Kuvat C:Edith
Sessan elämän tähän mennessä suurin haaste alkoi tänään, sterilointi ja siitä toipuminen. Vein Sessan puolen päivän aikaan lääkärille nukutettavaksi ja sain luvan hakea neidin kotiin muutaman tunnin kuluttua.
Leikkaus sujui ilman komplikaatioita ja sen jälkeen Sessan selkä kuvattiin pyynnöstäni. Viime kesällä lonkka- ja kyynärkuvien yhteydessä en tajunnut selkää kuvata, mutta nyt ajattelin sen menevän mukavasti siinä samalla. Koiraa hakiessa katsoimme kuvat läpi ja hoitaja selitti minulle mikä on normaalia ja mikä ei. Sessan selkä oli muuten puhdas, mutta lannerangasta löytyi kahden nikaman alapuolelta silloittumaa ja koiralla todettiin spondyloosi. Onko jollain kokemusta spondyloosista?? Sessa on kuitenkin vasta 3-vuotias ja toivon tälle vielä monia vuosia tervettä elämää. Onko se enää realistinen toive spondyloosi-diagnoosin jälkeen? Agilityssa ja autoon mennessä olen huomannut haluttomuutta hyppäämisen suhteen, mutta olen ajatellut sen johtuvan Sessan herkkyydestä, matalasta itseluottamuksesta ja kyvystä käyttää heikkoutta hyväkseen.
Oli miten oli, en toivottavasti jää murehtimaan tulevaisuutta, tähän saakka on pärjätty ja niin pärjätään tästä eteenpäinkin. Sessasta ei ole suunnitteilla agilitykoiraa, joten satunnaisesti treenatessa voimme hyvillä mielin hyppiä matalia hyppyjä ja jättää vaikka kepitkin pois suunnitelmista.
Nyt keskityn silittämään pipin koirani päätä aina urahduksen kuullessa ja ihan muuten vaan.
