treeniä, sillon sillä saattais vielä olla virtaa ja intoa. 
Toisaalta, Sessa kyllä tykkää ihan vain kotikoiran roolistaan ilman ihmeempiä harrastuksia..

torstai 2. lokakuuta 2014

Juostaan, liidetään ja juostaan taas

Huh, vihdoin sain Tiidan agiliitovideon ladattua puhelimen syövereistä tietokoneelle. Elikkäs, video on kuvattu viime sunnuntaina, TSKK:n agin seuranmestiksissä. Olisin halunnut osallistua karkeloihin molempien hurttien kanssa, ihan vain huvin vuoksi, valitettavasti neiti sininen oli vielä juoksuinen, joten Sessaa ei nähty liitämässä.
Tiidan kanssa osallistuimme jokaiseen "luokkaan". Aloittelevien rata meni vielä muuten hyvin, mutta neiti musta tiputti pari hyppyä, hups. Tältä radalta tosiaan tämä video:


Seuraavat kaksi rataa menivät toinen toistaan huonommin... Osaavien rata kusahti huolella, kun meikäläinen unohti heti alussa radan. Käännyin ensimmäisen putken jälkeen takaisin alkuun päin.. hyvin vedetty! Ei siinä sit itkut auttanu, koira vaan takas alkuun ja uutta yritystä kehiin. En huomannut kattoa tuliko tässä suuria virheitä, lähinnä ärsytti oma mokaaminen. Tarkotus oli raapustaa tästä radasta piirros, mutta meni niinkin hyvin, etten enää muista koko rataa!

Kisaavien rata meni aivan penkin alle.. Tiida oli väsynyt, minä olin väsynyt ja se näkyi pahasti. Onneksi ei videoitu tätä rataa, itkisin verta aina katsoessani meidän menoa. Ohjasin ihan lussusti, unohdin koiran, eikä Tiida väsymykseltään jaksanut minun virheitä vaan haukkui ja ihmetteli.
Se niistä kisoista. Ens vuonna uusiksi.

Eilen illalla tutkisin Tiidaa ja tulin siihen tulokseen, että juoksut on ehkä jo alkaneet. Aamulla sain sitten varmistuksen, kun lattialle oli ilmestynyt punainen tippa. Onneksi olin ostanut Sessan juoksujen aikaan koirille pöksyt, joten Tiidalle housut jalkaan ja suunta hallille. Treenattiin tänään kaverin kanssa ohjaamista, keinua, keppejä ja A:ta. Eniten hommaa tuotti meikäläisen ohjaus, siitä sai kaverikin huomautella pariin otteeseen.. Mutta eiköhän musta hyvä tuu kunhan jaksan keskittyä!

Muista:
- juosta KOVAA
- ohjata kunnolla, ei enää lussuja käsiä!
- älä unohda koiraa!
- luota koiraan, keskity omaan ohjaamiseen

tiistai 23. syyskuuta 2014

Upeita plikkoja!

Tuli tässä eilen iltalenkin jälkeen todettua naamakirjassa miten mahtavan helppoa elämä onkaan Sessan kanssa! <3 Se on vaan niin tottelevainen, kiltti ja hellä reppana. Kävin illalla pienen lenkin kaksistaan Sessan kanssa. Neiti merle ei tiennyt taskussani olevista nameista. Vastaan tuli kaksi räkyttävää terrieriä, Sessa näki koirat, hidasti viereeni ja alkoi seurata täydellisellä katsekontaktilla! Ihan pyytämättä! Vasta koirien mentyä ohi, aloin kaivamaan taskunpohjia ja löysin typylle pari kuivunutta namia. Vitsit, että olin kyllä ylpiä koirastani!
Sessan hellyydestä vielä sen verran, että neiti on taas tullut kamalan läheisyydenkaipuiseksi. Aina sohvalla ollessani saan kainalooni pienen pörisevän karvaisen sinisen. <3 Että tuo koira osaa sulattaa minu sydämen aina uudestaan.


Maanantaina oltiin Tiidan kanssa tuttuun tapaan agittamassa. Täytyy oikein kehasta likkaa, niin hyvin se irtosi kepeille! Vielä on tietysti ohjurit käytössä keppejä harjotellessa, mutta Tiida lähtee määrätietoisena käskyn saatuaan suorittamaan keppejä huolimatta siitä, missä minä sillä hetkellä olen. Pariin otteeseen myöhästyin kepeiltä ja silti Tiida lähti hyvin! Tämä on meille iso juttu, Tiida kun tuppaa vielä olemaan aikalailla kädessä kiinni eikä oikein irtoa tietyille esteille. Tällä hetkellä irtoaminen on suht hyvää kepeille ja kontaktiesteille. Parantamisen varaa olis hypyille ja varsinkin putkeen. Saimme kouluttajalta oikeen tehtäväksi ensi kerralla harjotella putkeen irtoomista. Kyllä me nämä vielä hyväksi saadaan, harjotusta vaan! Muutenhan tästä treenikerrasta jäi taas oikein hyvä fiilis, koira teki hyvin ja ohjaajakaan ei sekoillut niin paljoa kuin yleensä.

Tänään tiistaina ajeltiin Edithin ja Lulun kanssa Ruissaloon piknikille. Napattiin kaupasta köyhän naisen herkut ja pillimehut mukaan. Piknikin kruunas tosi kaunis auringonpaiste, toisaalta taas tuuli oli todella kovaa ja kylmää.. Ens kerralla muistetaan hansikkaat ja termarikahvi!
Heiteltiin koirille palloa, tehtiin todella minimaalisesti temppuja ja otettiin sollieista rakennekuvat. Tiidallakin alkaa vihdoin turkki palaamaan kesälomalta vaikkei vielä läheskään täydessä mitassa ole. Ehkä se ois jouluksi kasvanut..

Sessa 2v 8kk
Tiida 1v 5kk

tiistai 16. syyskuuta 2014

Pieni lammaspaimenen alku

Mainitsinkin tossa viime kuussa, että aijon viedä Tiidan paimentamaan. 
Meille oli varattu lampaille aika tänään iltapäivällä. Paikan päällä Tiidalla oli paljon ihmeteltävää, vieraat koirat omassa aitauksessaan, huutavat kalkkunat viereisessä aitauksessa ja se pääasia, lampaat.
Kävimme aluksi pienen lämppälenkin ja desinfioimme tassut ja kengät. Tämän jälkeen suuntasimme askeleet kohti lampaita. Meille oli otettu muutaman lampaan lauma pieneen aitaukseen. Koira pitkään liinaan kiinni ja eikun sisään aitaukseen. Ohjaaja selitti Tiidan haukun säestämänä, mitä minun tulisi tehdä sekä kertoi koiran käyttäytymisestä ensikertalaisena lampaita kohdatessa.
Pienen opetustuokion jälkeen ohjaaja ojensi koiran minulle. Tunnin verran saimme aikaa kulumaan lampaiden luona, tuntiin sisältyi pieni tauko. Harjoittelimme lähinnä lampaiden kohtaamista liinassa. Loppua kohden Tiida selvästi alkoi innostumaan lampaista ja tottumaan niihin, haukkuminen väheni ja rohkeus kasvoi.

Oppitunnin lopuksi ohjaaja sanoi Tiidassa olevan potentiaalia paimennukseen ja kysyi josko suvussa harrastetaan paimennusta. Koira keskittyi lampaisiin, ei paineistunut liikaa ja ohjasi loppua kohden yhä enemmän. Mainitsi vielä, että paimennuksessa kisaa collie/collieita, jotka ovat olleet alussa huomattavasti vähemmän kiinnostuneita lampaista kuin meidän Tiida.
Kyllä saa taas olla ylpiä! Ja ehdottomasti menemme vielä uudestaankin paimentamaan!

torstai 4. syyskuuta 2014

Team Kakkakellujat

Sovittiin pitkästä aikaa Edithin kanssa eiliselle lenkkitreffit ihanaan Ruissaloon. Matkaan pääsi koirien lisäksi myös kamerat ja kuvia tulikin otettua miltei 300.. Lenkillä kului yhteensä 5tuntia, ja kotona olikin rauhallisia koiria aina tähän aamuun asti.
Otsikko kuvaa meidän iki-ihania nelijalkaisia, jotka päättivät pulahtaa p*skaiseen suohon/lampeen koko porukka. Hyvät tuoksut oli taattu, kun kolme koiraa kömpi ylös kuopasta..

Kovasti yritin karsia kuvien määrää, valmistautukaa silti kunnon kuvasaasteeseen!




Kakkacolliet.







Sessa tipahti laiturilta lampeen, hah.




En tiennyt että on olemassa sinisiä käpyjä!

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Aika kuluu, inspiraatio uupuu..


 Lähdimme Nicon ja koirien kanssa viikonlopunviettoon Taivassaloon isäni luo maalle. Vastassa oli arvatenkin energiaa puhkuva dalmatialainen, joka oli onnesta soikeana ottamassa meitä vastaan. Viikonloppu kului rattoisasti ihmisten lepäillessä ja koirien rallatellessa ympäri pihaa, Jassin roikkuessa Tiidan karvoissa ja Tiidan päristessä Jassille.


Tällainen ihanuus Veera-kissa löytyy meiltä Taivassalosta!
Maanantaina Tiidalla oli agilitya. Tunnin aiheena tällä kertaa edestä leikkaus. Jokainen koirakko pääsi vuorollaan ohjaajan kanssa tekemään pientä radan pätkää. Odotellessa saimme tehdä keinua, keppejä ja kontakteja. En nyt jaksa avata tuntia sen kummemmin, mutta tästä kerrasta jäi jokatapauksessa hyvä fiilis.

Olin käynyt aikaisemmin maanantaina koirieni kanssa keskustassa rundilla. Koska päivälle ei ollut muutakaan menoa suunnitelmissa, ajattelin napata likat mukaan ja käydä ihmettelemässä kaupungin vilskettä. Kiersimme jokirantaa ympäri, istutin likkoja millon minnekin ja räpsisin kuvia. Pysähtyipä eräs rouvakin kehumaan tyttöjä ja kuvaamaan omalla puhelimellaan. :D
Koska Tiidalla on aikoinaan ollut alustapelkoa, halusin viedä likan kauppakeskuksen läpi, missä on aijemmin jännittänyt lattiaa. Tällä kertaa typyä ei haitannut yhtään lattian kiiltävä ja liukkaannäköinen materiaali. Kumpikaan ei myöskään ollut moksiskaan kauppakeskuksen vilkeestä eikä mainoskuulutuksista. Hienoja tyttöjä!



Tänään meille tuli koirahieroja käymään. Sessalla ei ollut ainuttakaan jumia, typy tosin onkin kotikoira eikä harrastuskalu, mutta halusin silti tietää, mitä kropalle kuuluu. Tiidan takareisistä löytyi pari juntturaa, nämä saatiin auki hieromalla ja venyttämällä. Lopuksi hieroja vielä näytti minulle oikein kädestä pitäen, miten voin itse venyttää koiraa rikkomatta sitä. Alankin samantien ottamaan tavaksi reenien jälkeiset venyttelytuokiot.

Tiida on taas alkanut nirsoilemaan. Olen nyt antanut koirille aamuisin liha-aterian ja iltaisin nappulaa. Nyt parina iltana Tiida ei ole kuin nuuhkaissut kuppiaan ja jättänyt naput koskemattomana kuppiin. Täytyy taas miettiä, pitäiskö tuolta evätä aamulihat ja tuupata aamuisin illan nappulat nenän eteen, kunnes alkaisi taas syömään. Äh, rasittavaa kun koira nirsoilee. Elän siinä toivossa, että Tiidan ruokahalu palaa iän myötä..


Paras (ainut) yhteiskuva tästä kolmikosta.