Kursivoitu osa kirjoitettu viikko takaperin, normaali teksti lopussa on tämän hetken tuotosta. Tietokone teki tekstiä kirjoittaessa välikuoleman enkä saanut tätä julkaistua ajallaan.
Tiidalla on nyt kevään ajan ollut erittäin huono onni, nimittäin terveyden saralla. Eläinlääkärikäyntejä on kertynyt lyhyen ajan sisään useita eri syistä.
Tiidalla on nyt kevään ajan ollut erittäin huono onni, nimittäin terveyden saralla. Eläinlääkärikäyntejä on kertynyt lyhyen ajan sisään useita eri syistä.
Ensin kärsittiin korvavaivasta, jota epäilin korvatulehdukseksi. Saimme lääkäristä korvaan tipat ja lisäksi putsailin ahkerasti korvia. Tämä meni nopeasti ohi.
Varasin ajan kontrolliin, minkä yhteydessä kuvattiin selkä ihan vain tiedon vuoksi. Selkä näytti priimaa ja korva oli siisti vaikkakin lääkäri löysi läheltä tärykalvoa pitkän karvan, mikä luultavasti ärsyttää silloin tällöin Tiidaa ja saattaisi osaltaan selittää korvan rupsuttamista.
Lisäksi katsoimme samalla käynnillä anaalit, sillä Tiida aloitti vuodenvaihteen jälkeen pyllyn raahaamisen. Näissä ei mitään suurta määrää ollut, ja ne tyhjättiin. Lääkäriltä Tiida sai myös maitohappokuurin, sillä mainitsin paria kuukautta aikaisemmin olleista juoksuista; saattaisiko arvot alapäässä olla sekaisin niiden jäljiltä?
Tiida vaivasi tämän jälkeen edelleen takamus, etenkin ulostamisen yhteydessä. Pyllyn vetäminen oli kausittaista, välillä tuntui, että vaiva on lähtenyt, välillä taas olin aikeissa varailla eläinlääkärille uutta aikaa. Tiida oli jo saanut vaivaansa maitohappokuurin, matolääkityksen sekä anaalit oli tyhjätty. Kustakin vaiheesta apu tuntui olevan vain hetkellistä.
Seuraavaksi riesaksi saapui pitkittynyt suhteellisen raju ripuli. Tiida oli noin viikon ripulissa. Jälleen konsultoin eläinlääkäriä kun muutaman päivän jälkeen ripuli vain jatkui. Onneksi se loppui riisi-raejuusto-kermaviili-seiti -sapuskan avulla. Tämän jälkeen myös pyllyn vetäminen tuntui jääneen unholaan.
No, ei kun seuraavaa kehiin; silmätulehdus. Vain viikko-kaksi ripulin jälkeen. Lääkäriin mars ja tippakuurille. Pyllyvaiva oli kadonnut mystisesti, joten en maininnut asiasta lääkärille samalla kertaa.
Pyllyvaiva saapui takaisin riesaksemme vain muutama päivä lekurilla käynnin jälkeen. Lisäksi törmäsimme tämän kevään sekä oikeastaan koko koiran eliniän ikävimpään ja pitkäaikaisimpaan vaivaan; lasinpala..
Metsälenkillä alle viikko edellisestä lekurista Tiida sai etujalan anturaansa vierasesineen, jota epäilimme tikuksi. Oireilu alkoi vasta keskiviikkona ja illalla esine oli irti anturasta, tällöin epäilimme tikun sijaan lasia. Pienen pieni siru, ihmisen tekemää materiaalia ja läpikuultava sekä röpölöinen, varmasti tajuttoman likainen.
Torstaina Tiidan kunto meni parempaan, tassu ei enää kivistänyt paljoa ja sillä saattoi kävellä sekä vähän ravata. Perjantaina vointi pysyi aika samanlaisena, epäilykseni heräsivät iltaa kohden.
Lauantaina koira oli huonompi ja kävely surkeampaa sekä jalka selvästi turvonnut, leikkelin karvoja pois ja varasin ajan päivystykseen. Päivystyksessä lääkäri tyhjäsi pyynnöstäni koiran anaalit, joissa ei suurempia ollut sekä katsoi tassun silmämääräisesti, määräsi antibioottikuurin ja kipulääkettä ja kotiutti meidät.
Sunnuntai oli kamala. Tiidan tarpeiden teko oli älyttömän kehnoa, tassu vaivasi kipulääkkeestä ja tassua ulkoilun ajan suojaavista tossuista huolimatta niin paljon, että koira kieltäytyi kävelemästä edes korttelia ympäri. Kannoin Tiidan itku kurkussa sisälle ja soitin lääkäriin. Olin toki jo aijemmin päivällä soittanut mutta nyt olin varma, että uusi käynti on välttämätön ja varasin ajan maanantaille.
Maanantaina jätin Tiidan lääkäriin. Koira rauhoitettiin, tassu kopeloitiin, putsattiin ja röntgen-kuvattiin. Vierasesineen jämiä ei löytynyt suurista etsinnöistä huolimatta. Lääkäri näytti kuvat minulle ja selitti tassussa olevan 5-7cm pitkä fisteli varpaiden välissä. Saimme ohjeet sen hoitoon ja suuntasimme pidennetyn antibioottikuurin kanssa kotiin.
Nyt Tiida on voinut jo vähän paremmin. Peppuaan neiti on vetänyt kerran. Alan harkitsemaan karvojen ajelua reiän lähistöltä sekä bepanthenin hieromista aukon ympärille, haittaa ei ainakaan pitäisi olla.
Jalka ei ole enää joka suunnalta turvonnut ja koira astuu sillä ja ottaa ulkona ravi-askeleita tossujen kanssa. Tiida on pysynyt mieleltään suhteellisen reippaana koko ajan, nyt alkaa näkyä energian patoutumista ja täytyy aktivoida koiraa sisätiloissa enemmän.
Viikko on ollut kamala sekä koiralle, että emännälle. Niin monet itkut on itketty Tiidan vuoksi sekä puhtaasti oman epätietoisuuden vuoksi. Olen häiriköinyt puhelinsoitoillani hoitajia melkein jokaisena päivänä, Tiidan kasvattajia vähän vähemmän, informoinut enemmänkin.
Toivon koko sydämestäni, että Tiidan jalka alkaa jo paranemaan. Kadun, etten vienyt koiraa heti keskiviikkona lääkäriin. Jos ammatti-ihminen olisi irroittanut vierasesineen, tältä kaikelta oltaisiin saatettu välttyä.. Silti, tehty mikä tehty eikä murehtiminen auta ketään.
Viimeiset päivät ovat olleet vähän helpompia sillä koira sai todella perinpohjaisen hoidon viime käynnillä. Mielessäni vain kummittelee pelko neidin toisesta varpaan välistä, jonka huomasin eilen illalla olevan hivenen turvonnut. Nyt seuraillaan ja hoidetaan ja pidetään ne sormet ja varpaat pystyssä, josko tämä tästä.
Tämän hetkinen tilanna on sillä viisiin, että Tiida on nyt lenkkeillyt muutamia lenkkejä ilman tossua. Maa on ollut kuiva ja haava ummessa, joten olen uskaltanut antaa koiralle lisää vapauksia. Lisäksi neiti on päässyt parisen kertaa vapaana menemään. Tassussa ei ole turvotusta enää ollenkaan eikä koira nuole varpaitaan jatkuvasti vaan on sisälläkin täysin ilman kauluria.
Eilen aamulla huomasin Tiidan anturassa V:n mallisen lohjenneen alueen, ikäänkuin päälikerros olisi kuoriutunut pois. Antura ei tunnu kipeältä muutoksesta huolimatta ja uskon tämän johtuvan anturan "ihon" uusimisesta.
Minua silti huolettaa neidin satunnainen nilkuttaminen. Pelkään, että Tiidalla on edelleen operaatioista huolimatta jalassaan pieni osa vierasesinettä. Lääkärihän minulle totesi, että kuten ihmisilläkin niin myös koirilla koteloituisi ihon alle jääneet vierasesineet ja ajan kanssa lakkaisivat häiritsemästä eloa ja oloa. Mutta kyllä huolettaa. Odotetaan nyt vielä muutama päivä, suunnataan kontrolliin ja kyselen samalla tästä koteloitumisesta lisätietoja.
Tämän hetkinen tilanna on sillä viisiin, että Tiida on nyt lenkkeillyt muutamia lenkkejä ilman tossua. Maa on ollut kuiva ja haava ummessa, joten olen uskaltanut antaa koiralle lisää vapauksia. Lisäksi neiti on päässyt parisen kertaa vapaana menemään. Tassussa ei ole turvotusta enää ollenkaan eikä koira nuole varpaitaan jatkuvasti vaan on sisälläkin täysin ilman kauluria.
Eilen aamulla huomasin Tiidan anturassa V:n mallisen lohjenneen alueen, ikäänkuin päälikerros olisi kuoriutunut pois. Antura ei tunnu kipeältä muutoksesta huolimatta ja uskon tämän johtuvan anturan "ihon" uusimisesta.
Minua silti huolettaa neidin satunnainen nilkuttaminen. Pelkään, että Tiidalla on edelleen operaatioista huolimatta jalassaan pieni osa vierasesinettä. Lääkärihän minulle totesi, että kuten ihmisilläkin niin myös koirilla koteloituisi ihon alle jääneet vierasesineet ja ajan kanssa lakkaisivat häiritsemästä eloa ja oloa. Mutta kyllä huolettaa. Odotetaan nyt vielä muutama päivä, suunnataan kontrolliin ja kyselen samalla tästä koteloitumisesta lisätietoja.
