Kasvattajarehvit, supermöllit ja paljon agia.

Viime aikojen kohokohdat:

Sunnuntai:

Nicon ja koirien kanssa moikkaamaan Tiidan kasvattajia koirineen, sekä Tiidan emää ja tämän omaa ihmistä. Todella mukava päivä, paljon hyvää ruokaa, agilitya sekä mahtavaa seuraa. Minä agitin Tiidan kanssa ja Nico Sessan. Kamera jäi valitettavasti kotiin, joten lainaan tähän vain yhden kuvan, mikä on muistaakseni Annen ottama.

Colliet (vas. oikealle): Tuhti, Bono, Metka, Sessa, Tiida.

Maanantai:

Agilitya kera Sessan ja Tiidan, mukana myös Henna ja kolmen kopla. Ensimmäiselle tunnille osallistuin jälleen Sessan kanssa. Tiida sai tällä kertaa odotella kentän laidalla kevythäkissään. Treenattiin lähinnä putkea, hyppyä ja keppejä. Sessa vaan se yllättää meikäläisen kerta toisensa jälkeen, on se vaan hieno koira.<3 Ei ahdistu turhan paljon kummista esteistä ja minä olen tyytyväinen.

Tiidan kanssa osallistuin seuraavalle tunnille. Tällä kerralla saimme harjoitella omatoimisesti muutamia juttuja, keinua hypyllä ja ilman, putkeen lähettämistä siten, että koira kääntyisi putken jälkeen haluttuun suuntaan takaisin tuloa varten. Kouluttajan kanssa treenasimme keppejä. Paljon tuli treenattua Tiidan kanssa tämän tunnin aikana ja neidillä alkoikin jo virta loppumaan. Yhden mahdollisen jumin bongasimme koiralta, ja tarkoitus olisikin nyt soitella eräälle hierojalle ja varata Tiidan ensimmäinen aika. Jännää.

Keskiviikko:

Hain Tiidan kanssa Nicon töistä ja lähdimme ajamaan Lohjaa kohti. Minun ja Tiidan ensimmäiset supermöllit. Hassua kun ei tiennyt, miten paikanpäällä kuuluu käyttäytyä, kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Tiida lauloi ja minä ihmettelin. Kentän ulkopuolelle oli jätetty muutamia esteitä, mitä koitin Tiidan kanssa. Tehdessä vieraat koirat ja hälinä ei haitannut neitiä, mutta paikalla ollessa likka alkoi haukkua vähän liikaa.

Otin Tiidan kanssa kaksi lähtöä 25cm hypyillä ja Nico videoi molemmat kerrat. Ensimmäistä kertaa en edes julkaise, heilun kuin heinämies, jään ihmettelemään putkea ja juoksen miltei koiran päälle.. Toisessakin videossa järkytyin omasta "juoksemisestani", mutta ainakin tiedän mihin on syytä kiinnittää huomiota jatkossa. Päivä oli hauska, vaikka menestystä ei tuolla suorituksella herunut. Kuitenkaan emme olleet viimeisiäkään. ;D

Note to self: Koira menee minne käteni osoittavat. Opettele juoksemaan, älä huido käsillä miten sattuu! Luota koiraan!

Kesäkivaa

Maanantaina oli jälleen agilitytreenit. Tällä kertaa osallistuin molempien koirien kanssa yhdelle tunnille.

Sessan kanssa menimme aloittelevien ryhmään. Neiti sinisen kanssa ollaan käyty vain kerran tutustumassa agilityn jännään maailmaan. Se kerta oli Sessan kannalta suoranainen katastrofi, minua jännitti, ärsytti ja hermostutti, Tiida räksytti, oltiin ihmeellisessä hallissa, missä oli ihmeellisiä esteitä. Kaikki oli kummallista ja todella pelottavaa. Sessa imi ihan vain minusta jo niin paljon negatiivista energiaa sisäänsä, että meni melkein kokonaan lukkoon. Kamala fiasko.

Tällä kertaa lähdin liikkeelle hyvin mielin ilman minkäänlaisia odotuksia, menisimme yhden esteen kerrallaan, hitaasti ja kaikessa rauhassa. Tämä positiivisuus vaikutti koiraan todella hyvin ja meidän vuoron koitettua kentälle asteli intoa ja työmotivaatiota omaava itsevarma Sessa.

Meidän tehtävänä oli suorittaa mustalla kirjoitetut esteet 1-4. Hypyt sujuivat hienosti, 3 kohdassa tiputti riman, joten otimme hypyn uudestaan. Sessa ei tuntunut jännittävän onneksi hyppyä. Rengas meni hyvin ilman jännitystä, minä ikäänkuin "imin" koiran renkaasta läpi. Kepit tuottivat arvatenkin enemmän pohtimista. Hyvin Sessa seurasi ohjeitani, kiersi kyllä kamalan kaukaa kepit, ei kuitenkaan jännityksestä vaan ihmetyksestä, miksi me näitä kierrellään? Loppuun saakka päästiin, vaikkei likka ymmärtänyt yhtikäs mitään tästä esteestä ja sen suorittamisesta. Palkka kuitenkin maistui.

Kävimme tämän pätkän kaksi kertaa läpi tunnin aikana. Ensi kerralla sitten lisää.

Tiidan kanssa meni ensimmäiset pätkät ihan sähläämiseksi. Olin jättänyt likan kotiin odottamaan aloittelevien ryhmän loppua ja kävin pikapikaa vaihtamassa koiran kotoa. Arvatenkin koira oli täynnä virtaa ja ensimmäiset pätkät menivätkin aikalailla koiran haukkuessa ja omistajan mokaillessa. Välissä toki heitin palloa ja harjoittelin pienimuotoisesti tottelevaisuutta, jotta saatiin pahimmat energiat pois ja korvat kuulolle. Koira alkoi rauhoittua menoon, mutta minä kurja olin vielä kiireessä ja epähuomiossa ohjasin välillä miten sattui, ei aivot olleet mukana touhussa.

Aluksi pätkä mustat 1-10, keinulle pyysin avustajan pysäyttämään koiraa. Tiida on kerran minun mokan takia juossut keinun läpi ennenkuin keinu on ehtinyt keinahtaa, nyt pyrin saamaan pysähtymistä keinulle. Seuraavaksi mustat 8-12, menivät ihan näppärästi ilman suuria ongelmia.

Punaiset 1-9 oli tarkoitus ottaa yhteen pätkään, väärältä puolelta ohjatut kepit osoittautuivat erittäin kinkkisiksi ohjattaviksi. En hahmottanut millään miten sen koiran saa ohjattua tältä puolen, vaikeaa. Muu pätkä sujui nätisti, paitsi 3-6, mitä en osannut ohjata fiksusti. Olin koko ajan mielestäni väärällä puolella, enkä oikein vieläkään hahmota, mikä olisi järkevin tapa ohjata tässä.

Ihan loppuun treenasin vielä keppejä väärältä puolelta ohjattuna, keinua yksittäisenä ja pysähdyksellä sekä pientä omatoimirataa pelkkiä putkia ja hyppyjä. Supermöllejä silmällä pitäen koitan saada itsevarmuutta sen verran, että uskallan edes paikalle kokeilemaan Tiidan kanssa. Kaksi agitreeniä vielä ennen tätä, katsotaan jätetäänkö vielä kuitenkin välistä. Onneksi supermöllejä on vielä kesällä toisetkin tiedossa.

Huh, kun tuli pitkä selostus ei-niin-ihmeellisistä treeneistä. Sessaan olin todella superylpeä, Tiidan treenistä alku meni miten meni, oma mokahan se oli ja tästä taas viisastutaan.

Lopuksi kesäisiä kuvia vielä keventämään postausta, kaikki kuvat ©Edith.

Vanimiitissä

Tämmösissä merkeissä vietettiin tämä viikonloppu. Aurinko, teltta, koirat, vaneja, ihania ihmisiä, musiikkia, juomia, pitsaa. Ihana kesä. <3

Varokaa kyykäärmeitä!

Oon vahvasti siinä uskossa, että tänä vuonna kyitä on enempi kuin aikaisempina vuosina. Koko 20vuoden elämäni aikana en oo juuri kyihin törmännyt, ennen tätä kesää. Nyt alle parin kuukauden aikana olen nähnyt omin silmin lähietäisyydeltä jo peräti kolme kyytä...

Viimeisin näköhavainto käärmeestä tuli tänään. Kävelin koirien kanssa Runosmäen ja Nättinummen välistä asfaltoitua paljon käytettyä kävelytietä pitkin ja huomasin "kepin" tien reunassa. Olin jo kääntänyt katseeni muualle, mutta kuvittelin kepin liikkuneen, ja käänsin katseeni takaisin. Siinä se mokoma "keppi"käärme luikerteli! Otin koirat lyhyemmille naruille ja lähestyin käärmettä. Selässään luikerolla oli sahalaita, eli kyyhän se siinä.

Jäätiin sitten hyvän matkan päähän odottamaan, että liero pääsee luikertelemaan tien yli ja meidän matka voi jatkua. Tiida vähän säesti kyyn matkaa kauniilla epäileväisellä laulullaan.

Olin vielä näkevinäni, että kyy olisi kääntynyt piiloon päästyään meitä kohti, joten jäin vielä pienen matkan päähän tähyilemään, josko liero olisi lähtenyt matkoihinsa. Hetken ikäänkuin vahtisin käärmettä, jos sattumalta koirakko tai aikuinen lapsensa kanssa kävelisi kohti niin saisin varoitettua.

Eipä siinä kyllä juuri ihmisiä sillä hetkellä kävellyt, eikä kyytäkään enää näkynyt, joten jatkoimme matkaa kotia kohti.

Kyllä taas sai kyy säikäytettyä, vaikka tilaanteesta päästiinkin turvallisesti pois. En vain olisi kuvitellut käärmeen kulkevan kaupungissa noin vilkkaan lenkkireitin poikki keskellä päivää..

Pitäkää lapsistanne ja koiristanne huolta, kun tuolla kävelette. En varmaan enää päästä Tiidaakaan kävelemään ihan reunan tuntumaan nyt hetkeen ainakaan.

Silmät ja korvat auki, tarkkailkaa koirianne ja niiden eleitä, olkaa aina tilanteen tasalla niin monilta kyyn puremilta ja pelottavilta ajatuksilta vältytään! :)

Pitkä kylmä kesä

Kyllä meitä on nyt siunattu tällä ihanan kauniilla, lämpimällä kesällä! ...or not. Viimeiseen kuukauteen aurinko ei juuri ole näyttäytynyt, viime lauantaina se tosin yllätti varmasti kaikki turkulaiset säteillään. Vaikka itse rakastan hellettä ja aurinkoa, iloitsen koirien puolesta näistä keleistä. Vielä ei ole ollut liian kuuma koirille, voimme tehdä lenkit ihan mihin aikaan tahansa eivätkä koirat läähätä jatkuvalla syötöllä.

Emäntä aloitti tänään kesälomansa, mikä tarkoittanee paljon pitkiä lenkkejä ja useampia tokon omatoimitreenejä koirille. Ollaankin nyt jatkettu Edithin kanssa yhdessä tokoilua. Aivan ihanaa kun saadaan seuraa muuten niin tylsille treenikerroille. Koska en vielä lajia tunne kovin hyvin, olen treenannut koirien kanssa lähinnä taas seuruuta, paikkaa ja perusasentoa. Häiriötä saadaan Lulusta ja kentän läheisestä koirapuistosta. Näin saadaan koirille pientä aivojumppaa ja emännälle muutosta normaaliin arkeen. Treenin lopussa päästettiin vielä kaikki kolme koiraa kentälle kirmaamaan pallojen perään. Voi miten onnellinen Sessa oli palloleikistä äipän kanssa. <3

Kuvat ja videon on ottanut Edith, kiitos niistä! Ensimmäistä kertaa meidän seuruusta löytyy videomatskua. Hyvä näin, sillä nyt huomaan neidin seuraavan turhan kaukana ja käännökset ovat surkeita. Käännöksiä tosin ei olla harjoiteltu paljoa, jatkossa harjotellaan niitä enemmän. Sessasta ei materiaalia löydy, sillä tietenkin kamerasta loppui akku Tiidan jälkeen..

Agilityssä oli nyt parin viikon tauko, joka loppui eilen. Päästiin tunnin aikana kerran tekemään ainakin meille hieman haastavaa rataa. Rata sisälsi hyppyjä, putkia, pituuden, puomin, renkaan ja keinun, sekä paljon päänvaivaa omistajalle. Tällä kertaa sain hyviä neuvoja, miten kannattaisi tuon Tiidan kanssa reeniä jatkossa, sekä huomasin että iso koira olikin paljon kuvittelemaani nopeampi..

Vuoroamme odotellessa harjottelin Tiidan kanssa keppejä. Ihana huomata, miten neiti alkaa jo innostumaan kepeistä ja hahmottaa jotenkuten mitä siltä odotetaan. Tietenkään ei vielä osaa hakea itse oikeaan väliin, vaan kohta täytyy näyttää selkeästi ja joudun itse olemaan todella lähellä keppejä. Kuitenkin vauhtia on tullut lisää ja keskittyminen on parantunut.

Muutamat treenit vielä tämän seuran alla, ja sitten suuntaamme toiselle seuralle treenaamaan, can't wait!

Ps. Olen alkanut ikävöimään mustan tiitiäisen turkkia, jokohan se kohta puoliin alkais tulemaan takaisin..? Kuva otettu n.2kk sitten, ennen karvanlähtöä.