Iloinen emäntä

Ilon aihe nro1/2

Kesällä Tiidan paino huiteli alimmillaan 14,9kg:n kieppeillä, ja päätin, että likan paino on saatava ylös. Edes 16 kg saakka, mielellään vähän enemmänkin. Sessan paino on ollut 18-19kg:n paikkeilla, ja sillekin olen halunnut vähän lisää lihaa luiden ympärille. Aikarajaksi tavoitteelle asetin vuodenvaihteen.

Nyt olen ruokkinut koiria 50/50 periaatteella, aamupalaksi saavat vaihtelevasti erilaisia lihoja ja luita, iltapalaksi Acanan Sport & Agility -nappulaa höystettynä Nutrolinin Iho & turkki-öljyllä.  Silloin tällöin harvakseltaan annan nappuloiden joukkoon myös kananmunaa, kermaviiliä/piimää tai reajuustoa. Koirien vatsat toimivat hyvin, turkit kiiltävät ja ruoka maistuu.

Kävin perjantaina Mustissa ja Mirrissä punnitsemassa koirat.

Sessan kohdalla vaaka näytti 20,4kg ja Tiidan kohdalla 16,45kg.

Voi sitä ilon määrää! Vihdoin ollaan saatu Tiidankin paino aika hyvin nousuun, vielä kun saatais pidettyä nuo vaivalla ansaitut kilot ja grammat...

Ilon aihe nro2/2

Tänään treenasimme Tiidan kanssa agia ehkä 10-15min ajan. Lyhyt, mutta sitäkin parempi treeni. Treenasimme 17:n esteen rataa, aluksissa parissa pätkässä, lopuksi kokonaisena. 

Tiida oli odotellut autossa miltei parisen tuntia ennen meidän vuoroa, toki välillä lenkitin neitiä. Pelkäsin, että koira on joko ylienerginen tai ihan lussu odottamisen takia. Tiidapa yllätti ja tekikin hyvällä draivilla kentälle päästyään. Odotti nätisti, ei haukkunut turhia, keskittyi ja oli nopea. Tässä kohtaa voisin kehaista itseänikin, oon ottanut virheistäni opiksi. Keskityin kunnolla, ohjasin selkeästi, käytin kroppaani ja annoin käskyt hyvissä ajoin.

Aivan älyttömän hyvät treenit! Tosi hyvä fiilis jäi. :)

Ei niin iloinen aihe nro1/1

Sessan agitreenit.. mitäpä niistä nyt sanoisi. Tiedän hyvin, että Sessasta ei ole kisaamaan. Tänään vaan tuli kovasti sellainen tunne, että ehkä Sessasta ei ole ollenkaan tähän lajiin, edes omaksi iloksi. Sessaa ei innosta agility, se vaan ei tykkää. Sessa oli ehkä vielä väsynyt parin tunnin takaisesta metsälenkistä. Siltä puuttui vauhti ihan kokonaan ja se ihmetteli esteitä. Tästä kerrasta jäi Sessan kanssa tosi huono fiilis. 

Varmaan mennään vielä agittamaan, mutta täytyy katsoa koiran kannalta, onko tämä sille ollenkaan mieluisaa tekemistä. Seuraavalla kerralla lenkitän Sessan todella pienesti ennen treeniä, sillon sillä saattais vielä olla virtaa ja intoa. 

Toisaalta, Sessa kyllä tykkää ihan vain kotikoiran roolistaan ilman ihmeempiä harrastuksia..

Aika kuluu, inspiraatio uupuu..

 Lähdimme Nicon ja koirien kanssa viikonlopunviettoon Taivassaloon isäni luo maalle. Vastassa oli arvatenkin energiaa puhkuva dalmatialainen, joka oli onnesta soikeana ottamassa meitä vastaan. Viikonloppu kului rattoisasti ihmisten lepäillessä ja koirien rallatellessa ympäri pihaa, Jassin roikkuessa Tiidan karvoissa ja Tiidan päristessä Jassille.

Tällainen ihanuus Veera-kissa löytyy meiltä Taivassalosta!

Maanantaina Tiidalla oli agilitya. Tunnin aiheena tällä kertaa edestä leikkaus. Jokainen koirakko pääsi vuorollaan ohjaajan kanssa tekemään pientä radan pätkää. Odotellessa saimme tehdä keinua, keppejä ja kontakteja. En nyt jaksa avata tuntia sen kummemmin, mutta tästä kerrasta jäi jokatapauksessa hyvä fiilis.

Olin käynyt aikaisemmin maanantaina koirieni kanssa keskustassa rundilla. Koska päivälle ei ollut muutakaan menoa suunnitelmissa, ajattelin napata likat mukaan ja käydä ihmettelemässä kaupungin vilskettä. Kiersimme jokirantaa ympäri, istutin likkoja millon minnekin ja räpsisin kuvia. Pysähtyipä eräs rouvakin kehumaan tyttöjä ja kuvaamaan omalla puhelimellaan. :D

Koska Tiidalla on aikoinaan ollut alustapelkoa, halusin viedä likan kauppakeskuksen läpi, missä on aijemmin jännittänyt lattiaa. Tällä kertaa typyä ei haitannut yhtään lattian kiiltävä ja liukkaannäköinen materiaali. Kumpikaan ei myöskään ollut moksiskaan kauppakeskuksen vilkeestä eikä mainoskuulutuksista. Hienoja tyttöjä!

Tänään meille tuli koirahieroja käymään. Sessalla ei ollut ainuttakaan jumia, typy tosin onkin kotikoira eikä harrastuskalu, mutta halusin silti tietää, mitä kropalle kuuluu. Tiidan takareisistä löytyi pari juntturaa, nämä saatiin auki hieromalla ja venyttämällä. Lopuksi hieroja vielä näytti minulle oikein kädestä pitäen, miten voin itse venyttää koiraa rikkomatta sitä. Alankin samantien ottamaan tavaksi reenien jälkeiset venyttelytuokiot.

Tiida on taas alkanut nirsoilemaan. Olen nyt antanut koirille aamuisin liha-aterian ja iltaisin nappulaa. Nyt parina iltana Tiida ei ole kuin nuuhkaissut kuppiaan ja jättänyt naput koskemattomana kuppiin. Täytyy taas miettiä, pitäiskö tuolta evätä aamulihat ja tuupata aamuisin illan nappulat nenän eteen, kunnes alkaisi taas syömään. Äh, rasittavaa kun koira nirsoilee. Elän siinä toivossa, että Tiidan ruokahalu palaa iän myötä..

Paras (ainut) yhteiskuva tästä kolmikosta.

Catching up

Huh, miten se aika kuluukin niin nopeasti! Viime kirjoituksesta kulunut taas pieni iäisyys, tuntuu ettei aikaa kirjoittamiseen ole ollut. Iskenyt taas tämä kesätauko blogin pitämisestä. Pahoittelen jo etukäteen jos nyt en kesän aikana päivittele ihan viikottain, inspiraatiota odotellessa.

Viikko on vierähtänyt ja jotain on ehtinyt tapahtuakin. 

Tiida on ilmoitettu jälleen yhteen näyttelyyn, Raision elonäyttelyyn. Meikätyttö ilmoitti koiran ensin mukaan ja vasta sitten vilkaisi ketäs tuomari siellä onkaan paikan päällä.. noh, tämä ko. tuomari on niittänyt mainetta ankarana hampaiden tutkijana. Tiidan purenta on jokseenkin ahdas, alakulmureista toista on jouduttu operoimaan, jotta pysyisi suun ulkopuolella. Nykyään hammas oleilee oikealla paikalla, mutta purenta tosiaan on ahdas, mainittakoon vielä pari puuttuvaa alahammasta likan suussa. Eipä meille vielä ole tullut nootia tuon suusta, eiköhän sekin sieltä kuitenkin nyt tule, jaiks.

Ennen näyttelyä Tiidalle olis tarkotus saada painoa lisää(!!!), kesälomalle lähtenyt turkki takaisin ja kuonossa viihtyvä ihottuma karkotettua. Kaksi kuukautta aikaa ennen leijonalle heittämistä.

Tiida bikineissä.

Viime viikolla pyörähdettiin Tiidan kanssa myös agilityssa, tällä kertaa ystäväni koutsaamana.

Aloteltiin reenit pelkällä puomilla. Minun tavoitteena oli saada likka menemään puomi reippaasti omin avuin, ilman että joudun tukemaan pannasta. Tavoite saavutettu. Ainoastaan ensimmäisellä kerralla pidin pannasta kun en luottanut koiraan, mutta seuraavilla kerroilla en enää edes halunnut tukea, niin reippaasti se lähti luvan saatuaan kiipeemään!

Rengas tuotti tällä kertaa aikasempaa enemmän päänvaivaa. Koitettiin ottaa renkaan yhteydessä hyppyä, mutta se oli virhe. Tiida ei hiffannut mitä siltä haluttiin ja alkoi mennä renkaan sivusta... Tätä ei ole ennen tehnyt, eikä toivottavasti tee enää jatkossakaan. Tulevaisuudessa treenaamme rengasta yksittäisenä esteenä ensin siten, että koira ymmärtää mennä läpi eikä ala kiertämään joka kerta.

Hyppyjä harjoteltiin useamman esteen sarjana, minä juoksin parin metrin päässä vieressä, koiran tulisi itse hakeutua esteille, eikä tuijotella minua ja mennä miten sattuu. Aluksi pienoista haparointia, mutta muutaman toiston ja omistajan kouluttamisen jälkeen tämäkin alkoi sujua jo paremmin.

Lopuksi vielä puomilta pussiin sylkkärin kautta. Ensmäisellä kerralla olin liian myöhässä, mutta parin kerran jälkeen saatiin onnistunut tulos ja lopetettiin siihen.

Ystäväni innoittamana laitoin loppuviikosta jäsenanomuksen eräälle yhdistykselle menemään, tarkoituksena päästä reenimään agia säännöllisesti ja tavoitteellisesti, kisaaminen on edelleen tämän tytön tähtäimessä. Nyt vain odotellaan mahdollista vapaata paikkaa alkavassa ryhmässä..

Viikonloppua vietimme Nicon ja koirien kanssa maalla, Taivassalossa, koiravahtina. 

Kävimme

 -Sessan kanssa munkkikahvilla ja lampaita moikkaamassa Kustavin Savipajalla.

-uittamassa Tiidaa, Sessaa ja Jassia louhoksella kahtena päivänä.

-Uudessakaupungissa romanttisella kävelyllä omien turrejen sekä Jassi-dalmiksen kanssa. (Romanttisuus oli kaukana tästä reissusta. Maalaisdalmis kun ei ole juuri maailmaa nähnyt, kuvitelli jokaisen vastaantulijan olevan tämän ystävä ja kiskoi armottomasti jokaista kohti. Loppulenkistä onneksi alkoi rauhottumaan.)

Söimme Nicon kanssa vatsamme täyteen grilliherkkuja, nautimme rauhallisuudesta, ja viikonlopun päätteeksi minä vielä pesin auton sisältä sekä ulkoa. Hetken kaara sai kiiltää puhtaana, nyt takaboksin ikkunoita koristaa taas tutut nenunjäljet.

Eilen kävin koirien kanssa treenaamassa pienimuotoisesti tokoa sekä temppuja, häiriönä meille toimi Edith ja Lulu. 

Kerrattiin Sessan kanssa lähinnä jokaista temppua mitä neiti osaa, vahvistettiin perusasentoa, seuruuta ja paikkaa, ja lopuksi vaan leikittiin lempparilelulla, pallolla.

Tiidan kanssa otin lähinnä myös perusasentoa, seuraamista, paikkaa (mikä on parantunut ihan mielettömästi parin kk takaisesta!) sekä näyttelyseisomista ja ravia. Paria Tiidan osaamaa temppua muistuteltiin vielä mieleen, jonka jälkeen leikkiä pallolla.

Samalla tuli treenattua autossa odottamista sillä aikaa kun minä treenaan toista koiraa. Sessa ei päästänyt pihahdustakaan, odotti oikein nätisti. Tiida protestoi kovaan ääneen ja pitkän aikaa häntä kohdannutta vääryyttä. Enemmän tällaisia treenejä, niin alkaa odottaminenkin sujua.

Tiida on muuten nyt lihotuskuurilla. Neidin paino oli lonkkakuvissa tippunut 14,9kiloon. Tavoitteena on nyt saada vuodenvaihteeseen mennessä paino 16kiloon, mielellään 17kg. Nappula on nyt vaihdettu paljon rasvaisempaan energianappulaan, kylkiäiseksi Tiida saa vaihtelevasti reajuustoa, öljyjä, piimää, kermaviiliä, kananmunaa.. Annoksia kaksi päivässä, ns. välipala ja iltapala. Ylimääräisiä herkkuja täytyy varmaan vielä siihen kylkeen lykätä, jahka on ensin kunnolla tottunut uuteen ruokaan. Toivon todella, että paino alkaa tällä ruualla nyt nousemaan, jos nirsoilee kovasti niin lisäilen vielä raakaruokaa joukkoon Juhannuksen jälkeen.

Juhannuksen elämme varmasti hiljaiseloa, emäntä suuntaa luultavimmin saaristoon juhlimaan, koirat pääsevät takaisin maalle dalmiksen kavereiksi. Hyvää Jussia kaikille!