Pentukuulumisia

Pieni Neri-neiti kasvaa kamalaa vauhtia. Viime aikoina riiviöstä on tullut entistä suurempi riiviö mutta samaan aikaan se on jo oppinut selvästi jotain. Pissa-kakkavahinkoja sattuu jonkin verran sisälle mutta samalla huomaan pidätyskyvyn parantuneen; enää ei tarvitse aamulla ensimmäisenä juosta pentu sylissä yövaatteissa ulos, vaan ehdin kiskoa päälleni pitkät housut ja kunnon paidan pennun odottaessa pylly maassa kiltisti. Öisin Neri nousee sänkyä vasten ja tuuppaa minua nenään kertoen pissahädästä. En koe vielä tarpeelliseksi opettaa pois yöpissatuksista, mieluummin herään ulkoiluttamaan kuin siivoan pissaa matolta. Neri on myös oppinut ettei yöpissatukset tarkoita heräämistä, vaan sen jälkeen kömmitään takaisin untenmaille.

Remmissä kävely on parantunut huomattavasti ja isojen tyttöjen remmien repiminen on vähentynyt, joskin pieni sitä vielä yrittää harrastaa salaa. Uskoo kuitenkin suht helpolla ja muutaman huomautuksen jälkeen jättää narut rauhaan. Toki siis edelleen lenkit tapahtuvat pääasiassa metsissä, missä pentu saa mennä omaan tahtiin (eli riekkua muiden mukana pusikoissa).

Ruokaa pieni edelleen komentaa mikäli kupin tulo kestää liian kauan. Sen sijaan kupin ilmestyessä neiti hienosti jo osaa istuutua aloilleen mutta vielä riittää harjottelemista siinä, ettei kupille sännätä heti sen osuessa maahan, vaan oikeasti odotetaan lupaa.

Käväisimmepä eilen Tiidan kasvattajien luona kääntymässä. Matkaan lähti kaikki kolme neitiä. Käynnin suurin syy oli tutustuttaa Neri puolisiskoonsa Nataan. Pennuilla on sama isä ja vain kahden päivän ikäero. Oli mielenkiintoista tutkia pentuja ja bongata erilaisuuksia sekä samankaltaisuuksia. Mukavaa kun lähipiirissä on oman pennun saman ikäinen sisar niin pääsee jatkossakin tutkimaan lapsosia.

Nautimme useamman tunnin ajan ulkoilmasta puistossa. Pennut leikkivät paljon, sekä sisarukset keskenään että kasvattajien toisen pennun, kleinspitz Apashin kanssa, joka ei koostaan huolimatta jäänyt ollenkaan ulkopuoliseksi, päinvastoin Nerin kanssa saivat aikaan oikein raisut ja hyvät leikit vielä myöhemmin illalla.

Mukava reissu siis jälleen: kaunis ilma, hyvä seura, hyvät ruuat ja koiratkin nauttivat!

Kotiin tullessa kotona oli kolme väsynyttä koiraa eikä pentu herännyt edes aamulla tuttuun tapaan minun noustessa vaan sain rauhassa tehdä aamutoimet ennen pienen pissatusta. 

Pentukuvat ovat Paulan käsialaa.

Pennun tuoksua

Laumaamme on astellut uusi jäsen, soopeli collie tyttönen, Neri kutsumanimeltään. 

Pentu on nyt asunut luonani pari viikkoa ja vaikuttaa kaikinpuolin mahtavalta otukselta. Neri on todella reipas ja vekkuli kaveri. Sen suloinen ulkomuoto saattaa hämätä, sillä pentu osaa olla varsinainen pikku demoni. Se onkin jo ansainnut lisänimet Räyhä-Riitta ja terroristi. Räyhis on myös ollut kova huutamaan autossa. Huutaminen on vähentynyt sen jälkeen, kun iskin Tiidan pennun kanssa kevythäkkiin takaboksiin. Nyt pari matkaa ilman Tiidaakin on sujunut hyvin ja ihanan hiljaisesti.

Pentu nukkuu yöt melko hyvin, heräämme kerran kaksi yössä käymään ulkona, välillä emme kertaakaan. Päivisinkin vahinkoja sattuu harvakseltaan sisälle, ei edes joka päivä. Pieni tuntuu jo pidättävän jonkun verran.

Neri ulkoilee pääasiassa vapaana sillä haluan vahvistaa nättiä käytöstä ja mukana kulkemista pienestä pitäen. Pentu on päässyt mukaan isojen tyttöjen lenkeille, tosin lyhennetyille versioille. Käymme paljon metsissä, joissa maa on pehmeä, maasto kohoileva ja suuria kiviäkin löytyy. Neri vaikuttaa varsin eläväiseltä ja liikkuvaiselta pennulta ja liikkuu jo nyt suhteellisen ketterästi.

Sessa ja Tiida eivät varsinaisesti ole pennun suurimpia faneja, Sessa sietää pientä muttei ole kertaakaan vielä leikittänyt natiaista, hammasta sen sijaan vilauttaa jos tulee roikkumaan tukasta. Tiida leikittää pientä ulkona ja sisälläkin vähän, kuitenkin muistaa asemansa ja antaa pennulle palautetta asiallisesti ja aiheesta. Eiköhän Sessakin lämpeä pienelle kunhan se tuosta kasvaa ja aikuistuu.
Pumba ja Timon ovat neutraaleja pentua kohtaan, Pablo taas rakastaa pientä. Minua hirvitti aluksi, miten pieni suhtautuu innokkaaseen vuoden vanhaan 35kg painavaan reuhapeppuun, mutta vielä mitä. Neri tykkää ihan hirrrmuisesti Pablosta ja haastaa Paagelia leikkiin. Pientä ei haittaa Pablon lähentely-yritykset, mitkä tosin ovat vähentyneet huomattavasti ensimmäisistä päivistä.

Neri pääsi juhannuksena mukaamme kaverin mökille pariksi yöksi. Ajoimme mökille ensin pari tuntia ja jatkoimme matkaa vielä veneellä. Automatka sujui hienosti hiljaa, veneessä isoja vähän ihmetytti mutta muistivat veneilyn hauskuuden ja pentu oli reippaana kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunut. Perillä koirat saivat mennä vapaina ja hienosti pysyivät sallitulla alueella. Isot kävivät uimassa, pieni tutkaili vierestä mutta ui hienosti kun laitoin hänet veteen. Vesi oli pennusta vähän jännittävää ja osittain kai ällöä eikä sinne tohtinut jäädä lillumaan. Uinnin jälkeen pieni veti kunnon hepulit ja kieri kaikessa roskassa ja mullassa. Oli se huvittavan näköistä. Reissu sujui ongelmitta, pieni nukkui yöt kuin tukki ja riehui päivät muutamien päikkäreiden voimin. Kävimmepä vielä soutamassakin ja hienosti koirat olivat veneessä. Takaisintulomatka sujui myös hyvin ja pienikin malttoi olla hiljaa.

Kävimme eilen puolivahingossa Turun keskiaikamarkkinoilla kun suuntasimme kahville (minne emme koskaan päässeet...). Neri oli oikein reipas koira kaikesta hälinästä, musiikista, hajuista, ihmisistä ja koirista huolimatta. Hän kulki kuin vanha tekijä ja varman oloisena tutkaili ympäristöä kiinnostuneena ilman häivääkään pelosta. Kävipä neiti maatekin keskellä vilkasta mukulakivikatua, vieressä soi musiikki ja teatteriporukka metelöi. Neri sai osakseen erittäin paljon ihastelevia katseita, syviä huokaksia ja rapsutuksia. Pääsipä likka näkemään pari lammastakin, jotka aluksi ihmetyttivät ja vähän jännittivätkin mutta reippaasti pieni niitä tutkaili. Loppuilta nukuttiinkin sikeästi, herättiin vain pissille ja syömään ja taas nukkumaan. On se ihana. <3