Kevään kuulumiset

Alkuvuosi on lähtenyt mukavasti liikkeelle. Tammikuun viimeisenä päivänä starttasimme vihdoin ja viimein Tiidan kanssa viralliset aksakilpailut oman seuramme kisoissa. Osallistuimme ainoastaan hyppyradalle, sillä kontaktit ovat vielä hienosäädön alla.

Jännitykseni näkyi valitettavan paljon suorituksessamme; en ohjannut kunnolla, unohdin koiran useammassa kohtaa sekä kiirehdin omiani. Eniten minua jännitti kepit, jotka Tiida suoritti kuitenkin moitteettomasti. Sen sijaan virheitä tuli 10 pisteen verran, kun Tiida kielsi hypyn sekä putken. Uskon syyn johtuneen omasta jännityksestäni sekä koiran puutteellisesta ohjaamisesta.

Tältä radalta meille siis rv 10 ja 6.sija.

Kävimme myös jo toisissa virallisissa kisoissa Tiidan kanssa, myöskin hyppyradalla. Valitettavasti emme saaneet suoritusta videolle. 

Rata tuntui ihan mukavalta mutta jännitys alkoi jälleen piinaamaan meikäläistä. Onneksi paikan päällä oli treeniryhmästämme myös toinen koirakko ja sain vähän purettua jännitystä jutustelemalla.

Rata meni ihan hyvin, edelleen jännitys näkyi ja olin parissa kohtaa vähän myöhässä ja suoraan sanottuna kujalla. Tiida kuitenkin paikkaili virheeni hyvin ja pääsimme maaliin ilman yhden yhtä virhettä. Olin näkevinäni sivusilmällä Tiidan horjahtaneen toiseksi viimeisen hypyn alastulossa, mutta rima pysyi ylhäällä. Horjahdus luultavasti johtui ohjauksestani ja jatkossa pitääkin kiinnittää huomiota rauhallisiin ja selkeisiin ohjauksiin, että vältymme tapaturmilta.

Tältä radalta meille ensimmäinen LUVA ja 5.sija. Hiphurraa!

Nyt keskitymme Tintin kanssa kontaktien hiomiseen kisakuntoon ja irtoamisen treenaamiseen, koitetaan opettaa koira itsenäisemmäksi suorittajaksi. Minun tehtävänä on harjoitella rauhallisuutta, selkeämpää ohjaamista, juoksemista sekä koiraan luottamista. Ehkä meidät näkee tänä vuonna agiradoillakin.

Pikkumusta kärsi tovi takaperin hiivasta korvassa ja kävimme lääkärissä hakemassa tropit. Kontrollikäynnin yhteydessä kuvautin neidin selän epävirallisesti ja se näytti kaikin puolin priimaa. Voimme siis hyvillä mielin jatkaa harrastuksiamme.

Sessan kanssa aloitin rally-tokon alkeet -kurssin. Iloksemme kurssilla on koiraporukastamme kolme muuta tyttöä koirineen sekä yhden tytön poikaystävä eli melkein pelkkiä tuttuja kurssi täynnä. Toistaiseksi kurssi on ollut emännälle hitusen tylsää sillä laji ei ole aivan vieras minulle. Sessa tosin tykkää, kun saa jakamattoman huomioni ja hyvän syyn herkutella. Katsotaan jatkammeko jatkokurssille, saattaa olla, että etsin meille asteen halvemman vaihtoehdon, sillä vaikka Sessa on kiva puuhastelukaveri, siltä puuttuu tietynlainen intohimo tekemiseen, mikä taas lässäyttää omaa innostustani.

Tiida on myös saanut uuden harrastuksen agilityn vierelle, nimittäin koirajumpan. Meillä on vasta ensimmäinen tunti kurssista takana, emmekä vielä ole kummia päässeet tekemään. Pyörittelimme koiraa lähinnä suuntaan ja toiseen sekä pujotutimme jalkojen lävitse, mikä onkin ennestään Tiidalle tuttu liike. Mielestäni tästä on kuitenkin Tiidalle hyötyä, sillä neidillä nousee herkästi kierrokset korkealle, jolloin alkaa turhanpäiväinen haukkuminen. Kurssilla kun on vieraita koiria samassa tilassa ja treeni on hidastempoista niin se on oikein oiva tapa harjoitella rauhoittumista ja pitkäjänteisyyttä.

Siinähän niitä kuulumisia taas oli. Koitan jatkossa kirjoitella vähän useammin mikäli jotain tavallisesta poikkeavaa tapahtuu.

Kasvattajia treffaamassa

Harrastukset on tällä viikolla jääneet todellä vähille. Osa on pääsiäistauolla ja toisten treenien aikaan me ollaan oltu pääsiäisen vietossa. Treenien määrä jäi surkeaan kahteen, alkuviikosta agia ja kasvattajilla rally-tokoa. Toisaalta lepo silloin tällöin ei tee huonoa koiralle, emäntä onkin sitten asia erikseen..

Perjantaina siis pakkasin koirat kurapukuineen autoon ja lähdin ajamaan kohti Helsinkiä. Paikalla meitä oli yhteensä neljä omistajaa koirinemme. Lätisimme aikamme ja annoimme koirien tehdä tuttavuutta kunnes lähdimme ulos ottamaan pääsiäiskuvia. Paula oli askarrellut koirille kertakäyttölautasista pupun korvat rekvisiitaksi. Kuvista tuli todellakin hyvänmielen kuvat, näitä katsoessa ei voi olla hymyilemättä.

Pääsiäispuput toivottaa myöhästyneet mutta hyvät pääsiäiset!

Kuvailun jälkeen lähdimme eräälle kentälle juoksuttamaan koiria ja treenaamaan rallya. Anne videoi jokaisen suoritusta, Paula otti kuvia.

 Sessan kanssa seuraaminen on vielä todella surkeaa, se tulee nätisti imuttamalla mutta auta armias, jos nostan kättäni ylemmäs tai jätän namit taskuun niin neiti valuu kauemmas taakse ja vasemmalle. En ole tosin taaskaan jaksanut treenata Sessan seuruuta, mutta ehkä pitäis taas alottaa treenaamaan. Lisäksi neiti vaatii hirmuisesti kehuja ja kannustusta epävarmuutensa vuoksi, mutta mielestäni me ollaan edistytty ja saatu treenaamiseen rutkasti lisää iloa. Sessan video.

Tiidan teki tuttuun tapaan kivalla mielellä ja videosta selvästi näkee, että koira tykkää puuhailla yhdessä. Tiidalla on niin paljon intoa ja kentän laidalla odottamisen takia vähän hermoja, joten sen kanssa täytyy muistaa ottaa pari perusasentoa ja paikkaa ennen varsinaista rataa. Jos en rauhoita treenin alkua, Tiida käy kierroksilla ja haukkuen komentaa minua eikä keskity ohjeisiin. Myös itse hyödyn tästä alun rauhoittamisesta, siten saan omat hermonikin kasaan ja koiran perseilyt suljettua mieleni ulkopuolelle. Kaikenkaikkiaan kuitenkin kiva ja täpäkkä rata, vaikka seuruu ei ollutkaan parasta seuruutamme. Tiidan video.

Tein radan molempien kanssa kahdesti. Minulle sekä koiralle jäi hyvä mieli treeneistä vaikka kaikki ei sujunut kuin Strömsössä. Sessan vahvuuksia on suora eteentulo. Tiidan vahvuuksia maahanmeno, todella kivasti likka sinne tiputtautuikin. Saas nähdä, milloin seuraavaksi treenataan rallya, mutta ihan kiva hömpöttelylahijan tuo on.

Rallyn jälkeen siirryimme sisätiloihin nauttimaan Annen tekemistä täytetyistä paprikoista ja ihanasta valkosuklaa-vadelma-mustikka -juustokakusta. Nam! Onni on mahtavat kasvattajat, jotka kuuntelevat hyvät ja huonot uutiset, auttavat parhaansa mukaan ja kirsikkana kakun päälle järkkäävät vielä tapaamisia ja kestitsevät kasvattien omistajien masut halkeamispisteeseen asti. Kiitos teille Anne ja Paula!