Kasvattajia treffaamassa

Harrastukset on tällä viikolla jääneet todellä vähille. Osa on pääsiäistauolla ja toisten treenien aikaan me ollaan oltu pääsiäisen vietossa. Treenien määrä jäi surkeaan kahteen, alkuviikosta agia ja kasvattajilla rally-tokoa. Toisaalta lepo silloin tällöin ei tee huonoa koiralle, emäntä onkin sitten asia erikseen..

Perjantaina siis pakkasin koirat kurapukuineen autoon ja lähdin ajamaan kohti Helsinkiä. Paikalla meitä oli yhteensä neljä omistajaa koirinemme. Lätisimme aikamme ja annoimme koirien tehdä tuttavuutta kunnes lähdimme ulos ottamaan pääsiäiskuvia. Paula oli askarrellut koirille kertakäyttölautasista pupun korvat rekvisiitaksi. Kuvista tuli todellakin hyvänmielen kuvat, näitä katsoessa ei voi olla hymyilemättä.

Pääsiäispuput toivottaa myöhästyneet mutta hyvät pääsiäiset!

Kuvailun jälkeen lähdimme eräälle kentälle juoksuttamaan koiria ja treenaamaan rallya. Anne videoi jokaisen suoritusta, Paula otti kuvia.

 Sessan kanssa seuraaminen on vielä todella surkeaa, se tulee nätisti imuttamalla mutta auta armias, jos nostan kättäni ylemmäs tai jätän namit taskuun niin neiti valuu kauemmas taakse ja vasemmalle. En ole tosin taaskaan jaksanut treenata Sessan seuruuta, mutta ehkä pitäis taas alottaa treenaamaan. Lisäksi neiti vaatii hirmuisesti kehuja ja kannustusta epävarmuutensa vuoksi, mutta mielestäni me ollaan edistytty ja saatu treenaamiseen rutkasti lisää iloa. Sessan video.

Tiidan teki tuttuun tapaan kivalla mielellä ja videosta selvästi näkee, että koira tykkää puuhailla yhdessä. Tiidalla on niin paljon intoa ja kentän laidalla odottamisen takia vähän hermoja, joten sen kanssa täytyy muistaa ottaa pari perusasentoa ja paikkaa ennen varsinaista rataa. Jos en rauhoita treenin alkua, Tiida käy kierroksilla ja haukkuen komentaa minua eikä keskity ohjeisiin. Myös itse hyödyn tästä alun rauhoittamisesta, siten saan omat hermonikin kasaan ja koiran perseilyt suljettua mieleni ulkopuolelle. Kaikenkaikkiaan kuitenkin kiva ja täpäkkä rata, vaikka seuruu ei ollutkaan parasta seuruutamme. Tiidan video.

Tein radan molempien kanssa kahdesti. Minulle sekä koiralle jäi hyvä mieli treeneistä vaikka kaikki ei sujunut kuin Strömsössä. Sessan vahvuuksia on suora eteentulo. Tiidan vahvuuksia maahanmeno, todella kivasti likka sinne tiputtautuikin. Saas nähdä, milloin seuraavaksi treenataan rallya, mutta ihan kiva hömpöttelylahijan tuo on.

Rallyn jälkeen siirryimme sisätiloihin nauttimaan Annen tekemistä täytetyistä paprikoista ja ihanasta valkosuklaa-vadelma-mustikka -juustokakusta. Nam! Onni on mahtavat kasvattajat, jotka kuuntelevat hyvät ja huonot uutiset, auttavat parhaansa mukaan ja kirsikkana kakun päälle järkkäävät vielä tapaamisia ja kestitsevät kasvattien omistajien masut halkeamispisteeseen asti. Kiitos teille Anne ja Paula!

Kasvattajarehvit, supermöllit ja paljon agia.

Viime aikojen kohokohdat:

Sunnuntai:

Nicon ja koirien kanssa moikkaamaan Tiidan kasvattajia koirineen, sekä Tiidan emää ja tämän omaa ihmistä. Todella mukava päivä, paljon hyvää ruokaa, agilitya sekä mahtavaa seuraa. Minä agitin Tiidan kanssa ja Nico Sessan. Kamera jäi valitettavasti kotiin, joten lainaan tähän vain yhden kuvan, mikä on muistaakseni Annen ottama.

Colliet (vas. oikealle): Tuhti, Bono, Metka, Sessa, Tiida.

Maanantai:

Agilitya kera Sessan ja Tiidan, mukana myös Henna ja kolmen kopla. Ensimmäiselle tunnille osallistuin jälleen Sessan kanssa. Tiida sai tällä kertaa odotella kentän laidalla kevythäkissään. Treenattiin lähinnä putkea, hyppyä ja keppejä. Sessa vaan se yllättää meikäläisen kerta toisensa jälkeen, on se vaan hieno koira.<3 Ei ahdistu turhan paljon kummista esteistä ja minä olen tyytyväinen.

Tiidan kanssa osallistuin seuraavalle tunnille. Tällä kerralla saimme harjoitella omatoimisesti muutamia juttuja, keinua hypyllä ja ilman, putkeen lähettämistä siten, että koira kääntyisi putken jälkeen haluttuun suuntaan takaisin tuloa varten. Kouluttajan kanssa treenasimme keppejä. Paljon tuli treenattua Tiidan kanssa tämän tunnin aikana ja neidillä alkoikin jo virta loppumaan. Yhden mahdollisen jumin bongasimme koiralta, ja tarkoitus olisikin nyt soitella eräälle hierojalle ja varata Tiidan ensimmäinen aika. Jännää.

Keskiviikko:

Hain Tiidan kanssa Nicon töistä ja lähdimme ajamaan Lohjaa kohti. Minun ja Tiidan ensimmäiset supermöllit. Hassua kun ei tiennyt, miten paikanpäällä kuuluu käyttäytyä, kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Tiida lauloi ja minä ihmettelin. Kentän ulkopuolelle oli jätetty muutamia esteitä, mitä koitin Tiidan kanssa. Tehdessä vieraat koirat ja hälinä ei haitannut neitiä, mutta paikalla ollessa likka alkoi haukkua vähän liikaa.

Otin Tiidan kanssa kaksi lähtöä 25cm hypyillä ja Nico videoi molemmat kerrat. Ensimmäistä kertaa en edes julkaise, heilun kuin heinämies, jään ihmettelemään putkea ja juoksen miltei koiran päälle.. Toisessakin videossa järkytyin omasta "juoksemisestani", mutta ainakin tiedän mihin on syytä kiinnittää huomiota jatkossa. Päivä oli hauska, vaikka menestystä ei tuolla suorituksella herunut. Kuitenkaan emme olleet viimeisiäkään. ;D

Note to self: Koira menee minne käteni osoittavat. Opettele juoksemaan, älä huido käsillä miten sattuu! Luota koiraan!