Tavoitteet vuodelle 2016

Nyt kun on tehty katsaus kuluneeseen vuoteen, on hyvä suunnitella tavoitteita seuraavaan.

Yleiset:

Terveenä pysyminen.

-Myöskin tulevana vuonna toivon koko sakin pysyvän terveenä ja vetreänä.

Hauskanpito ja tiimityö tuloksia tärkeämpää.

-Kuluneen vuoden aikana erityisesti agilityssa, olen huomannut olevani liian tosissani. Treenit ja yhteistyö koiran kanssa sujuu paljon paremmin niinä päivinä, jolloin olen rennommalla mielellä liikkeellä. Haluan hyvän mielen näkyvän tekemisessämme.

Sessan tavoitteet:

Tiimityö paremmaksi.

-Sessa on herkkä koira ja jonkun verran arka paineistuessaan. Haluan sen luottavan minuun paremmin myös niinä epävarmuuden hetkinä. Olen jo alkuaikoina tehnyt hallaa luottamukseen olemalla epäjohdonmukainen sekä liian räjähdysherkkä ja häpeän suivaantumisiani. Tätä on tietysti työstetty vuosien mittaa, mutta tulevana vuonna olisi erityisesti tarkoitus huomioida tämä kohta. Koira on herkkä, ei saa menettää hermoja.

Edes parissa agimöllissä käyminen.

-Tänä vuonna yllätin itseni ja vein Sessan möllyhypärille. Ensi vuonna voitaisiin hyvän mielen ja yhdessä tekemisen vuoksi käydä parit hypärit läpi.

Rally-tokon treenaaminen, edes säännöllisen epäsäännöllisesti.

-Kävimme Sessan kanssa aikoinaan muutamissa treeneissä mutta syystä tai toisesta laji jäi unholaan. Olen ehkä itse sitä mieltä, että kyseinen laji on jokseenkin tarpeeton ja kummallinen, mutta Sessa tuntui pitävän tästä. Likalla on tekemiseen vaadittavaa mielenkiintoa, sitä on helppo motivoida eikä rally-toko ole liian vaativaa hälle. Uskoisin uuden harrastuksen parantavan meidän välistä suhdetta.

Ja kuka tietää vaikka vuoden mittaa tavoitteeksi tulisi RTK1..

Tiidan tavoitteet:

Tekemisestä vakavan sijaan hauskaa, mutta tehokasta.

-Treenien ei täydy olla vakavamieliset ollakseen tehokkaat. Oikealla mielentilalla saamme enemmän aikaan ja toimimme paremmin yhdessä. Minun tehtävä on pitää mieliala hyvänä muttei liian innokkaana ettei kuppi valu nurin, sekä saattaa Tiida oikeaan mielialaan treenejä varten.

Selän kuvauttaminen.

-Agilitya silmällä pitäen tahdon tietää harrastuskaverini terveydestä. Kuvauttaminen on luultavasti alkuvuodesta ajankohtaista, pidetään sormet ja varpaat ristissä hyvien tulosten puolesta.

Josko tänä vuonna virallisiin agikisoihin.

-Olen jo katsellut kisakalenteria sillä silmällä. Lähes joka kuukausi on kisat Turussa, josko me jo keväällä kävisimme parit läpi. Alkuvuodesta kohti hypäreitä, vapaa-ajalla kontakteja ja keppejä varmemmaksi ja kesällä viimeistään agiradoille?

Virallisiin tokokisoihin.

-Olemme tähän mennessä vain sivuuttaneet kyseistä lajia enkä tiedä, onko tämä ollenkaan realistinen tavoite. Kuitenkin ALO:n liikkeet vaikuttavat melko simppeleiltä kapulanpitoa lukuunottamatta. Kunhan saan pitämistä treenattua, uskon muun tulevan melko itsestään, tietysti treenaamme jokaista liikettä sekä palkattomuutta itsenäisesti vuoden kuluessa.

Miten olet opettanut koirallesi kapulanpidon?

Katsaus vuoteen 2015

Tälle vuodelle olin asettanut muutamia tavoitteita. Nyt onkin aika katsoa miten vuosi sujui ja asettaa ensi vuodelle uudet tavoitteet.

Vuosi 2015, yleiset:

"Terveenä pysyminen."

-Molemmat koirat ovat olleet suht terveitä. Sessalla ei ole ollut mitään kummallista. Tiida on hiukan oireillut korviaan aikaisempaa enemmän, ja kerran kävimme jopa lääkärissä näytillä mutta tuloksetta. Putsasin pikkuneidin korvat kunnolla pari viikkoa takaperin rapsuttelun vuoksi ja nyt seurailen tilannetta. Ruokamerkki on vaihtunut ja epäilen sen sopivuutta Tiidalle.

Sessan tavoitteet -15:

"Seuraaminen tiiviimmäksi."

-No tätä ei nyt kyllä kunnolla reenattu. Perusasento on saatu paljon paremmaksi ja tiiviimmäksi, mutta seuratessa helposti vielä valuu kauemmas, mikäli nami on kaukana kuonosta tai typyn huomio herpaantuu. Voisin silti sanoa että edistystä on tapahtunut.

"Agilityyn intoa."

-Sitä on tullut. Sessa on innostunut karvaällötysvetolelusta, ja sillä on saatu todella kivasti koiralle kierroksia ylös ja intoa tekemiseen. Sessa jopa piippaa hallille tultaessa ja lämppälenkillä alkaa kevyesti vetämään hallia kohti. Tavoite siis saavutettu.

"Sterkkaaminen."

-Sessa sterkattiin jo tammikuun lopulla eli tämäkin saavutettu. Luonteeseen on tullut pieniä muutoksia; Sessa vaikuttaa iloisemmalta ja rentoutuneemmalta, lisäksi siitä on tullut ahne ja äänekkäämpi. Myös turkki on tuuheentunut selvästi aikaisemmasta ja saanut lisää pituutta.

Tiidan tavoitteet -15:

"Virallisten agilitykisojen korkkaaminen."

-Ei toteutunut. Elämänmuutosten vuoksi koiraharrastukset jäivät kesäksi tauolle emmekä edistyneet toivotulla tavalla.

"Muutamassa näyttelyssä pyörähtäminen, ERIn metsästys."

-Kävimme kaksissa näyttelyissä, molemmissa saatiin ERI ja sijoituttiinkin.

"Hakuryhmään pääsy."

-Pääsimme ryhmään ja treenasimme säännöllisesti kevään ajan. Tiida oli huippu ja minä tykkäsin. Tämäkin jäi valitettavasti tauolle elämänmuutosten vuoksi.

"VePeen tutustuminen."

-Tutusteltiin lajiin, päästiin ryhmään mutta jätimme Vepen. Tiida rauhottui kevään mittaa huomattavasti ja ajattelin kolmannen harrastuksen olevan liian rankkaa tälle koiralle. Valitsin kaksi lajia, jossa olimme parempia. Vepe ei kuulunut siihen kategoriaan.

"Lisää itsevarmuutta koiralle."

-Tällä tarkoitin lähinnä Tiidan haukkumista. Enää en luokittele koirille haukkumista ongelmaksi, joten tavoite saavutettu. Tiida edelleen haukkuu satunnaisesti toisille koirille erinäistä syistä; innostus, epävarmuus, provosoituminen. Neiti kuitenkin uskoo kieltoa ja hiljenee joko kokonaan tai vaihtaa haukkumisen pieneen vinkumiseen/piippaamiseen.

Talouden koirat: Pablo, Pumba, Tiida, Sessa.

Mitä muuta saavutimme vuonna 2015?

Sessan kanssa kävimme ensimmäisissä agimölleissä hyppyluokassa. Mainetta ja kunniaa emme saaneet mutta pidimme molemmat kivaa ja nautimme yhteistyöstä.

Sterkkaamisen yhteydessä kuvautin Sessan selän. Ikäväkseni sieltä löytyi spondyloosi, jonka kanssa opettelemme elämään.

Tiidan kanssa kävimme luonnetestissä hakemassa 140pistettä ja toteamassa neidin laukausvarmaksi.

Lisäksi kävimme muutamissa agimölleissä sijoittuen useassa ja jopa päätyen ensimmäiselle sijalle pariin kertaan.

Tiidan luonnetesti

On se vaan hieno likka. <3

Tiida pääsi tänään luonnetestiin höynäytettäväksi. Lähdin matkaan ystäväni kanssa, joka toimi virallisena videokuvaajanamme. Olimme paikanpäällä hyvissä ajoin ja sivistimme itseämme katsomalla beuceron uroksen testin (koira veti todella hienot pisteet, onnittelut!).

Minua arvatenkin jännitti Tiidan puolesta, onneksi tuomari oli mukava ja jutusteli niitä näitä ennen testiä ja sain rentouduttua hitusen. Mitäs sitä enempää höpisemään, alla olevasta videosta jokainen voi katsoa, miten Tiida suoriutui...

Liebster award

Kiitos haasteesta Mira!

"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."

Säännöt:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Kysymykset:

1. Millainen koirasi on luonteeltaan?

    Sessa on herkkä, kiltti ja ovela. Sessa on pohtivainen harkinnan koira.

    Tiida on iloinen, pippurinen iso koira pienessä kehossa. Paljon suorempi kuin Sessa.

2. Miten päädyit antamaan koirallesi juuri sen nimen mikä sillä on nyt?

    Kriteerit nimiä valitessa oli selvät, halusin molemmille erikoisemman nimen mitä ei ihan joka paikassa kuule, muttei niin erikoista etteikö se taipuisi suomalaiseen suuhun tai olisi imelän eksoottinen.

    Sessaa odottaessa listasin netistä mieluisia nimiä ylös ja pentu nyt vain näytti ihan Sessalta surusimmuineen.

    Tiidan nimen bongasin erään kasvattajan sivuilta, tykästyin nimeen heti. Pentua oli kutsuttu kasvattajien luona Tiudeksi ja aluksi oli tarkoitus pitää vanha nimi, kotimatkalla nimi kuitenkin muuttui Tiidaksi.

3. Mitä opetit koirallesi ensimmäisenä?

    Varmaan ihan ensimmäisenä nimen. Aikalailla heti pennun tultua on aloitettu opettelemaan peruskäskyjä yhtä aikaa; istu, paikka, tänne nyt ensimmäisinä.
4. Miksi juuri collie ja miksi juuri sk/pk -versio?

    Paimenkoirat on aina kiehtoneet minua muita enemmän. Colliessa iskin silmäni ensimmäisenä merlen värin kauneuteen. Aluksi pitkä kuono ja valtava turkki tuntuivat liioitelluilta mutta rotua tutkiessa ja kuvia katsellessa niihin tottui. Luonteelta collie vaikutti mielestäni sopivalta ensimmäiseksi koiraksi, sopivan rauhallinen, helposti koulutettava mutta monipuolinen koira. On kyllä ollut hyvä valinta! Ja pitkäkarvainen siksi että se sattuu miellyttämään silmää enemmän ja tykkään puuhata turkin parissa.
5. Onko koirasi allerginen jollekin?

    Tiidalla oli allergisia oireita nuorempana lohesta mutta oireet ovat pysyneet poissa vähennettyäni lohen määrää. Sessalla ei ole ollut oireita.
6. Mitä harrastatte?

    Tällä hetkellä agilitya. Myöhemmin olisi tarkoitus jatkaa tottista ja pelastushakua.
7. Mitä lajia tahtoisit kokeilla koirasi kanssa?

    Kaipa sitä vepeä olisi mukava kokeilla, ei varmaan näiden koirien kanssa kuitenkaan. Ehkä joskus tulevaisuudessa.
8. Oletko käynyt luonnetestissä koirasi kanssa? Aiotko käydä?

    En ole käynyt. Sessaa en veisi mistään hinnasta, käsittääkseni paperitonta ei edes oteta testiin? Tiidan kanssa on tarkoitus käydä jossain vaiheessa kun tuntuu sopivalta.
9. Onko teillä ollut joitain vaikeuksia käyttäytymisen suhteen tms?

    Tiidan haukkuminen on ollut suurin ongelma näiden kanssa. Koulutuksessa on päästy hirveän suuri harppaus eteenpäin ja nykyään en enää laske haukkumista suureksi ongelmaksi vaikka vieläkin on töitä tehtävänä.

    Sessan "ongelma" on ehkä liian suuri pallohulluus..

10. Miten käyttäytyy autossa?

      Oikein moitteettomasti. Takaboksissa makoillaan hiljaa ajomatkan ajan, pysähtyessä noustaan katsomaan maailmaa. Autosta poistutaan vasta luvan saatua.
11. Paras kuva koirastasi?

      Lempikuva tytöistä, ollut jo reilu vuoden läppärini taustakuvana.

Todella monet seuraamistani blogeista ovat jo saaneet tämän haasteen, joten en haasta ketään tällä erää.

Mynsk:in epikset

Meidän kesä on jatkunut erittäin leppoisissa merkeissä. Ollaan tutustuttu uusiin lähimetsiin,käyty uimassa ja treffattu koirakavereita. Tiidalla alkoi juoksutkin toukokuun lopulla, joten vietimme lomaa treeneistä. Agitreeneihin ehdimme vielä kerran ennen kesätaukoa mutta hausta olemme nyt kunnon tauolla, ehkä taas syksymmällä palaamme ryhmään.

Tiistaina Mynämäellä oli Mynsk:in järjestämät agiepikset. Ilmoitin Tiidan möllien hyppärille sekä agiradalle. Vaikka saavuimme paikalle suht myöhään, saimme odotella vielä toistaa tuntia ennen hyppäriä. Propsit kuitenkin matalista hypyistä ja lyhyestä pituudesta.

Hyppäri oli aika helpon oloinen,vain putken jälkeiset ympyrän mallissa olevat hypyt arvelluttivat, Tiidalla kun on tapana hyppiä melko suoraan. Jännityksen takia pilasin tämän kohdan, en ottanut koiraa putkesta haltuun ja toisella hypyllä liikkeeni pysähtyi minkä vuoksi Tiida kielsi muurin ja teki siihen takaakierron. Minua harmitti suunnattomasti typerä mokani. Loppurata meni sentään ihan kivasti.

Tältä radalta rv 15, aikaa meni 26,60s ja tällä tulimme sijalle neljä.

Agirata oli myös helpohko. Jännitin tosin, miten hyvin Tiida pysähtyisi varsinkin A:n alastuloon ilman namia,  viime treeneistäkin kun on jo aikaa. Myös alku kummastutti sillä ekalta hypyltä tuli heti puomi toisena esteenä ja väli oli mielestäni aika lyhyt. Monilla koirakoilla tuli virhe jo heti puomille mentäessä, joko koirat kielsivät koko puomin tai menivät putkeen. Itse olisin voinut ottaa Tiidan lähempää hyppyä mukaan ja odotella että on lukinnut puomin ennen kuin juoksen ohi. Jälleen tyhmä moka, tämä ei tosin niin ärsyttävä kuin edellisen radan virheeni. Lisäksi hätiköin A:n kontaktin kanssa ja vapautin koiran liian aikaisin, miksi se näyttää hirveältä videolla..

Anyways, tältä radalta rv 5, aikaa kului 37,14s, mikä riitti ensimmäiselle sijalle! Hyvä me! Palkinnoksi saimme mitalin, lelun, kaksi purutikkua ja namipussin koiralle.

Mulla on jo kamala hinku virallisiin mutta eiköhän me vielä reenailla rauhassa kontakteja kunnollisiksi, keinua, ja keppejä varmemmiksi.

Kesä on täällä!

Kesä on jo ihan nurkilla vaikka sitä ei aina lämpötiloista uskoisi.

Tänään kauniin sään kunniaksi nappasin koirat ja kameran mukaan ja lähdin pitkästä aikaa ehkä Turun kauneimpaan paikkaan, Ruissaloon. Aurinko oli näemmä saanut muutkin ihmiset liikkeelle, oli pyöräilijää, sauvakävelijää, valokuvaajaa, koululaista ja jos jonkinmoista sakkia.

Näimme lampaita ja joutsenia ihan likeltä. Lampaat saivat kiljukaula-Tiidan laulamaan pari säkeistöä mutta meitä läheltä seuranneet joutsenet eivät yllättäen saaneet neidissä mitään reaktiota aikaan. Jännitti muuten aikalailla uittaa koiria joutsenien tullessa koko ajan perässä ihan lähelle! Niillä tais olla hyvä päivä sillä antoivat meidän kuitenkin puuhata omiamme heidän valvoessa.

Harrastusrintamalla jälleen ollut hiljaista muun elämän viedessä aikaa koirilta, onneksi neidit kestävät leppoisiakin päiviä ongelmitta. Ens kuussa päästään toivottavasti jälleen harrastuksiin kunnolla mukaan. Koitetaan vielä tämä viikko kestää hiljaista arkea.

Helsinki Palveluskoirien Erkkari 14.5.2015

Blogi on viettänyt hiljaiseloa sietämättömän pitkään. Henk. koht. elämässä on tapahtunut suuria muutoksia, koirarintamalla on vietetty astetta rauhallisempaa arkea. Suurimpana muutoksena muutto metsän toiselle puolen ystävän kanssa kämppikseksi. Asuinkommuuniimme kuuluu nyt kaksi naista, kolme koiraa, yksi kissa, yksi käärme sekä kaksi rottaa. Rotat ja käärme tosin asuvat vain väliaikaisesti luonamme. Aikamoinen eläintarha täällä! Onneksi asunnossa on neliöitä vaikka muille jakaa eikä tilasta tarvitse kilpailla. Ja tokihan koti on koirilla lepäämistä varten, riehumiset tapahtuu sitten ulkona.

C: Annemari

Tiidan kanssa treenaaminen on jäänyt naurettavan vähälle. Joko itse olen ollut henkisesti aivan puhki, fyysisesti sairaana tai sitten syystä tai toisesta treenejä on peruttu toiselta taholta. Parit treenit jäivät väliin puhtaasti muuton vuoksi.

Vesipelastuksesta luovuin kuun alussa suosiolla. Ryhmäpaikkaa haettiin alkuvuodesta ja nyt tuntuu, että Tiida on rauhoittunut aika paljon muutaman kuukauden takaisesta. Kaverini kanssa juteltua tulin siihen tulokseen, että en tahdo repiä koiraani liian moneen suuntaan. Lisäksi hakutreenien siirtyessä kesäaikatauluun treenit olisivat menneet ikävästi päällekäin. Keskitymme nyt hakuun ja agilityyn, joka tosin jää kesällä tauolle. Koitetaan nyt jaksaa vielä tovi.

C: Annemari

C: Annemari

Torstaina 14.5. tuli pyörähdettyä Tiidan kanssa kehässä Helsingin pk-erkkarissa. Neiti oli ensimmäistä kertaa AVOimessa luokassa ja olin aivan varma että tuomarina toiminut Tarja Löfman antaa vielä hivenen kaljulle nuorelle nartulle EHn. Vaan miten kävikään, neiti tönötti itselleen ERIn ja pääsylipun kilpailuluokkaan, jossa sijoittui vielä neljänneksi! Kotiinviemiseksi saimme hyvän arvostelun:

"Feminiininen 2v narttu. Hyvä purenta. Oikeailmeinen ja riittävän pitkä pää. Kallo-osa saa vielä täyttyä. Hyvät korvat. Riittävät kulmaukset. Oikeanmallinen rintakehä. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Etuliikkeen tulee tiivistyä. Oikealaatuinen, tänään niukka karvapeite."

Ei huono ollenkaan. Muutenkin päivä oli todella mukava, keli oli suht hyvä ja saimme nauttia kasvattiporukan seurasta ja hyvistä murkinoista, jälleen kerran. ;) 

Tiida käyttäytyi kehän ulkopuolellakin varsin mallikkaasti ja ylpeänä hihkusin jokaiselle, joka suinkin kuunnella jaksoi, miten hienosti entinen neiti kiljukaula käyttäytyi häkin ulkopuolella tuolini juuressa. Turhat haukkumiset myös tältä saraa tuntuvat olevan aikalailla menneen talven lumia, hyvä niin.

Eiköhän siinä ollut tärkeimmät kuulumiset. Laittelen jossain kohtaa yhteiskuvaa asuntomme elukoista jahka saan sellaisen napattua.

Tiida 2 vuotta!

Tiida täyttää tänään jo 2 vuotta! Tämä päivä koostuu lenkkeilystä, kaverikoirien treffaamisesta, herkuista, rapsutuksista ja tottis-treeneistä. Paljon paljon onnea mun rakkaalle pikkupuikolle! <3

Vastauksemme, osa 2

Saimme toistamiseen haasteen 11 kysymyksestä, tällä kertaa Miralta. Kysymykset olivat niin hyvät että päätin vastata tähänkin, en kuitenkaan haasta enää enempää blogeja mukaan.

1. Missä asioissa toivoisit kehittyväsi koiranomistajana?

     Olen valitettavasti välillä turhan herkkä purkamaan omien ongelmieni aiheuttamaa mielipahaa koiriini. Tämä näkyy 

     esimerkiksi lenkeillä, äksyilen normaalia herkemmin pienistähihnan kiristymisistä tai väärällä puolella kävelystä. Tällöin en muista

     pitää ääntäni normaalina vaan ärsytykseni paistaa läpi...

2. Onko koirasi karannut koskaan?

     Ei varsinaisesti karannut. Tiida on lähtenyt lenkeillä pupujen ja peurojen perään mutta tulee aina hetken kuluttua takaisin.

3. Rotusi hyvät & huonot puolet?

     Tähän vastasinkin jo aijemmin. Hyvät puolet kaunis ulkonäkö, rauhallisuus, sopeutumis- ja muuntautumiskyky.

     Huonoja puolia ylisuuri turkki joillain yksilöillä, huonojen hermojen yleisyys ja alaleukojen heikkous (purentaviat).

4. Tarina koirasi nimen takana?

     Sessan nimen löysin selaamalla netistä koirien nimiä, listasin lempparini ja maistelin niitä mielessäni. Sessa sopi parhaiten suuhuni

     ja pentu näytti Sessalta. Tiidan nimen keksin erään lapinkoira -kasvattajan sivuilta. Tykästyin nimeen heti. Tiidan virallinen nimi

     on Tihkusade, kasvattajat kutsuivat pentua Tiudeksi. Aluksi ajattelin pitää Tiuden mutta nimi ei oikein taipunut suuhuni, niimpä

     väänsin Tiudesta Tiidan.

5. Onko koirasi "jalostuskelpoinen"?

     Kumpikaan ei mielestäni ole. Sessa hermojensa, arkuutensa ja luisun lantionsa puolesta. Tiidalla olisi luonteensa puolesta paljon

     annettavaa rodulle mutta neidin koko pentue on hampaiden osalta surkea, myös silmissä on haluttua enemmän vikoja vaikka Tiida

     onkin säästynyt Crd:tä suuremmilta vaivoilta.

6. Saitko itse valita pennun pentueesta? Millä perusteilla valitsit?

     Tähänkin vastasin jo edellisessä. Sessan sain, valitsin värin perusteella kuvista pentuni todella nuorena. Tiida oli pentueesta

     viimeinen, joten sitä en enää valinnut.

7. Mikä on maksimi koiramäärä itsellesi omistaa?

     Tällä hetkellä kolme. Kaksi harrastuksiin, yksi hömpöttely-/kotikoira. Joskus hamassa tulevaisuudessa neljä tuntuu maksimilta

     mutta siihen vaaditaan jo omakotitalo ja kolmen muun tulisi olla senioreja.

8. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?

     Tykkään käydä katsomassa menoa ja meininkiä, tutkia kojuja ja ihastella koiria. Kuitenkin tarkemmin ajateltua en pidä

     näyttelyiden ideasta. Koira palkitaan handlerin, kasvattajan tai usein manipuloidun ulkonäön perusteella. Lisäksi tuomarit

     palkitsevat liioiteltuja ja sairaita yksilöitä. Koira esineellistetään ja vaalitaan ulkonäköä yli luonteen. Pinnallista touhua.

9. Mitä koirasi syövät?

     Aamuisin n.1,5dl Acanan nappulaa, iltaisin vaihtelevasti eri eläinten lihoja n.250g/koira.

10. Suosikkiväritys koirasi rodussa?

        Tähänkin jo vastattu, blue merle.

11. Mitä harrastatte?

       Sessan kanssa hömpötellään agilitya ja temppuja. Tiidan kanssa treenataan agia, tottista, pelastushakua ja kesästä alkaen

       vesipelastusta.

Agiepikset ATT

Pitkästä aikaa käytiin epistelemässä Tiidan kanssa, tällä kertaa oman seuran epiksissä. Möllirata oli hyppäri eikä sisältänyt edes pituutta tai okseria ja oli muutenkin helpohko. Otin radan kahteen kertaan.

Tiida teki molemmat startit kivalla draivilla ja haki esteet hyvin. Mutkia olis saanut paremmalla ohjaamisella tiukemmiksi (näitä yritin kiristää tokalla startilla). Suorituksemme ei suinkaan ollut huono vaikka vielä on paljon opittavaa. Molemmilla kerroilla tehtiin puhdas rata hyvällä ajalla. Aikaa tosiaan saadaan varmasti kirittyä pienellä hiomisella. Kaikenkaikkiaan mulle jäi todella mahtava fiilis!

Voittaja-fiilistä nostatti tulosten julkaisu. Kukas se siellä ykkösenä olikaan, meidän pikku Tintti! Mahtavaa! Hymyssäsuin kävelin ykkösen paikalle ja poseerasin innosta hihkuen kameralle. 

Palkinnoksi saatiin hyvän mielen lisäksi kaksi pussia koirannamuja ja yksi purkillinen purkkiruokaa. Koirat tietysti saivat iltapalaksi maistiasia molemmista ja hyvin näytti kelpaavan!

Upeiden suoritusten lisäksi tuo pikkupuikko oli mitä mainioin vuoronsa odottaja. Se malttoi odotella nätisti ilman suuria mölinöitä, kerran innostui kunnolla vieressä leikkivästä koirasta ja haukkui turhautumistaan mutta uskoi kieltoa ja rauhottui. Ja tietysti rahnutettuani neidin "laulunappulaa" (=alaselän/pyllyn päällä oleva alue) sain likan innostumaan ja päästämään ilmoille nätin serenadin. Muutoin odotus sujui oikein leppoisissa tunnelmissa.

Kiitos vielä kuvista, videoista ja seurasta ihanalle Anniinalle! Kiitos kun jaksoit tulla seuraksemme!

Vastauksemme

Saimme ensimmäisen blogihaasteemme Nenäkäs.net:iltä. Ensin vastaan heiltä saatuihin 11 kysymykseen, sen jälkeen keksin 11 uutta ja haastan lisää blogeja mukaan. Eli vastauksiini:

1. Minkä harrastamasi lajin nostaisit tällä hetkellä ykköseksi ja miksi?

    Agilityn, se on vienyt minut mennessään. Olen kilpailuhenkinen, tykkään oppia uutta ja kehittyä sekä pidän nopeatempoisuudesta, radalla tapahtuu koko ajan. Agilityssa on niin paljon opittavaa ja kehittymisen varaa, ja se on minusta kiehtovaa.

2. Onko sinulla jokin koirarotu, josta olet haaveillut mutta tiedät ettet sellaista pysty (vielä) ottamaan?

    Saluki ja varsinkin pidempikarvainen versio. Niiden ulkonäkö on jotain sanoinkuvaamattoman upeaa, siinä yhdistyy sirous, koko, vauhti, villieläin, virtaviivaisuus ja upea turkki. Salukin ulkonäkö on taianomainen. Kuitenkin luonne ja rodun vaatimukset eivät kohtaa minun ajatukseni kanssa enkä suoraan sanottuna usko että salukia koskaan otan.

3. Entä onko sinulla jokin laji, jota haluaisit kokeilla mutta et ole saanut mahdollisuutta? (agility, PEKO, toko jne)

    Vinttareiden juoksukisat on jollain tapaa mielenkiintoisia mutta tuskimpa koskaan omistan koiraa, jonka kanssa tätä voisi testata. Eikä se nyt niin suuresti mieltäni kutkuta.

4. Saitko valita omasi pentueesta? Jos sait, mikä oli se ratkaiseva tekijä päätöksessäsi?

    Sessan pentueesta sain. Pennut asuivat kaukana ja olin nuori ja tyhmä ja päätöksen tein puhtaasti ulkonäön perusteella. En tosin ole katunut valintaani myöhemmin.

    Tiida oli pentueestaan viimeinen jäljellä oleva, joten sitä en valinnut. Värityksen perusteella Tiidakin tosin pentueesta silmääni miellyttävin. Onneksi en valinnut vaan sain tämän neidin sillä sen luonne on mulle just passeli.

5. Pidättekö yhteyttä koirasi kasvattajan kanssa?

    Kaikkien kasvattajien kanssa ollaan Facebook-kavereita. Toisia nähdään tilaisuuden tullen muutamia kertoja vuodessa ja viestitellään usein. Toisen kanssa emme välimatkan takia ole tavanneet enää mutta juttelemme netissä silloin tällöin.

6. Voisitko ottaa roturisteytyspennun?

    Voisin mutten usko ainakaan lähitulevaisuudessa ottavani. Minua kiinnostaa niin monet rodut etten usko risteytyksen ottamisen olevan tarpeellista. Minulle on jo sopivia rotuja useampikin olemassa.

7. Mikä on rotusi kaunein väri?

    Blue merle, ehdottomasti.

8. Tämän hetkinen lempiblogisi?

    Äh, tää on vaikea.... tällä hetkellä minulla ei ehkä ole lempiblogia.. Monissa blogeissa on omat hyvät puolensa ja mielelläni luen näitä, mutta en ole innostunut yhdestä yli muiden.

9. Rotusi parhaat ja huonoimmat puolet? (tai koirasi)

    Collien parhaat puolet on kaunis ulkonäkö, hyvä sopeutumis- ja muuntautumiskyky sekä ehdottomasti rauhallisuus. Hyvästä yksilöstä saa vaikka ja mitä irti harrastuksissa mutta samalla se on helppo ja vaatimaton koira kotioloissa.

    Huonoina puolina turhan yleiset hammasvaivat (alaleuan riittämättömyys), arkuus ja heikkohermoisuus. Myöskään rodun jalostamisesta jatkuvasti muhkeampiturkkiseksi en tykkää.

10. Paras koiriin liittyvä muistosi?

      Omien koirien kanssa ihanin muisto on viime kesältä. Olin uittamassa koiria ja pulahdin itsekin veteen. Lähdin uimaan vastarannalle ja molemmat likkani uivat vierelläni ees ja taas. Se oli todella hieno hetki.

11. Jos koirallasi olisi tunnusbiisi, mikä se olisi?

      Tä on taas vaikea..... Sessa on iloinen mutta samalla anteeksipyytävä ja surusilmäinen.. Näin nopeasti ajateltuna tämän tunnelma voisi olla sille sopiva.

Tiida on pieni ja pippurinen puoliaan pitävä hupsulainen. Sille voisi sopia tämä.

Haastan: Lennu collienpoikanen, Petu, sekä Hugon ja Jipin blogi

vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

1. Miten päädyit rotua valitessasi juuri tähän rotuun?

2. Jos sinun olisi aivan pakko vaihtaa rotua, mihin päätyisit?

3. Mikä on maximimäärä koiria yhdellä ihmisellä? Perustele.

4. Mikä on koirasi ällöttävin/omituisin tapa?

5. Jos koirasi olisi ihminen, millainen hän olisi? (seurapiirikuningatar, siisteysintoilija, pelle etc.)

6. Mikä on hauskin ja/tai hyödyllisin temppu, minkä koirasi osaa?

7. Voisitko ottaa rescue-koiran? Perustele.

8. Koirasi heikoin luonteenpiirre? Entä vahvin?

9. Paras muisto koirasi kanssa? (Mielestäni ihana kysymys, siksi laitan tämän eteenpäin.)

10. Millä yhdellä sanalla kuvailisit koiraasi?

11. Laita loppuun koirailuun liittyvä kuva, joka saa sinut hyvälle mielelle.

Kasvattajia treffaamassa

Harrastukset on tällä viikolla jääneet todellä vähille. Osa on pääsiäistauolla ja toisten treenien aikaan me ollaan oltu pääsiäisen vietossa. Treenien määrä jäi surkeaan kahteen, alkuviikosta agia ja kasvattajilla rally-tokoa. Toisaalta lepo silloin tällöin ei tee huonoa koiralle, emäntä onkin sitten asia erikseen..

Perjantaina siis pakkasin koirat kurapukuineen autoon ja lähdin ajamaan kohti Helsinkiä. Paikalla meitä oli yhteensä neljä omistajaa koirinemme. Lätisimme aikamme ja annoimme koirien tehdä tuttavuutta kunnes lähdimme ulos ottamaan pääsiäiskuvia. Paula oli askarrellut koirille kertakäyttölautasista pupun korvat rekvisiitaksi. Kuvista tuli todellakin hyvänmielen kuvat, näitä katsoessa ei voi olla hymyilemättä.

Pääsiäispuput toivottaa myöhästyneet mutta hyvät pääsiäiset!

Kuvailun jälkeen lähdimme eräälle kentälle juoksuttamaan koiria ja treenaamaan rallya. Anne videoi jokaisen suoritusta, Paula otti kuvia.

 Sessan kanssa seuraaminen on vielä todella surkeaa, se tulee nätisti imuttamalla mutta auta armias, jos nostan kättäni ylemmäs tai jätän namit taskuun niin neiti valuu kauemmas taakse ja vasemmalle. En ole tosin taaskaan jaksanut treenata Sessan seuruuta, mutta ehkä pitäis taas alottaa treenaamaan. Lisäksi neiti vaatii hirmuisesti kehuja ja kannustusta epävarmuutensa vuoksi, mutta mielestäni me ollaan edistytty ja saatu treenaamiseen rutkasti lisää iloa. Sessan video.

Tiidan teki tuttuun tapaan kivalla mielellä ja videosta selvästi näkee, että koira tykkää puuhailla yhdessä. Tiidalla on niin paljon intoa ja kentän laidalla odottamisen takia vähän hermoja, joten sen kanssa täytyy muistaa ottaa pari perusasentoa ja paikkaa ennen varsinaista rataa. Jos en rauhoita treenin alkua, Tiida käy kierroksilla ja haukkuen komentaa minua eikä keskity ohjeisiin. Myös itse hyödyn tästä alun rauhoittamisesta, siten saan omat hermonikin kasaan ja koiran perseilyt suljettua mieleni ulkopuolelle. Kaikenkaikkiaan kuitenkin kiva ja täpäkkä rata, vaikka seuruu ei ollutkaan parasta seuruutamme. Tiidan video.

Tein radan molempien kanssa kahdesti. Minulle sekä koiralle jäi hyvä mieli treeneistä vaikka kaikki ei sujunut kuin Strömsössä. Sessan vahvuuksia on suora eteentulo. Tiidan vahvuuksia maahanmeno, todella kivasti likka sinne tiputtautuikin. Saas nähdä, milloin seuraavaksi treenataan rallya, mutta ihan kiva hömpöttelylahijan tuo on.

Rallyn jälkeen siirryimme sisätiloihin nauttimaan Annen tekemistä täytetyistä paprikoista ja ihanasta valkosuklaa-vadelma-mustikka -juustokakusta. Nam! Onni on mahtavat kasvattajat, jotka kuuntelevat hyvät ja huonot uutiset, auttavat parhaansa mukaan ja kirsikkana kakun päälle järkkäävät vielä tapaamisia ja kestitsevät kasvattien omistajien masut halkeamispisteeseen asti. Kiitos teille Anne ja Paula!

Sessan pahin painajainen: pissaaminen sateella

Huoh.. en ees tiedä mitä sanoisin. Sessa on älyttömän kuuliainen koira, mutta mieletön herkkis. Tässä määrin herkkyys aiheuttaa mulle jo aika ajoin harmaita hiuksia. Hyvä esimerkki iltalenkiltä; 

Sessan aikaisemmasta lenkistä aikaa jo reippaat 6h. Ulkona tihuttaa vettä, joten siellä kävellään pää kumarassa vaivihkaa puiden alle vetäen. Ajattelin, että neidillä on hätä ja kurvasin puiden suojaan nurtsille. Sessa haistelee minkä kerkiää ja esittää etsivänsä paikkaa. Mitään ei tapahdu. Jatketaan matkaa kohti varmaa pissapaikkaa ja saadaan nuorempi neideistä asioimaan. Sessa nuuskii, vaihtaa paikkaa, pyörii, nuuskii, seisahtuu. Ei, tämäkään ei kelpaa. Normaalisti kehotuksesta pissivä neiti ei suostu syystä X kyykkäämään kuninkaallista takamustaan kohti maata. Seilailen pissinurtsilla yli puoli tuntia ees ja taas kehottaen koiraa asioimaan, mitään ei tapahdu. You gotta be kidding me!

Herkkyydessä on se ikävä puoli, että menettämällä hermoja ei saada aikaan mitään tulosta muistuttavaakaan. Mitä kauemmin kestää, sitä enemmän turhaudun ja vaikka miten yritän peittää turhautuneisuutta, Sessa huomaa sen ja paineistuu entisestään --> haluttua toimintoa ei näy eikä kuulu. En voi muuta sanoa kuin että raivostuttavaa. Mut hei, ei se panttaaminen maailmaa kaada vaikka välillä niin kovasti ärsyttää ja ahdistaa. Tavallaan jopa naurettavaa, miksi otan asiasta niin suuret herneet nenuun? Ehkä se on väsymys ja kurja keli, mitkä vetävät mieltä maahan. Noh, huomenna on päivä uus ja uudet pissipaikat vallotettavina.

Ainiin, Tiida kuuli eilen illalla ensimmäistä kertaa elämässään oikeita laukaksia! Kaksi kertaa kahden sarjat. Leikitin Tiidaa koko ajan. Molempien sarjojen ekalla pamauksella Tiida nosti katseensa ja pysähtyi ihan hetkeksi miettimään pamahdusta, mutta toisilla kerroilla neitiä ei enää hetkauttaneet laukaukset! Hienoa.

Hakutreenit nro 6 & 7, ja vähän agiakin

Haku nro 6

Pimeätreenit. Tiidalle otettiin neljä ukkoa, kaikki ilman apuja, ehkä noin 50m etäisyydellä keskilinjasta. Tuttuun tapaan Tiida käytti oikeaoppisesti nenäänsä ja reippaasti lähti käskyn saatuaan ukolle. Ei moitittavaa,

Viimeiseltä maalimieheltä koiraa hakiessani minulle sanottiin, että tuon kanssa voitaisiin aloittaa ilmaisun treenaaminen. Haukkuilmaisun olen äänekkäälle koiruudelleni valinnut. Pari ryhmäläistä haukuttivat Tiidaa lelulla palattuamme keskilinjalle. Yllävän nopeasti Tiida tarjosi haukkumista ja sai siitä palkan. Kotiläksyksi tuli arvatenkin haukuttaa koiraa viikon aikana.

Haku nro 7

Valoisat treenit. Nyt useaan otteeseen ollaan otettu meidät junnut omaan ryhmään treenaamaan alkeita ja osaavammat treenaavat keskenään. Tällä kertaa osaavat harjoittelivat partioimista ja minut valittiin kartturiksi. Ensimmäisen koirakon ajan tehtäväni oli suunnistaa ainoastaan kartan avulla, suht' hyvin se sujuikin, mitä nyt pari kertaa tipahdin reitiltä. Todennäköisesti olisin päässyt takaisin mukaan matkaa jatkettaessa. Seuraavien koirakoiden ajan sain kartan tueksi GPS:n ja hyvin pysyttiin reitillä. Sainkin kuulla olevani ihan hyvä kartturi.

Kolmen tunnin kartturoinnin jälkeen oli vihdoin Tiidan vuoro. Neiti sai treenata tällä kertaa myös partiointia, reilusti helpompana tietysti mitä osaavat. Toinen kouluttajista toimi maalimiehenä, tarkoituksena haukuttaa neitiä piilolla, piiloja yhteensä vain kaksi.

Lähdimme koira vapaana kulkemaan muutaman kymmenen metrin päästä piilosta vuoren rinteen suuntaisesti. Kun tuuli puhalsi suoraan piilolta meitä kohti, Tiida sai hajun ja lähti kyselemättä etsimään ukkoa. Paikansi hyvin ja meni melko suoraan paikalle. Ensimmäiset pari haukkua tuli helposti, seuraavat eivät. Maalimies istui ja Tiida selvästi ei osannut haukkua istuvaa. Kouluttajan noustessa seisomaan, haukkuminen sujui aika reippaasti.

Toinen piilo oli lähellä ensimmäistä, ehkä 15m päässä siitä. Suuntasimme taas askeleet vuoren rinteen suuntaisesti. Tiidalla oli vanha piilo vielä mielessä ja neiti kävikin ensin tsekkaamassa piilon vierustan, josko sieltä löytyisi namiukko. Kutsustani kääntyi reippaasti ja tuli luokseni. Tuuli puhalsi nyt suorassa linjassa piilolta meidän luo ja Tiida sai hajun ja lähti. Kerran neiti pysähtyi haistelemaan ilmaa, mutta ei kääntynyt pyytämään lupaa etenemiseen. Tiida säntäsi piiloa kohti, mutta juoksi ensin ohi. Hyvin neidin nenä kuitenkin toimi ja Tiida kääntyi ja löysi piilon. Tällä kertaa ukko oli seisaallaan, ja Tiida aloittikin suht' kivan haukkusarjan.

Tosi hyvät treenit taas, koira irtoaa hienosti eikä epäröi tai jää kysymään lupia. Kaverini oli kuullut Tiidan työskennellessä parin ryhmäläisen kehuvan neitiä toteamalla collieiden olevan yleensä niin herkkiä ja pelokkaita, mutta Tiida ei kuulu tähän kastiin. Todella kiva kuulla muidenkin suusta todistusta Tiidan mahtavasta luonteesta. Kyllä mä vaan oon niin ylpiä tosta sintistä!

Ps. Saimme vihdoin pelastuskoiraliivit Tiidalle (kiitos treenikaverille). Paljon sain pienentää liivejä ennen kuin istuivat likalle edes jotenkuten. On se vaan niin pikkarainen.

Viikon takainen kuva, vasemmalta oikealle: Levi, Sessa ja Tiida.

Agia ollaan myös edelleen treenattu viikottain. Viime perjantaina ohjatuista valitettavasti jäi huono mieli. Rata ei itsessään ollut mahdoton eikä Tiida huono. Me oltiin vuorossa viimeisenä, ja seuraava treeniryhmä oli tullut halliin odottelemaan. Minäpä idiootti paineistun jostain syystä odottavista treenaajista ja heidän katseistaan mun selässä. Hermostuneisuuteni näkyi turhautuneisuutena Tiidan haukkumista kohtaan ja kontaktien surkeutena... Huoh. 

Omatoimitreeneissä Tiidan kanssa on treenattu nyt kontakteja, muistuteltu keppejä ja treenattu takaakiertoa. Rengasta tarvis vielä muistutella mieleen ja ottaa keinu osaksi treeniä.

Sessa on saanut puuhailla kivalla mielellä ilman paineita ja eilenkin neiti sininen teki todella kivasti ja innokkaasti, kuitenkin keskittyen ohjeisiin. Kiva huomata edistystä putkien kanssa, ne ovat vaihtelevasti ikäviä Sessan mielestä. Myös puomi osana rataa sujuu jo aika mukavasti, edelleen saan ohjata koiran tarkkaan alkuun ettei hujahda ohi. Sessan treeneistä jäi silti todella hyvä mieli. Mukavaa vaihtelua treenata välillä myös koiran kanssa, jolle ei ole mitään tavotteita. Rentouttavaa.

Hakutreenit nro 4 & 5

Kuvat päivän maratonlenkiltä Ruissalosta, kuvaajana tönötyksissä Edith.

Haku nro 4

Sunnuntaina päästiin taas hakumetsään. Viimekertaiseen tyyliin otettiin alottelevat omaan ryhmäänsä, ja jokainen koirakko pääsi kahteen kertaan metsään.

Tiidan kanssa ensmäisellä kerralla otettiin kolme ukkoa. Ensimmäiset kaksi jälleen haamuina. Molemmille Tiida irtos tosi kivasti ja reippaasti pysyi maalimiehellä niin kauan kunnes olin perillä. Jälleen neiti sai kehuja nätistä käytöksestä ukolla.

Kolmas maalimies oli taas valmiina piilossa meidän tullessa tokalta ukolta. Tiida käytti nenäänsä ja tajusi metsässä piileksijän jo ennen kuin asetin koiran lähtövalmiuteen. Viimeksi tämä kokonaan piiloutunut ukko oli lähempänä keskilinjaa, mutta tällä kertaa ukko oli yhtä kaukana kuin ensimmääiset kaksikin. Reippaasti Tiida lähti ukolle ja paikansi maalimiehen ilman ongelmia.

Toisella kierroksella kokeiltiin neidin kanssa jotain ihan uutta. Sain lainaliinan koiralle ja lampsimme metsään, jossa oli piilossa kaksi maalimiestä. Emme kulkeneet aikaisempaa keskilinjaa pitkin, vaan jotain ihan uutta reittiä. Tarkoituksena oli tarkkailla Tiidasta merkkejä, milloin saa hajun, eli "merkkaa". Hienosti likka nenuaan käytti ja haistoi ukot hyvissä ajoin. Aluksi neiti ei ymmärtänyt, että hänellä on lupa lähteä ukolle heti hajun saatuaan, mutta parin kannustuksen jälkeen lähti reippaasti pensaiden läpi ja löysi molemmat ukot nopeasti.

Tiidasta näki todella hyvin, milloin on saanut hajun. Nenä nousi, koiran asento valpastui ja koska meillä ei ole vetäminen sallittua alkoi kipittäen kiirehtimään kohti hajun lähdettä. Kipitys näytti suorastaan hupaisalta.

Viime treeniin verrattuna tämä kerta meni rauhallisesti ja keskittyneesti. Tiida ei haukkunut treeneissä kertaakaan, ei edes metsään mennessä. Tuntu, että likalla oli pakka paremmin kasassa. Oikein kivat treenit.

Nakuneiti 1v 11kk.

Toinen bikinityttö, 3v 2kk.

Haku nro 5

Ensimmäiset treenit pimeässä metsässä. Tiistaina siis pakattiin valoilla ja heijastimilla varustettu koira autoon ja suunnattiin kohti treenipaikkaa. Tiida pääsi heti toisena koirana metsään. Ukkoja tällä kertaa neljä, kaikki lähellä keskilinjaa. Ensimmäiset kolme peräänlähtönä, viimeinen kunnolla piiloutuneena.

Peräänlähdöistä Tiida kiihtyi suunnattomasti ja alkoi paukuttamaan päätään. Ukot sammuttivat valonsa päästyään piilolle, jolloin päästin jo hiljentyneen koiran töihin. Reippaasti se singahti namujen perässä pimeään metsään, ei ongelmia.

Viimeinen ukko oli Tiidasta selvästi jännempi. Ei ollut ollenkaan tuttu tilanne tämä pimeään metsään syöksyminen vailla minkäänlaista näköhavaintoa kohteesta. Katsoin Tiidasta milloin näytti lukinneen suunnan ja päästin irti. Neiti lähti aavistuksen epävarmana liikkeelle, kuitenkin suoraan metsään. Itse pohdin kääntyykö koira takaisin enkä huomannut kunnolla seurata työskentelyä. Kaverilta onneksi kuulin neidin lähteneen ensin jäljen perään, jonka jälkeen lähempänä maalimiestä otti vainun ilmasta ja paikansi ukon. Muiden silmiin teki kuulemma hienosti, itse taisin nähdä epävarmuuden suurempana kuin muut. Reipas likka silti.

Seuraavat treenit onkin ensi tiistaina, jälleen mennään illan pimeydyttyä metsään. Kiva, että treenit on nyt kahdesti viikossa, ei haittaa niin paljoa, jos joskus jää kerta välistä. Lisäksi on ihan tosi kiva päästä treenimään pimeälläkin, vielä kun sellaista on.

PS. Kesä taitaa todellakin tehdä tuloaan; sunnuntaina bongasin Sessasta jo ensimmäisen punkin.. myös kavereiden koirista on jo pari punkkia löytynyt. Näitä kamaluuksia ei olla sitten yhtään kaivattu. Toivotaan takatalvea, joka tuhoisi nämä jo heränneet yksilöt mahdollisimman pian.

Ärrinmurrin

..että sellanen iltalenkki meillä!! Koiralla siis ennen episodia päällään ketjullinen koko kuristava panta, mikä ei suinkaan ollut kuristavassa asennossa ja väärin käytettynä ja koiralle isona pääsi luiskahtamaan pois kaulasta. Onneks ei käynyt silmittömästi kimppuun vaan pysähtyi Sessan alistuessa, jolloin olin jo niskavilloissa kiinni ja työntämässä mokomaa elukkaa kauemmas omista koiristani. Kyllä kiukutti! Jalat täristen kokosin itseni ja mahdollisimman asiallisesti kehotin ostamaan toisenlaisen pannan. Onneksi omistaja vaikutti myös säikähtäneeltä ja otti alkujärkytykseni ärräpäät kiltisti vastaan ja oli selvästi pahoillaan. Toivotaan, että oppi jotain tästä eikä sama kaava toistu enää muidenkaan kohdalla.

(Lähistöllä asustaa myös aika paljon samoin käyttäytyvä sakemanni, jonka omistajalla ei tunnu olevan kontrollia koiraansa, innolla odotan tämänkin kohtaamista....)

Ja kyllä, olen entistä vahvemmin roturasisti ja vahvasti myös sitä mieltä, että koira-ajokortille olisi todellakin käyttöä!

Keppitreeniä

Kurvattiin aamusta molempien koirien kanssa hallille agittamaan. Huomisen ohjatut jäävät episten vuoksi välistä, joten halusin treenata Tiidaa itse. Koska tavoitteena on virallisten korkkaus loppuvuoteen mennessä, on keppejä ja kontakteja vielä hiottava paljon.

Kontakteja ollaan nyt tehty nenuttamalla. Tällä hetkellä ei vielä tehdä esteitä kokonaisena, vaan ohjaan Tiidan sivusta suoraan alastulokontaktille, johon neidin pitäisi itse oppia pysähtymään välittämättä siitä, missä minä olen. Toistaiseksi Tiida vielä valuu kontaktilta alas mukanani, joten nyt treenataan enemmän pientä häiriötä minun suunnalta. Tällä hetkellä kontakti näyttää tältä:

Kepit on nyt siinä vaiheessa, että mielialasta ja päivästä riippuen ne suoritetaan ilman ohjureita jo suht mallikkaasti. Epävarmuutta on vielä hiukan, mikä näkyy vauhdin puutteena. Myös jos olen liian paljon edellä, koira saattaa oikaista. Ylienergisenä ei malteta pujotella kunnolla, väsyneenä ei jakseta keskittyä loppuun asti. Oikealla mielialalla ne menee kuitenkin hyvin alusta loppuun ja parin esteenkin kautta. Treenaamme jatkossa vaihtelevasti joko kaikilla verkoilla (lisää vauhtia ja itsenäisyyttä), muutamalla ohjurilla (mieleen muistuttelua) tai kokonaan ilman. Eiköhän me näin saada hyvät ja varmat kepit aikaan. Ja tältä meidän kepit tällä hetkellä näyttää ilman ohjureita/verkkoja:

Sessan kanssa treenattiin pienesti muutaman esteen pätkiä. Lähinnä putkea, todella matalia hyppyjä, pari kertaa puomia ja tasan kaksi kertaa keppejä verkoilla. Sessa tekee ihan mukavasti, vähän ujostuttaa ja on hidas, mutta mieliala on iloinen. Meidän touhu on enemmänkin puuhastelua kuin treenaamista. Pääasia, että koiralla on kivaa ja se saa kahdenkeskistä aikaa kanssani.