Helsinki KV 20.5.

Taas on aika vierähtänyt viimeisestä blogikirjoituksesta. Tuntuu, että viikosta loppuu tunnit kesken ja aika vaan juoksee eteenpäin. Hyvä, jos ehtii viikkotreenien lisäksi ylimääräisiä treenejä edes pitää, saati istahtaa alas ja avata konetta kirjoitusmielessä. Lisäksi nyt keväällä allekirjoittanutta on työllistänyt opinnäytetyön teko, jota yllättäen innostuin tekemään todella tunnollisesti ja annoin kaikki annettavissa olevat paukut kyseiselle työlle. Nyt oppari on vihdoin onneksi kasassa. Koulun kesäloman alettua onkin taas kesätöiden vuoro ja koiratreenit jäävät väkisinkin aikataulullisten haasteiden vuoksi taka-alalle kesäksi. Tokihan agilityn viikkotreeneistä tulee myös kesätauot, mikä helpottaa omalta osaltaan ajan käytön hallitsemista kiireisenä vuodenaikana.

Kevään aikana olin sentään pistänyt näyttelyilmot menemään ja tänään oltiinkin Helsinki KV:ssä Nerin että Tiidan kanssa, molemmat avo nartuissa. Tuomarina toimi Saija Juutilainen. Ensimmäistä kertaa olin näyttelyssä kahden koiran voimin ja vielä samassa luokassa. Suunnitelmana oli esittää Neri itse ja antaa Tiida tämän kasvattajan esitettäväksi. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos ja hetken aikaa jännitin, saanko Tiidaa ollenkaan kehään. Onneksi asiat kuitenkin järjestyivät parhain päin, kiitos siitä avuliaille kavereille, ja molemmat tytöt saatiin kehään ilman ongelmia.

Nerille tämä oli neidin elämän toinen näyttely. Minua jännitti melko tavalla ensimmäisen kerran jälkeen, siitä kun on jo aikaa ja esittämiseni oli silloin melkoista sähellystä... Tänään ennen kehää saatiin vielä viimeiset neuvot Nerin kasvattajalta ja melko rauhallisin mielin lopulta askellettiin kehään. Hienosti Neri malttoi seistä kopeloitavana ja ravi oli nättiä ja maltillista. Nerille tästä ERI.

Tiidan kehäesiintymistä seurasin sivulta. Hienosti ja ryhdikkäästi Tiida pönötti tuomarin tarkastellessa koiraa. Ravissa Tiidalla vaikutti olevan ajatukset hieman muualla, kenties ihmetteli, missä emäntä on. Kaikenkaikkiaan kuitenkin hienosti esitetty ja hienosti esiintyi vieraan ihmisen esittämänä. Tiidalle EH, alla arvostelu:

"5v. hyvärunkoinen ja luustoinen nuori narttu. Niukemmin mutta tasapainoisesti kulmautunut. Hyvät käpälät, sievä nartun pää ja ilme. Riittävän pyöristynyt kuono-osa. Hyvä purenta, korvien taite. Riittävästi niskan kaarta. Hyvä karvan laatu, puhtaat värit. Hyvä hännän asento. Kovin kapeat liikkeet, sivuaskel saa jäntevöityä. Mukava luonne."

Kilpailuluokassa oli nopeasti laskettuna kuusi-seitsemän narttua. Neri esiintyi jälleen mallikkaasti ja minä puolestani tunsin oloni rennoksi Nerin kanssa. Fiilis oli melko hyvä, kun kehästä käteltiin ulos pari narttua ja Neri jäi neljän parhaan joukkoon. Meitä juoksutettiin vielä kehä ympäri ja lopulta Neri osotettiin kolmanneksi! Eli lopputulema Nerille oli avo ERI 3. Olen todella ylpeä kokemattomasta koirastani sekä hieman myös omasta suorituksestani, tuntui että meillä oli pallo hallussa ja oltiin yhdessä kehässä. Hyvä mieli jäi ja nyt uskaltaa taas luottaa meidän touhuihin kehässä ja katsella uusia näyttelyitä. Alla arvostelu:

"2v. oikealinjainen nuori narttu. Hyvä, pitkä rintakehä. Hyvä luuston vahvuus, kulmaukset, käpälät. Kaunisilmeinen narttumainen pää, hieman syvä kallo. Riittävä korvien taite. Hyvä kuono, purenta. Kaunis karvapeite, väri. Liikkuu hyvällä luonteella. Kaunis sivukuva. Etuliike saa tiivistyä kyynärpäistä."

Vantaa, PK-tapahtuma 25.5.

Neri kävi 25.5. ensimmäisissä missikisoissaan Vantaalla PK-tapahtumassa. Neiti oli ilmoitettu junnuihin, joita oli lopulta vain kolme. Tuomarina collieilla oli Rainer Vuorinen.

Yksilökehässä sähläsin huolella. Mulla oli kädessä numerolapputasku, mikä on aivan liian suuri omaan luisevaan käsivarteeni. Tasku valuu aina alas käsivarttani, mutta yleensä pysähtyy viimeistään kyynärtaipeeseen. Tällä kertaa mulla oli päälläni ohut tyköistuva pitkähihainen paita, mikä mahdollisti numerolapputaskun valumisen aina ranteeseen saakka. Siinä se sitten roikkui mukana melkein Nerin niskassa, sillä samalla kädellä pidin neidin remmistä kiinni. Jestas sitä sählinkiä. En luonnollisesti ehtinyt asettaa pidikettä paremmin ennen kuin saimme luvan tehdä kolmion kehässä ja taas oltiin pönöttämässä tuomarin pöydän edessä. Lisäksi en ymmärtänyt tuomarin pyyntöä oikein ja siitä seurasi tapahtumasarja, mikä sisälsi Nerin istumaan menon, pyörimisen ja mitä vielä. Kyllä siellä välissä maltillista seisomistakin oli sentään. 

Neri sai kuitenkin ERInomaisen.

Kilpailuluokassa oli kaikki kolme junnunarttua, kaikki olivat saaneet ERIn. Vuorinen juoksutti koko porukkaa pari kertaa ympäri ja pienesti seisotti, kunnes päätti järjestyksen. Meidät hän osoitti 3.sijalle. Lopputulos siis JUN ERI JUK 3 ja mukava arvostelu:

"Nartulle sopivat mittasuhteet. Runko vielä kehitysvaiheessa. Hyvät mittasuhteet. Pään kiila vielä kapea varsinkin kuono-osassa. Hieman matalalle kiinnnittyneet korvat. Hyvä hännän pituus. Vapaat liikkeet."

Mielestäni kehäkäytöksemme (=sähellykseni) vuoksi tämä oli meille oikeutettu sijoitus. Kaksi muuta narttua handlereineen suoriutuivat paremmin, toki koiratkin olivat nättejä ja liikkuivat hienosti. Vuorinen vielä kehui vuolaasti ensimmäiseksi sijoittuneen koiran liikkeitä perustellessaan valintaansa. 

Kaikenkaikkiaan mukava päivä ja sää oli hieno vaikka tummat pilvet häälyivätkin ahdistavasti taivaalla kauempana. En valitettavasti hoksannut ottaa kameraa mukaan eikä päivästä siis tullut kuvia räpsittyä. Neri käyttäytyi oikein suloisesti ja mallikkaasti näyttelypaikalla, oli iloisen oloinen ja kiinnostunut menosta, mutta rauhoittui nopeasti eikä stressannut turhia väenpaljoudesta. On se vaan pätevä otus ja helppo koira viedä mihin tahansa. 

Saimme päivän päätteeksi vielä näyttelytreeniä kasvattajalta, kiitos siitä!

Näyttelyn jälkeen kurvasimme Nerin kanssa vielä Lopelle Tiidan toisen kasvattajan luo. Heillä asuu Nerin puolisisko, samasta isästä. Oli mukava nähdä Nataa ja ylipäätään, miten erilaisiksi pennut ovat kehittyneet niin luonteiden kuin ulkonäön osalta: Neri on iso hömelö, pitkillä karvoilla varustettu oranssi likka, Nata taas pieni kompakti sieväneiti, jonka turkki on tiivis ja taittaa enemmän ruskeaan. Toki likoissa samaakin oli aikalailla. Oli hauska tavata pitkästä aikaa ja nähdä ihanaa Nataa!

Helsinki Palveluskoirien Erkkari 14.5.2015

Blogi on viettänyt hiljaiseloa sietämättömän pitkään. Henk. koht. elämässä on tapahtunut suuria muutoksia, koirarintamalla on vietetty astetta rauhallisempaa arkea. Suurimpana muutoksena muutto metsän toiselle puolen ystävän kanssa kämppikseksi. Asuinkommuuniimme kuuluu nyt kaksi naista, kolme koiraa, yksi kissa, yksi käärme sekä kaksi rottaa. Rotat ja käärme tosin asuvat vain väliaikaisesti luonamme. Aikamoinen eläintarha täällä! Onneksi asunnossa on neliöitä vaikka muille jakaa eikä tilasta tarvitse kilpailla. Ja tokihan koti on koirilla lepäämistä varten, riehumiset tapahtuu sitten ulkona.

C: Annemari

Tiidan kanssa treenaaminen on jäänyt naurettavan vähälle. Joko itse olen ollut henkisesti aivan puhki, fyysisesti sairaana tai sitten syystä tai toisesta treenejä on peruttu toiselta taholta. Parit treenit jäivät väliin puhtaasti muuton vuoksi.

Vesipelastuksesta luovuin kuun alussa suosiolla. Ryhmäpaikkaa haettiin alkuvuodesta ja nyt tuntuu, että Tiida on rauhoittunut aika paljon muutaman kuukauden takaisesta. Kaverini kanssa juteltua tulin siihen tulokseen, että en tahdo repiä koiraani liian moneen suuntaan. Lisäksi hakutreenien siirtyessä kesäaikatauluun treenit olisivat menneet ikävästi päällekäin. Keskitymme nyt hakuun ja agilityyn, joka tosin jää kesällä tauolle. Koitetaan nyt jaksaa vielä tovi.

C: Annemari

C: Annemari

Torstaina 14.5. tuli pyörähdettyä Tiidan kanssa kehässä Helsingin pk-erkkarissa. Neiti oli ensimmäistä kertaa AVOimessa luokassa ja olin aivan varma että tuomarina toiminut Tarja Löfman antaa vielä hivenen kaljulle nuorelle nartulle EHn. Vaan miten kävikään, neiti tönötti itselleen ERIn ja pääsylipun kilpailuluokkaan, jossa sijoittui vielä neljänneksi! Kotiinviemiseksi saimme hyvän arvostelun:

"Feminiininen 2v narttu. Hyvä purenta. Oikeailmeinen ja riittävän pitkä pää. Kallo-osa saa vielä täyttyä. Hyvät korvat. Riittävät kulmaukset. Oikeanmallinen rintakehä. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Etuliikkeen tulee tiivistyä. Oikealaatuinen, tänään niukka karvapeite."

Ei huono ollenkaan. Muutenkin päivä oli todella mukava, keli oli suht hyvä ja saimme nauttia kasvattiporukan seurasta ja hyvistä murkinoista, jälleen kerran. ;) 

Tiida käyttäytyi kehän ulkopuolellakin varsin mallikkaasti ja ylpeänä hihkusin jokaiselle, joka suinkin kuunnella jaksoi, miten hienosti entinen neiti kiljukaula käyttäytyi häkin ulkopuolella tuolini juuressa. Turhat haukkumiset myös tältä saraa tuntuvat olevan aikalailla menneen talven lumia, hyvä niin.

Eiköhän siinä ollut tärkeimmät kuulumiset. Laittelen jossain kohtaa yhteiskuvaa asuntomme elukoista jahka saan sellaisen napattua.

Turku KV

Pyörähdettiin tänään Tiidan kanssa Turun Top Dog Show'ssa kehäkettuilemassa. Ei ollakaan nyt kesän jälkeen kehiä kierretty. Aikaisemmin Tiida on tupannut hyppimään kehää ravattaessa... onneksi se tapa tuntuis olevan jo taaksejäänyttä elämää, tervetuloa aikuistuminen.

Collieita oli paikalla viitisenkymmentä, narttuja miltei 40, nuoria kuitenkin vain seitsemän. Tiida oli tietysti luokkansa viimeisenä vuorossa. Kehäesiintyminen oli mielestäni oikein mallikasta, neiti seisoa pönötti nätisti paikoillaan, ravasi pomppimatta ja oli kaikinpuolin tyynen rauhallinen.

Yksilöarvostelusta Tiidalle napsahti ERI, siitä suoraan kilpailuluokkaan, jossa meitä oli yhteensä viisi. Olin aivan varma, että meidät tiputetaan pois palkintopalleilta, mutta kuinkas ollakaan, Tiida osoitettiin toiseksi! Meinas omistajalta leuka loksahtaa paikoiltaan hämmästyksestä. SA:ta ei meille enää herunut, mutta se ei liiemmin haitannut. Arvostelu on mielestäni todella Tiidan näköinen, koira käyttäytyi koko päivän todella hienosti muutamaa haukahdusta lukuun ottamatta ja tuli luokassaan toiseksi! Superhyvä päivä!

Arvostelu (suomennos):

"Miellyttävä nuori narttu, jolla hienot linjaukset. Pää voisi olla hieman voimakkaampi, ennen kaikkea kuonon osalta. Hienot korvat. Hyvä kaula. Eturinta tarvitsee kehittymistä. Erinomainen kroppa ja luusto. Hienot kulmaukset. Kevyet liikkeet. Hyvä turkki. Esiintyy hyvin."

Eva Eriksson, Ruotsi

Doboilemassa

Meilleppä avautui mahdollisuus päästä kokeilemaan doboa viime sunnuntaina. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut tämän lajin kokeilemisesta ja mielenkiintoni on herännyt varsinkin nyt kun dobo on ollut usein esillä koirapiireissä. Koska Tiidan kanssa puuhastelen muutenkin paljon, otin vaihtelun vuoksi Sessan kanssani tutustumaan uuteen lajiin.

Tunnin veti Hanna Maines, joka järjestää Turun seudulla dobo-kursseja.

Alussa teimme koiran kanssa lämmittelyliikkeitä, koira kiersi omistajaa ja pujotteli jalkojen välistä. Seuraavaksi otimme esille tasapainotyynyt, joiden päällä aluksi omistaja sai tasapainoilla, ensin yhdellä tyynyllä, sitten kahdella. Samalla kierrätimme koiraa edelleen jalkojemme läpi ja ympäri.

Myös koirat pääsivät kokeilemaan tasapainoilua tyynyillä, ensin etutassut tyynylle, sitten takatassut. Etujalkojen ollessa tyynyllä tukevasti, opetimme koiraa käyttämään takapäätään ja kiertämään tyynyä takajaloilla (samaa voi harjoitella kotona esim. vadin avulla).

Kaikki kuvat C:Hanna Maines

Lopulta otimme käyttöön dobo-pallon. Ensin omistaja sai taituroida syvät vatsalihansensa kipeiksi, jonka jälkeen oli koiran vuoro. Nameilla houkuteltiin koiraa pallon päälle. Sessaa vähän jännitti, mutta reippaasti laittoi etupäänsä pallolle pienten rohkaisujen jälkeen. Tätä toistimme muutamia kertoja, kunnes koira oli rennompi pallon päällä. Seuraava askel oli saada koira kokonaan pallon päälle. Olen Sessan kanssa harjoitellut vastaavanlaisia juttuja kotona. Vedin namilla Sessaa pallon päälle ja autoin neitiä nostamaan takajalkansa pallolle. Alku oli aika räpeltämistä ja Sessaa jännitti kovin...

..mutta harjoittelu tuotti tulosta, ja saimme neidin viimein pallon päälle istumaan!

Mitä muuta meille kuuluu?

Päivitykset ovat vähentyneet taas viimeaikoina, voisin syyttää tästä tietokoneen hajoamista ja pimeää ja jatkuvasti sateista keliä. Kameraa ei juuri viitsi ulkoiluttaa ja ilman kuvia ei synny inspiraatiota. Me ollaan nyt eletty suht leppoisaa arkea, lenkeillä käydään blogistakin tuttujen koirakavereiden kanssa miltei päivittäin. Usein kimppalenkit venyvät monen tunnin mittaisiksi.

Kävin Messarissa lauantaina pyörähtämässä kaverin kanssa. Lähdimme extemporeena. Tapasimme Tiidan kasvattajia ja emän omistajaa sekä itse Tuhtia, tiidan äippää. Shoppailimme, seurasimme muutamia kehiä ja otimme kamalasti kuvia, eritoten tipsuista. Ostin itselleni kohtuuhintaan kuvissakin näkyvän treeniliivin, jota olen jo pitkään haikaillut. Mukaan tarttui myös pinkki pipo, collie-heijastimella!

Sessan kanssa olen nyt aloittanut agi-innostuksen etsimisen. Pari kertaa ollaan päästy hallille treenaamaan aikalailla omatoimisesti. Likalta puuttuu se into lajiin, eikä siis ole mitään järkeä lähteä harjoittelemaan ohjatuissa treeneissä ohjauskuvioita tai ratoja kun koiraa ei kiinnosta. Siispä olen ottanut Sessan kanssa pääasiassa helppoja ja lyhyitä pätkiä, hyppyjä ja putkia. Palkkana toimii neidin ihan ykköslelu, pallo. Pyrin pitämään treenit lyhyinä ja superjeejeekivoinaihanaaa!

Tiidan kanssa ollaan mölliryhmässä viikottain treenaamassa. Nyt ollaan harjoiteltu niitä hyppyjen korkeuksia. Parilla kerralla neiti alitteli ja kiersi hyppyjä, syy löytyi taas koiran epävarmuuden lisäksi ohjaajasta. Minä kuvittelen koirani olevan nopea ja minulla olevan kiire, kiirehdin ja ohjaan vähän sinne päin. Seurauksena koiralle tulee kiire, alittaa hypyn ja haukkuu päin naamaa. Ongelma tunnistettu ja ohjaamiseen puututtu. Viime perjantain treenit menivät jo paljon paremmin kun vain itse maltoin ohjata rauhallisesti ja selkeästi ja annoin koiralle aikaa suorittaa esteen. Saatiin enemmän onnistuneita 50cm hyppyjä ja vähemmän haukkumista. Eli Tiidan kanssa treenatessa minun täytyy pitää yllä zen-mielentila ja ohjata selkeästi.

Kokeilin eilen toisissa treeneissä keppejä ensin muutamalla ohjurilla ja myöhemmin ilman ohjureita. Hienosti neiti jo hiffaa, mitä kepeillä tehdään ja on alkanut rytmittää liikettä hyvin. Vielä on hakusessa oikea sisäänmenoväli, ja koira meinaa lähteä pois ennen viimeistä väliä. Harjoitellaan siis vielä ohjureilla ja pikkuhiljaa harvennamme ohjureita, välillä myös alusta ja lopusta.

Catching up

Huh, miten se aika kuluukin niin nopeasti! Viime kirjoituksesta kulunut taas pieni iäisyys, tuntuu ettei aikaa kirjoittamiseen ole ollut. Iskenyt taas tämä kesätauko blogin pitämisestä. Pahoittelen jo etukäteen jos nyt en kesän aikana päivittele ihan viikottain, inspiraatiota odotellessa.

Viikko on vierähtänyt ja jotain on ehtinyt tapahtuakin. 

Tiida on ilmoitettu jälleen yhteen näyttelyyn, Raision elonäyttelyyn. Meikätyttö ilmoitti koiran ensin mukaan ja vasta sitten vilkaisi ketäs tuomari siellä onkaan paikan päällä.. noh, tämä ko. tuomari on niittänyt mainetta ankarana hampaiden tutkijana. Tiidan purenta on jokseenkin ahdas, alakulmureista toista on jouduttu operoimaan, jotta pysyisi suun ulkopuolella. Nykyään hammas oleilee oikealla paikalla, mutta purenta tosiaan on ahdas, mainittakoon vielä pari puuttuvaa alahammasta likan suussa. Eipä meille vielä ole tullut nootia tuon suusta, eiköhän sekin sieltä kuitenkin nyt tule, jaiks.

Ennen näyttelyä Tiidalle olis tarkotus saada painoa lisää(!!!), kesälomalle lähtenyt turkki takaisin ja kuonossa viihtyvä ihottuma karkotettua. Kaksi kuukautta aikaa ennen leijonalle heittämistä.

Tiida bikineissä.

Viime viikolla pyörähdettiin Tiidan kanssa myös agilityssa, tällä kertaa ystäväni koutsaamana.

Aloteltiin reenit pelkällä puomilla. Minun tavoitteena oli saada likka menemään puomi reippaasti omin avuin, ilman että joudun tukemaan pannasta. Tavoite saavutettu. Ainoastaan ensimmäisellä kerralla pidin pannasta kun en luottanut koiraan, mutta seuraavilla kerroilla en enää edes halunnut tukea, niin reippaasti se lähti luvan saatuaan kiipeemään!

Rengas tuotti tällä kertaa aikasempaa enemmän päänvaivaa. Koitettiin ottaa renkaan yhteydessä hyppyä, mutta se oli virhe. Tiida ei hiffannut mitä siltä haluttiin ja alkoi mennä renkaan sivusta... Tätä ei ole ennen tehnyt, eikä toivottavasti tee enää jatkossakaan. Tulevaisuudessa treenaamme rengasta yksittäisenä esteenä ensin siten, että koira ymmärtää mennä läpi eikä ala kiertämään joka kerta.

Hyppyjä harjoteltiin useamman esteen sarjana, minä juoksin parin metrin päässä vieressä, koiran tulisi itse hakeutua esteille, eikä tuijotella minua ja mennä miten sattuu. Aluksi pienoista haparointia, mutta muutaman toiston ja omistajan kouluttamisen jälkeen tämäkin alkoi sujua jo paremmin.

Lopuksi vielä puomilta pussiin sylkkärin kautta. Ensmäisellä kerralla olin liian myöhässä, mutta parin kerran jälkeen saatiin onnistunut tulos ja lopetettiin siihen.

Ystäväni innoittamana laitoin loppuviikosta jäsenanomuksen eräälle yhdistykselle menemään, tarkoituksena päästä reenimään agia säännöllisesti ja tavoitteellisesti, kisaaminen on edelleen tämän tytön tähtäimessä. Nyt vain odotellaan mahdollista vapaata paikkaa alkavassa ryhmässä..

Viikonloppua vietimme Nicon ja koirien kanssa maalla, Taivassalossa, koiravahtina. 

Kävimme

 -Sessan kanssa munkkikahvilla ja lampaita moikkaamassa Kustavin Savipajalla.

-uittamassa Tiidaa, Sessaa ja Jassia louhoksella kahtena päivänä.

-Uudessakaupungissa romanttisella kävelyllä omien turrejen sekä Jassi-dalmiksen kanssa. (Romanttisuus oli kaukana tästä reissusta. Maalaisdalmis kun ei ole juuri maailmaa nähnyt, kuvitelli jokaisen vastaantulijan olevan tämän ystävä ja kiskoi armottomasti jokaista kohti. Loppulenkistä onneksi alkoi rauhottumaan.)

Söimme Nicon kanssa vatsamme täyteen grilliherkkuja, nautimme rauhallisuudesta, ja viikonlopun päätteeksi minä vielä pesin auton sisältä sekä ulkoa. Hetken kaara sai kiiltää puhtaana, nyt takaboksin ikkunoita koristaa taas tutut nenunjäljet.

Eilen kävin koirien kanssa treenaamassa pienimuotoisesti tokoa sekä temppuja, häiriönä meille toimi Edith ja Lulu. 

Kerrattiin Sessan kanssa lähinnä jokaista temppua mitä neiti osaa, vahvistettiin perusasentoa, seuruuta ja paikkaa, ja lopuksi vaan leikittiin lempparilelulla, pallolla.

Tiidan kanssa otin lähinnä myös perusasentoa, seuraamista, paikkaa (mikä on parantunut ihan mielettömästi parin kk takaisesta!) sekä näyttelyseisomista ja ravia. Paria Tiidan osaamaa temppua muistuteltiin vielä mieleen, jonka jälkeen leikkiä pallolla.

Samalla tuli treenattua autossa odottamista sillä aikaa kun minä treenaan toista koiraa. Sessa ei päästänyt pihahdustakaan, odotti oikein nätisti. Tiida protestoi kovaan ääneen ja pitkän aikaa häntä kohdannutta vääryyttä. Enemmän tällaisia treenejä, niin alkaa odottaminenkin sujua.

Tiida on muuten nyt lihotuskuurilla. Neidin paino oli lonkkakuvissa tippunut 14,9kiloon. Tavoitteena on nyt saada vuodenvaihteeseen mennessä paino 16kiloon, mielellään 17kg. Nappula on nyt vaihdettu paljon rasvaisempaan energianappulaan, kylkiäiseksi Tiida saa vaihtelevasti reajuustoa, öljyjä, piimää, kermaviiliä, kananmunaa.. Annoksia kaksi päivässä, ns. välipala ja iltapala. Ylimääräisiä herkkuja täytyy varmaan vielä siihen kylkeen lykätä, jahka on ensin kunnolla tottunut uuteen ruokaan. Toivon todella, että paino alkaa tällä ruualla nyt nousemaan, jos nirsoilee kovasti niin lisäilen vielä raakaruokaa joukkoon Juhannuksen jälkeen.

Juhannuksen elämme varmasti hiljaiseloa, emäntä suuntaa luultavimmin saaristoon juhlimaan, koirat pääsevät takaisin maalle dalmiksen kavereiksi. Hyvää Jussia kaikille!

Collie Erkkari

Tänään aamusta taas Tiida autoon ja suunnattiin tällä kertaa Raisioon näyttelyyn. Eikä mikä tahansa näyttely ollut kyseessä, vaan collieiden pääerikoisnäyttely. 

Paikalla oltiin puoli kymmenen aikaan. Sääennusteet oli luvanneet aamulle sadetta ja, jippiaijee, sehän toteutui. Eli vesisateessa odoteltiin vuoroamme. Tiidan häkki piti hyvin vettä, itselleni olin ottanut sateenvarjon mukaan.

Junnunarttujen kehä alkoi kymmeneltä, narttuja 20 ja me oltiin vuorossa yhdeksäntenätoista. Tuomarina toimi Eleanor Kitchen, Iso-Britanniasta. 

Vähän saatiin odotella meidän vuoroa, en viitsinyt ottaa Tiidaa ulos häkistä sateeseen kastumaan. Olisi varmaan pitänyt, sillä kehän laidalle päästyämme Tiidalla oli ihan liikaa intoa ja energiaa. Seisominen sujui hyvin, ei liikahtanut ja antoi tuomarin tutkia itsensä. Mutta se ravi...kehään taisi tulla mun kanssa kengurunpoikanen, hyppy ja pari raviaskelta ja taas hyppy. Multa meinas hermot mennä sen hyppimisen takia. Tätä täytyy nyt jatkossa ehdottomasti harjotella ennen kehää! Loppuun vielä tönötettiin ja se sujui nätisti. Tiida sai tällä kertaa ErittäinHyvän.

Arvostelua hakiessani arvostelun ojentaja vielä kehui Tiidan nimeä (Tihkusade).

Jokatapauksessa tämä leikki oli meiltä tällä kertaa ohi, en halunnut jäädä sateeseen seuraamaan kehiä loppuun, vaan pakkasin kamat ja koiran autoon ja suuntasin kotiin kuivumaan.

Arvostelu:

"Nice tricolour bitch, sadly out of coat. Head of good proportions. Head is nicely balanced. Sound. Would prefer a bit more body on her."

Eleanor Kitchen, Iso-Britannia

En ole ilmoittanut Tiidaa vielä toistaiseksi enempiin näyttelyihin, johonkin kuitenkin olis tarkoitus mennä. Olisi ihana nähdä Tintin kasvattajia näyttelyissä, ehkä koitan tähdätä johonkin samaan heidän kanssaan. We'll see.