Ukkoja etsimässä ja aksakisoissa

Hakutreeneistä tosiaan jo tovi aikaa. Edellisellä kerralla treenit menivät erittäin hyvin, paremmin kuin osasin odottaa. Niistä inspiroituneena päätin kokeilla Nerille yhteensä kuutta ukkoa, ensimmäinen ääniavuin, muut sen mukaan, miten ensimmäinen sujuu. Elettiin niin sanotusti tilanteen mukaan.

Noh, syystä tai toisesta ääniapu ensimmäiselle pistolle jäi saamatta. Ekan ukon sijaan Neri merkkasi nenällään saaneensa hajun toiselta piilolta ja päästin koiran menemään ukolle. Hetken se kaarteli ja kierteli mutta saapui toiselle piilolle.

Ensimmäistä piiloa Neri ei sen sijaan sitten millään merkannut. Ilma oli toki melko seisahtanut ja metsä vieras ja aiempaa haastavampi. Silti tää tuntui olevan ihan todella vaikeaa. Ääniapua en jostain syystä tajunnut pyytää, tyhmä minä. Koira olis varmasti siitä hyötynyt, mutta koska en vielä lajia niin tunne enkä koulutustapoja tarpeeksi hyvin, niin en osannut pyytää apuja koiralle. Piilo löytyi jahkailujen jälkeen mutta vaikea se oli.

Kolmas ukko oli Nerille mörkö. Koira tuijotti ihmistä, heilutti häntäänsä muttei mennyt luo. Pennulla oli ekalla pistolla varusteet menneet huonosti ja vähän jopa solmuun ja maalimies oli sama, voisko siitä olla kyse? Mene ja tiedä, mörkö se oli ja yli päästiin vasta kun tulin lähemmäs ja lepertelin koiralle ikäänkuin kyseessä olisi joku tuttu ihminen. 

Viimeiset kolme pistoa edelleen vaikeat ja koiralle irtoaminen oli hankalaa, vaikutti inan epävarmalta että saako sitä nenää uskoa vai ei. Meni kuitenkin ja löysi ukot mutta ei se kaunista ollut.

Viime treeneihin nähden aikamoinen pettymys tämä kerta. Neri varmaan kaipaa enemmän itseluottamusta etenkin haastavammissa maastoissa ja olosuhteissa. Eihän treenejä toki ole vielä montaa takana. Ens kerralla ajattelin, että maastosta riippuen ensimmäiset 2-4pistoa avuin, seuraavat 1-2 ilman apuja ja viimeinen taas pienellä avulla. Näin tulis alkuun muistutuksena, mitä tehdään, siitä pari kokeilua, mitä koira tekee ja loppuun helppo itsetunnon ja treenin boostaus, jotta seuraavalle kerralle jää tekemisen meininki.

Neri 7,5kk.

Käytiin 10kk tauon jälkeen vihdoin ja viimein Tiidan kanssa jälleen virallisissa agikisoissa. Syy taukoon on ollut mun epäusko keppien ja etenkin kontaktien osaamisesta, treeneissä kuitenkin menneet hyvin, miksi päätin kisoihin mennä. Ilmotin Tiidan vain yhdelle agilityradalle.

Rata oli kaikenkaikkiaan melko simppeli ja sisälsi vain kaksi hieman hankalampaa kohtaa, meidän tasoon nähden niiden ei pitänyt olla ongelma. 

Emäntä oli fiksusti edellisenä iltana ollut pitkään pikkujouluissa ja juhlien jälkeisissä meiningeissä muutaman tunnin yöunilla kisoihin... ei järin fiksua.

Alkurata sujui ongelmitta, mitä Tiida nyt tuntui jotenkin tahmealta ja hitaalta, ei kuitenkaan tullut virheitä. Kontakteista puomi ja A-sujuivat kuten pitää, koira ei lähtenyt ennen aikojaan liikkeelle vaan odotti lupaa. Jäi tosin liian korkealle molemmissa esteissä odottamaan lähtölupaa ja tätä oiskin syytä treenata jatkossa. Keinu meinattiin lentää läpi eri käskysanasta huolimatta, mitä vielä toistin koiralle asian erottamisen vuoksi. Keinua pitää ehdottomasti saada enemmän osaksi rataa ihan viikkotreeneihin..

Jotta ei liian hyvin olis mennyt, niin mun väsymys tietysti kostautui ja unohdin kesken radan kepeille tehtävän valssin ja hups hei, edellisen hypyn kohdalla tajusin mokan. Yritin vielä korjata mutta olin auttamattoman myöhässä. Ensimmäinen keppiväli jäi Tiidalta menemättä ja siitä vitonen. Lähetin likan uudestaan kepeille ja päästiin loppuun ilman lisävirheitä.

Lopullinen tulos oli rv 5, yliaikaa reilu 8s, 4.sija. Harmillinen ja vältettävissä oleva moka, mikä meni täysin emännän piikkiin. Tästä sit varmasti viisastuneena jatkossa pidetään ne iloliemet poissa ulottuvilta kisoja edeltävänä iltana.

Tiida 3v 7kk.

Ps. oltiinpa lauantaina aamusta SCY Turun alaosaston järkkäämällä kimppalenkillä, jonne osallistui yhteensä 17collieta ja yksi springerspanieli. Kuvasta puuttuu tosin osa koirista mutta valtaosa siinä näkyy!

Hakutreenit 20.11.

Olinkin jo aikaisemmin maininnut aloittaneeni Nerin kanssa pelastushaun treenaamisen. Käymme treeneissä toistaiseksi kerta viikkoon, treenikertoja takana nyt neljät. Viimeisimmät treenit olivat pari päivää takaperin sunnuntaina. Keli oli mukavan kostea ja vettä tihutti mutta pelastuskoiralaisia ei pieni sade saa haitata.

Nerin kanssa on nyt viimeiset kaksi kertaa treenattu reagointia, mutta nyt halusin koiralle enemmän haastetta ja yritimme pistoja pienin ääniavuin. Ensimmäinen ukko oli pyynnöstäni melko lähellä keskilinjaa. Asetin koiran nokka menosuuntaan ja ääniavun jälkeen totesin 'ukko' ja päästin pienen matkaan. Neri juoksi reippaasti suorinta tietä piilolle, hieno likka.

Ensimmäisen mentyä niin hienosti, tuplasimme pistojen pituuden. Sama homma, koira nenu ukon suuntaan ja pieni ääniapu ja koira irti. Hienosti Nepu lähti maalimiehelle, mutta jostain syystä pysähtyi puolessa välissä matkaa. Odotimme koiran reaktiota ja hienosti se aika pian ratkaisi pulman, avasi nenän ja etsi ukon.

Kolmas ja neljäs piilo menivät samalla taktiikalla kuin toinen, näillä kerroilla Neri ei tosin pysähtynyt, vaan eteni hienosti nenun avulla maalimiehelle.

Nämä treenit olivat Nerille varmasti itsetuntoa kohottavat, lyhyet mutta tehokkaat treenit. Ensimmäistä kertaa uskoin koiran tosissaan käyttävän nenäänsä silmien sijaan hajun paikantamiseen.

Ajattelen, että nyt ois hyvä treenata muutamia kertoja ukkojen etsimistä ääniavuin, piiloja saisi tosin olla useampi kuin tämä neljä mitä tähän mennessä on ollut. Pikkuhiljaa voitaisiin harjoitella eroon ääniavuista; treenikerran ensimmäinen piilo voisi olla avustettu, seuraavat ilman ja taas yksi ääniavulla jos tarvetta on.

Pieni pelastuskoiran alku. <3

Hakutreenit nro 6 & 7, ja vähän agiakin

Haku nro 6

Pimeätreenit. Tiidalle otettiin neljä ukkoa, kaikki ilman apuja, ehkä noin 50m etäisyydellä keskilinjasta. Tuttuun tapaan Tiida käytti oikeaoppisesti nenäänsä ja reippaasti lähti käskyn saatuaan ukolle. Ei moitittavaa,

Viimeiseltä maalimieheltä koiraa hakiessani minulle sanottiin, että tuon kanssa voitaisiin aloittaa ilmaisun treenaaminen. Haukkuilmaisun olen äänekkäälle koiruudelleni valinnut. Pari ryhmäläistä haukuttivat Tiidaa lelulla palattuamme keskilinjalle. Yllävän nopeasti Tiida tarjosi haukkumista ja sai siitä palkan. Kotiläksyksi tuli arvatenkin haukuttaa koiraa viikon aikana.

Haku nro 7

Valoisat treenit. Nyt useaan otteeseen ollaan otettu meidät junnut omaan ryhmään treenaamaan alkeita ja osaavammat treenaavat keskenään. Tällä kertaa osaavat harjoittelivat partioimista ja minut valittiin kartturiksi. Ensimmäisen koirakon ajan tehtäväni oli suunnistaa ainoastaan kartan avulla, suht' hyvin se sujuikin, mitä nyt pari kertaa tipahdin reitiltä. Todennäköisesti olisin päässyt takaisin mukaan matkaa jatkettaessa. Seuraavien koirakoiden ajan sain kartan tueksi GPS:n ja hyvin pysyttiin reitillä. Sainkin kuulla olevani ihan hyvä kartturi.

Kolmen tunnin kartturoinnin jälkeen oli vihdoin Tiidan vuoro. Neiti sai treenata tällä kertaa myös partiointia, reilusti helpompana tietysti mitä osaavat. Toinen kouluttajista toimi maalimiehenä, tarkoituksena haukuttaa neitiä piilolla, piiloja yhteensä vain kaksi.

Lähdimme koira vapaana kulkemaan muutaman kymmenen metrin päästä piilosta vuoren rinteen suuntaisesti. Kun tuuli puhalsi suoraan piilolta meitä kohti, Tiida sai hajun ja lähti kyselemättä etsimään ukkoa. Paikansi hyvin ja meni melko suoraan paikalle. Ensimmäiset pari haukkua tuli helposti, seuraavat eivät. Maalimies istui ja Tiida selvästi ei osannut haukkua istuvaa. Kouluttajan noustessa seisomaan, haukkuminen sujui aika reippaasti.

Toinen piilo oli lähellä ensimmäistä, ehkä 15m päässä siitä. Suuntasimme taas askeleet vuoren rinteen suuntaisesti. Tiidalla oli vanha piilo vielä mielessä ja neiti kävikin ensin tsekkaamassa piilon vierustan, josko sieltä löytyisi namiukko. Kutsustani kääntyi reippaasti ja tuli luokseni. Tuuli puhalsi nyt suorassa linjassa piilolta meidän luo ja Tiida sai hajun ja lähti. Kerran neiti pysähtyi haistelemaan ilmaa, mutta ei kääntynyt pyytämään lupaa etenemiseen. Tiida säntäsi piiloa kohti, mutta juoksi ensin ohi. Hyvin neidin nenä kuitenkin toimi ja Tiida kääntyi ja löysi piilon. Tällä kertaa ukko oli seisaallaan, ja Tiida aloittikin suht' kivan haukkusarjan.

Tosi hyvät treenit taas, koira irtoaa hienosti eikä epäröi tai jää kysymään lupia. Kaverini oli kuullut Tiidan työskennellessä parin ryhmäläisen kehuvan neitiä toteamalla collieiden olevan yleensä niin herkkiä ja pelokkaita, mutta Tiida ei kuulu tähän kastiin. Todella kiva kuulla muidenkin suusta todistusta Tiidan mahtavasta luonteesta. Kyllä mä vaan oon niin ylpiä tosta sintistä!

Ps. Saimme vihdoin pelastuskoiraliivit Tiidalle (kiitos treenikaverille). Paljon sain pienentää liivejä ennen kuin istuivat likalle edes jotenkuten. On se vaan niin pikkarainen.

Viikon takainen kuva, vasemmalta oikealle: Levi, Sessa ja Tiida.

Agia ollaan myös edelleen treenattu viikottain. Viime perjantaina ohjatuista valitettavasti jäi huono mieli. Rata ei itsessään ollut mahdoton eikä Tiida huono. Me oltiin vuorossa viimeisenä, ja seuraava treeniryhmä oli tullut halliin odottelemaan. Minäpä idiootti paineistun jostain syystä odottavista treenaajista ja heidän katseistaan mun selässä. Hermostuneisuuteni näkyi turhautuneisuutena Tiidan haukkumista kohtaan ja kontaktien surkeutena... Huoh. 

Omatoimitreeneissä Tiidan kanssa on treenattu nyt kontakteja, muistuteltu keppejä ja treenattu takaakiertoa. Rengasta tarvis vielä muistutella mieleen ja ottaa keinu osaksi treeniä.

Sessa on saanut puuhailla kivalla mielellä ilman paineita ja eilenkin neiti sininen teki todella kivasti ja innokkaasti, kuitenkin keskittyen ohjeisiin. Kiva huomata edistystä putkien kanssa, ne ovat vaihtelevasti ikäviä Sessan mielestä. Myös puomi osana rataa sujuu jo aika mukavasti, edelleen saan ohjata koiran tarkkaan alkuun ettei hujahda ohi. Sessan treeneistä jäi silti todella hyvä mieli. Mukavaa vaihtelua treenata välillä myös koiran kanssa, jolle ei ole mitään tavotteita. Rentouttavaa.

Hakutreenit nro 4 & 5

Kuvat päivän maratonlenkiltä Ruissalosta, kuvaajana tönötyksissä Edith.

Haku nro 4

Sunnuntaina päästiin taas hakumetsään. Viimekertaiseen tyyliin otettiin alottelevat omaan ryhmäänsä, ja jokainen koirakko pääsi kahteen kertaan metsään.

Tiidan kanssa ensmäisellä kerralla otettiin kolme ukkoa. Ensimmäiset kaksi jälleen haamuina. Molemmille Tiida irtos tosi kivasti ja reippaasti pysyi maalimiehellä niin kauan kunnes olin perillä. Jälleen neiti sai kehuja nätistä käytöksestä ukolla.

Kolmas maalimies oli taas valmiina piilossa meidän tullessa tokalta ukolta. Tiida käytti nenäänsä ja tajusi metsässä piileksijän jo ennen kuin asetin koiran lähtövalmiuteen. Viimeksi tämä kokonaan piiloutunut ukko oli lähempänä keskilinjaa, mutta tällä kertaa ukko oli yhtä kaukana kuin ensimmääiset kaksikin. Reippaasti Tiida lähti ukolle ja paikansi maalimiehen ilman ongelmia.

Toisella kierroksella kokeiltiin neidin kanssa jotain ihan uutta. Sain lainaliinan koiralle ja lampsimme metsään, jossa oli piilossa kaksi maalimiestä. Emme kulkeneet aikaisempaa keskilinjaa pitkin, vaan jotain ihan uutta reittiä. Tarkoituksena oli tarkkailla Tiidasta merkkejä, milloin saa hajun, eli "merkkaa". Hienosti likka nenuaan käytti ja haistoi ukot hyvissä ajoin. Aluksi neiti ei ymmärtänyt, että hänellä on lupa lähteä ukolle heti hajun saatuaan, mutta parin kannustuksen jälkeen lähti reippaasti pensaiden läpi ja löysi molemmat ukot nopeasti.

Tiidasta näki todella hyvin, milloin on saanut hajun. Nenä nousi, koiran asento valpastui ja koska meillä ei ole vetäminen sallittua alkoi kipittäen kiirehtimään kohti hajun lähdettä. Kipitys näytti suorastaan hupaisalta.

Viime treeniin verrattuna tämä kerta meni rauhallisesti ja keskittyneesti. Tiida ei haukkunut treeneissä kertaakaan, ei edes metsään mennessä. Tuntu, että likalla oli pakka paremmin kasassa. Oikein kivat treenit.

Nakuneiti 1v 11kk.

Toinen bikinityttö, 3v 2kk.

Haku nro 5

Ensimmäiset treenit pimeässä metsässä. Tiistaina siis pakattiin valoilla ja heijastimilla varustettu koira autoon ja suunnattiin kohti treenipaikkaa. Tiida pääsi heti toisena koirana metsään. Ukkoja tällä kertaa neljä, kaikki lähellä keskilinjaa. Ensimmäiset kolme peräänlähtönä, viimeinen kunnolla piiloutuneena.

Peräänlähdöistä Tiida kiihtyi suunnattomasti ja alkoi paukuttamaan päätään. Ukot sammuttivat valonsa päästyään piilolle, jolloin päästin jo hiljentyneen koiran töihin. Reippaasti se singahti namujen perässä pimeään metsään, ei ongelmia.

Viimeinen ukko oli Tiidasta selvästi jännempi. Ei ollut ollenkaan tuttu tilanne tämä pimeään metsään syöksyminen vailla minkäänlaista näköhavaintoa kohteesta. Katsoin Tiidasta milloin näytti lukinneen suunnan ja päästin irti. Neiti lähti aavistuksen epävarmana liikkeelle, kuitenkin suoraan metsään. Itse pohdin kääntyykö koira takaisin enkä huomannut kunnolla seurata työskentelyä. Kaverilta onneksi kuulin neidin lähteneen ensin jäljen perään, jonka jälkeen lähempänä maalimiestä otti vainun ilmasta ja paikansi ukon. Muiden silmiin teki kuulemma hienosti, itse taisin nähdä epävarmuuden suurempana kuin muut. Reipas likka silti.

Seuraavat treenit onkin ensi tiistaina, jälleen mennään illan pimeydyttyä metsään. Kiva, että treenit on nyt kahdesti viikossa, ei haittaa niin paljoa, jos joskus jää kerta välistä. Lisäksi on ihan tosi kiva päästä treenimään pimeälläkin, vielä kun sellaista on.

PS. Kesä taitaa todellakin tehdä tuloaan; sunnuntaina bongasin Sessasta jo ensimmäisen punkin.. myös kavereiden koirista on jo pari punkkia löytynyt. Näitä kamaluuksia ei olla sitten yhtään kaivattu. Toivotaan takatalvea, joka tuhoisi nämä jo heränneet yksilöt mahdollisimman pian.

Hakutreenit nro 3

Eilen oli vuorossa Tiidan kolmannet hakutreenit. 

Viime treeneissä treenasimme makkararinkiä sekä pakenevia maalimiehiä. Ukkojen pinkaistessa karkuun neiti aloitti sen päiväsen haukkumisen ja komentamisen, olis tehnyt kovasti mieli lähteä perään. Lähettämistä sain odottaa tovin, jotta koira hiljenee ja keskittyy.

Tällä kertaa otimme taas ensin makkararinkiä rauhoittumisen harjoittelemista ajatellen. Tiida oli vetänyt remmissä into piukeana autosta metsään ja aloitti haukkumisen jo metsän reunalla. Yllättäen ihmisten luo pääsyä ja ringin alkua odoteltiin hiljaisuudessa ja rauhassa. Päästin Tiidan irti ja reippaasti se taas juoksi ihmiseltä toiselle nameja hakemaan. Tämän jälkeen koira takaisin autoon odottamaan toista vuoroaan.

Toisella kierroksella otimme aluksi pari haamua aika pitkällä etäisyydellä. Kiinnitin neidin huomion toisaalle sillä aikaa kun ukko meni piilolle. Tämän jälkeen ukko kiinnitti koiran huomion ja piiloutui. Tiida ei turhia haukkuja päästellyt, odotti käskyä ja luvan saatua lähti reippaasti etenemään kohti maalimiestä. Maalimiehellä Tiida odotti nätisti ja luottavaisesti maassa makoillen tuloani, kehtaanpa väittää että neiti sikapossu olisi mieluusti jäänyt paljon pidemmäksikin aikaa ukolle herkuttelemaan.

Viimeinen maalimies otettiin eri tavalla mutta lähempänä keskilinjaa. Maalimies oli piiloutunut sillä välin kun etsimme edellistä ukkoa. Minua ohjastettiin lähettämään koira tiettyyn suuntaan. "Katotaan mitä se tekee", kuului apukouluttajan suusta. Epäilin lähteekö Tiida ilman näköhavaintoa metsään etsimään, saati vielä oikeaan suuntaan.. Tiidapa olikin päässyt jyvälle, otti ilmavainun ja luvan saatuaan lähti määrätietoisesti etenemään. Ukkopa ei ollutkaan suorassa linjassa lähetettyyn suuntaan nähden. Tiida kuitenkin hiffasi seurata nenäänsä ja teki reippaan käännöksen ja rynni pusikkoon, josta maalimies sitten löytyi.

Tuo pieni sintti yllättää minut aina uudelleen ja uudelleen, se on niin hieno ja nopea oppimaan! Kunhan vain itse olisin yhtä fiksu niin meistä voisi tulla vaikka ja mitä..

Ainiin, kohta meillä alkaa hakutreenit kahdesti viikossa! Sunnuntain päivätreeni pysyy samana, tiistaille lisätään iltatreeni. Jännittävää nähdä miten illan hämärtyminen vaikuttaa koiraan ja miten edistyminen nopeutuu treenien tiheytyessä.

Hakutreenit nro 2

Postauksen kuvat on Hannamari Kallion alkuvuoden aussielenkillä ottamia.

Kävipäs mukavasti ja pääsimme Tiidan kanssa treenaamaan hakua pelastushakuryhmään. Treenit ovat vihdoin säännöllisesti joka sunnuntai aamu. 

Nämä olivat Tiidalle tosiaan toiset treenit.

Aluksi otimme kouluttajan pyynnöstä makkararinkiä. Tiidaa kehuttiin yllättävän rohkeaksi collieksi, neiti oli mielissään nameista ja kehuista. Makkararingin jälkeen koira takasin autoon ja treenattiin toisten koiria parin tunnin ajan. Tiida pääsi tämän jälkeen vielä toiselle kierrokselle, tällä kertaa otettiin pakenevia maalimiehiä neljän kappaleen verran.

Kaksi ensimmäistä maalimiestä lähtivät suoraan keskilinjalta pakoon Tiidaa innostaen ja nameja heiluttaen. Tiida todellakin innostui, taisi jopa harmistua kun ei heti päässyt perään. Neiti haukkui ja yritti lähteä. Odotimme maalimiehen piiloon pääsyä ja Tiidan katseen kohdistumista piiloon, näytin kädellä suunnan ja päästettiin Tiida menemään. Hienosti se pinkaisi maalimiehen luo. Siellä neitiä namitettiin kunnes tulin paikalle.

Viimeiset kaksi otettiin vähän erilailla. Piilot olivat kauempana keskilinjasta, ukot olivat valmiiksi jo lähempänä piiloa ja lähtivät liikkeelle heti kun Tiida katsoi heitä. Kolmannen ukon karatessa Tiida yritti komentaa minua päästämään sen irti ja katse kääntyi minuun. Tällä välin ukko oli piiloutunut. Tiida keskittyi taas olennaiseen ja päästin neidin irti. Tiida lähti hienosti, pysähtyi vähän ennen piiloa katsomaan minua. En antanut lisää apuja, ja Tiida päätti jatkaa matkaansa ja lyösi ukon pienen etsinnän jälkeen. Olin melko varma, että Tiida tulee takaisin luokseni kääntymisen jälkeen, mutta hienosti se jatkoi matkaansa.

Viimeisen ukon lähtiessä karkuun Tiida ei enää haukkunut paljoa, keskittyi katsomaan minne maalimies piiloutuu. Lähetys meni hienosti ja koira meni suoraa tietä maalimiehelle.

Mulle jäi tosi hyvä fiilis tästä. Tiida irtos paljon paremmin kuin olisin uskonut, ei kertaakaan yrittänyt lähteä maalimieheltä minun luo vaan pysyi ukolla saapumiseeni asti. Innolla odotan jatkoa, mitäköhän kaikkea kouluttaja keksii meidän pään menoksi. Tarvis ainakin saada jossain vaiheessa paimenkoiralta näön avulla etsiminen pois, nenua enempi käyttöön.

Voisin myös pikkuhiljaa ruveta treenaamaan pikkuneidin kanssa haukkumista. Sehän on tuolle elukalle todella luonnollinen tapa ilmaista itseään, ja toivon että saamme tästä likasta haukullaan ukon ilmaisevan hakukoiran.

Ainiin, Sessalle on nyt varattu sterilaatio-aika kahden viikon päähän maanantaille. Omistajaa jänskättää jonkun verran, mutta eiköhän se hyvin mene. Saatais Sessalta juoksun aiheuttama alavireisyys pois sekä tietysti kohtutulehduksen riski poistetaan.

Hakutreenit nro 1

Ollaan taas Tiidan kanssa päästy takaisin agilityn pariin reilu kuukauden tauon jälkeen. Alkeisjatkokurssi on taakse jäänyttä elämää ja olemme siirtyneet mölliryhmään.

Treeneissä on keskitytty harjoittelemaan kontakteja. Haluan Tiidan oppivan läpijuoksun kontakteille sillä collie on tunnetusti suht hidas koira, enkä halua hidastaa Tiidaa entisestään. Aikaisemmin ollaan harjoteltu 2on2off:ia mutta nyt meillä on kouluttaja, joka osaa opettaa läpijuoksun. Kouluttaja laittoi kontaktin alastulolle kehikon, johon koiran tulisi tähdätä läpi juostessa. Vasta kahtena kertana ollaan tätä harjoiteltu, toisella kerralla ihan pelkkä kehikko maahan ja koiran tuli ohi kävellessä hakeutua kehikon läpi, siitä kehu ja palkka eteenpäin. Nopeasti se tuntu ymmärtävän mistä on kyse.

Hypyt olivat ensmäistä kertaa maxi-korkuisia ja sekös aiheutti meille pään vaivaa. Tiidalta loppui usko itseensä kun tuli ensimmäinen vaikeampi lähetyskulma. Hyppäämisen sijaan Tiida alitti hypyn.. ja vielä useamman kerran uudestaankin. Sovimme kouluttajan kanssa, että nostamme pikkuhiljaa korkeutta, aloitamme 45-50cm korkuisilla.

Ohjauskuvioista on nyt treenattu pakkovalssia ja persjättöä. Persjättö sujui ilman suurempia ongelmia mutta pakkovalssi oli vähän haastavampi. Monesti ajoitukseni oli pielessä taikka Tiida ei suostunut hyppäämään tottumattomuuttaan. Pari riman alitustakin saatiin taas aikaan, laitoimme tuplarimat ja johan neiti taas muisti, että niillä jaloilla voi ponnata.

Agitauko on varmasti ollut hyvä pitää, mutta mielestäni olemme ottaneet pari askelta taaksepäin tauon aikana. Lisää treeniä meille.

Tänään pääsimme ensimmäistä kertaa Tiidan kanssa hakutreeneihin, superia! Mukana oli useampi ensikertalainen ja saimme kivan teoriapläjäyksen samalla. Saimme myös nähdä kokeneempia koirakkoja treenaamassa. Loppuun otimme jokaisen koiran vuorollaan oman tahdin mukaan treenaamaan. 

Tiidan kanssa aloitettiin nakittamalla kun tulee luokse. Seuraavaksi lähetettiin ihmisiä "pakoon" niin, että Tiida näki ja samalla sitä kutsuttiin luokse innostaen. Päästin Tiidan kun ukko oli "piilossa" ja Tiidalla selkeä määränpää. Ihanan reippaasti lähti, kouluttajakin kehaisi pientä collieta!

Lopuksi pari ukkoa niin, että Tiida ei nähnyt piiloutumista. Kouluttajan sanoja lainaten Tiida on "tyypillinen paimenkoira, etsii silmillään". Taisi se kerran jo hermostua kun ei osannut paikantaa hajun lähdettä. Tiidan kanssa täytyykin treenata niin, että ukot ovat kunnolla piilossa, että oppii käyttämään nenäänsä silmien sijaan.

Hirveän hyvä mieli jäi omistajalle ja koira nautti suunnattomasti. Nyt kun malttaisi odottaa seuraaviin treeneihin asti..

Kaverin pentu oli meillä hoidossa viime viikolla.

Suunnitelmia harrastusrintamalle

Huh! Nyt työttömälle on iskenyt järrrkyttävä harrastuskuume! Tässä päivieni iloksi oon koittanut keksiä uusia aktiviteettejä. Koirablogien ahkerana lukijana silmiini on päässyt ponnahtamaan jos jonkinlaista harrastusta. 

Olen ajatellut Tiidan olevan meikäläisen "harrastuskalu", plikalla tuntuis olevan intoa ja moottoria vaikka mihin harrastukseen. Agilityhan on ihan selvästi meidän laji, koiralla on intoa ja keskittyminen on mahtavaa, kroppakin kuvattu lonkkien ja kyynärien osalta terveeksi. Joskus hamassa tulevaisuudessa olisi tarkoitus vielä likan selkä kuvata, ei kuitenkaan ole vielä tämän hetken juttu. Tähtäimessä kisaaminen. Sitten joskus.

C:Hanna-Kaisa

 Olin jo leikitellyt ajatuksella vesipelastuscolliesta, kunnes minut palautettiin karuun todellisuuteen, neiti 15kg tuskin jaksaa riuhtoa ihmisillä täytettyä venettä maihin. Myös turkin hitaan kuivumisen ja mahdollisten iho-oireilujen takia päädyin poissulkemaan VEPEn Tiidan harrastussuunnitelmista. Harrastakaamme jatkossa siis pelkkää uimista.

C: Edith

Seuraavaksi mieleeni palautui arjessakin hyödyllinen toko. Olemme viime vuoden puolella viimeksi koittaneet käydä säännöllisesti treenaamassa tätä lajia, mutta omistaja kyllästyi aivan totaalisesti. Kuitenkin koin viime viikolla valaistumisen käydessäni pitkästä aikaa ohjatuissa treeneissä. Tämänhän on kivaa! Koira tykkää ja tekee hyvällä tarmolla ---> minä tykkään. Ehdin jo suunnitella meille hivenen kunnianhimoisen tavoitteenkin tältä suunnilta, kirjoitellaan siitä tarkemmin jos/kun tavoite on realistisempi (=omistaja ei kyllästy ensimmäisten viikkojen aikana).

C:Edith

Kesän mittaan mua on ruvennut kiinnostamaan kamalasti myös paimennus. Olen intoillut pienessä mielessäni jo paaaljon tästä lajista, mutta en ole oikein osannut etsiä tietoa mahdollisuudesta päästä testaamaan lajia. Tänään koirapuistossa kuulin eräältä omistajalta omakohtaista kokemusta, sekä sain vinkkiä, miten päästä kokeilemaan. Otinkin heti kotiinpäästyäni näppäränä likkana yhteyttä erääseen paikkaan, ja nyt odotellaan vastausta... ;)

Kuva Googlesta

Jottei harrastuksia olisi liian vähän suunnitelmissa, olen innostunut myös hausta. Tästä lajista en vielä tiedä paljoakaan, mutta kuvittelen Tiidasta olevan ehkä tähänkin. Likka tykkää käyttää ääntään sekä nenäänsä erittäin paljon. Tämänkin aloittamisen suhteen on jo heitetty pökköä pesään.

Huh, miten paljon suunnitelmia yhdelle koiralle! Onneksi meillä on vielä moooonta vuotta aikaa kokeilla kaikkea, sekä keksiä vielä uusiakin harrastuksia! 

..tällä välin Sessa saa hoitaa kotikoiran virkaa. Neiti mm. hoitaa mamman lämmityksen öisin, vahtii rottia niiden ulkoillessa asunnossa, noutaa heitetyt esineet (pallot, kepit, tikut, pehmolelut, luut, ymym, you name it) sekä huolehtii kaksijalkaisten päivittäisestä liikunnasta. Mahdollisesti neiti sininen pääsee leikkimielisesti treenaamaan agia, ehkä myös tokoa. Nämä riittänevät tälle plikalle paremmin kuin hyvin.