Vantaa, PK-tapahtuma 25.5.

Neri kävi 25.5. ensimmäisissä missikisoissaan Vantaalla PK-tapahtumassa. Neiti oli ilmoitettu junnuihin, joita oli lopulta vain kolme. Tuomarina collieilla oli Rainer Vuorinen.

Yksilökehässä sähläsin huolella. Mulla oli kädessä numerolapputasku, mikä on aivan liian suuri omaan luisevaan käsivarteeni. Tasku valuu aina alas käsivarttani, mutta yleensä pysähtyy viimeistään kyynärtaipeeseen. Tällä kertaa mulla oli päälläni ohut tyköistuva pitkähihainen paita, mikä mahdollisti numerolapputaskun valumisen aina ranteeseen saakka. Siinä se sitten roikkui mukana melkein Nerin niskassa, sillä samalla kädellä pidin neidin remmistä kiinni. Jestas sitä sählinkiä. En luonnollisesti ehtinyt asettaa pidikettä paremmin ennen kuin saimme luvan tehdä kolmion kehässä ja taas oltiin pönöttämässä tuomarin pöydän edessä. Lisäksi en ymmärtänyt tuomarin pyyntöä oikein ja siitä seurasi tapahtumasarja, mikä sisälsi Nerin istumaan menon, pyörimisen ja mitä vielä. Kyllä siellä välissä maltillista seisomistakin oli sentään. 

Neri sai kuitenkin ERInomaisen.

Kilpailuluokassa oli kaikki kolme junnunarttua, kaikki olivat saaneet ERIn. Vuorinen juoksutti koko porukkaa pari kertaa ympäri ja pienesti seisotti, kunnes päätti järjestyksen. Meidät hän osoitti 3.sijalle. Lopputulos siis JUN ERI JUK 3 ja mukava arvostelu:

"Nartulle sopivat mittasuhteet. Runko vielä kehitysvaiheessa. Hyvät mittasuhteet. Pään kiila vielä kapea varsinkin kuono-osassa. Hieman matalalle kiinnnittyneet korvat. Hyvä hännän pituus. Vapaat liikkeet."

Mielestäni kehäkäytöksemme (=sähellykseni) vuoksi tämä oli meille oikeutettu sijoitus. Kaksi muuta narttua handlereineen suoriutuivat paremmin, toki koiratkin olivat nättejä ja liikkuivat hienosti. Vuorinen vielä kehui vuolaasti ensimmäiseksi sijoittuneen koiran liikkeitä perustellessaan valintaansa. 

Kaikenkaikkiaan mukava päivä ja sää oli hieno vaikka tummat pilvet häälyivätkin ahdistavasti taivaalla kauempana. En valitettavasti hoksannut ottaa kameraa mukaan eikä päivästä siis tullut kuvia räpsittyä. Neri käyttäytyi oikein suloisesti ja mallikkaasti näyttelypaikalla, oli iloisen oloinen ja kiinnostunut menosta, mutta rauhoittui nopeasti eikä stressannut turhia väenpaljoudesta. On se vaan pätevä otus ja helppo koira viedä mihin tahansa. 

Saimme päivän päätteeksi vielä näyttelytreeniä kasvattajalta, kiitos siitä!

Näyttelyn jälkeen kurvasimme Nerin kanssa vielä Lopelle Tiidan toisen kasvattajan luo. Heillä asuu Nerin puolisisko, samasta isästä. Oli mukava nähdä Nataa ja ylipäätään, miten erilaisiksi pennut ovat kehittyneet niin luonteiden kuin ulkonäön osalta: Neri on iso hömelö, pitkillä karvoilla varustettu oranssi likka, Nata taas pieni kompakti sieväneiti, jonka turkki on tiivis ja taittaa enemmän ruskeaan. Toki likoissa samaakin oli aikalailla. Oli hauska tavata pitkästä aikaa ja nähdä ihanaa Nataa!

Kisaamassa

Ollaan Tiidan kanssa aktivoiduttu kisaamisen suhteen. Viime kuussa kävimme juoksemassa jopa hurjat 3 rataa läpi viikon sisään. 

Ensimmäiset kisat olivat 22.5. omalla seurallamme. Kisat olivat ulkokentällä. Meillä oli jäänyt ennen kisoja parit treenit välistä ja Tiida oli ollut lähiaikoina varsin keuliva sekä treeneissä että arjessa. Olin varautunut HYLsyyn ja koiraan, jolta lähtee mopo totaalisesti käsistä ja keskityin ennen radalle menoa rauhottamaan koiraa ja rentouttamaan itseäni. Onnistuin tavoitteessani vähän liiankin hyvin ja sen seurauksena olimme lopulta sunnuntaikävelyllä radalla. Paljon hyvää en radalta keksi ja mietinkin pitkään julkaisenko videota missään, sillä oma toimintani on vallan kamalaa katsottavaa: en ohjaa koiraa ja olen melkein nukuksissa radalla. Kepit jätin käytännössä ohjaamatta kuten monet muutkin esteistä, en ollut yhtään mukana toiminnassa. Ei kaunista katsottavaa mutta kisakokemus olikin se, mitä tulimme täältä hakemaan.

Seuraavat kisat olivat saman viikon sunnuntaina 28.5. Salossa Koirakerho Tassun järjestämänä. Kisapaikka oli todella kiva ja viihtyisä. Parkkipaikka oli pieni mutta riittävä tähän tapahtumaan, oli sisähalli sekä suuri ulkokenttä, mikä oli toiselta puolelta aidattu. Paikalta löytyi ulkohuussi sekä ihanana lisänä pieni lampi koiria varten. Aijon jatkossa myös osallistua heidän kisoihin, oli positiivinen kokemus.

Ekalta radalta teimme HYLsyn, kepit koituivat kohtaloksemme kuten edellisissä kisoissa. En tiedä miksi ne olivat niin vaikeat, Tiida yleensä tekee kepit todella hyvin. Luultavasti kerroin joko liian myöhään koiralle tulevasta esteestä tai ohjasin huonosti loppuun, en osaa sanoa. Uusittiin kepit, kunnes Tiida meni ne oikein. Myös kontaktit olivat melko rumat, annoin koiran lähteä ennen aikojaan kontaktilta, sillä jännitin ja hoppuilin. Tähän kiinnitin huomiota heti radan jälkeen ja näin ei saa jatkua. Muuten meni ihan kivasti ja mun mielentila oli hyvä.

Toiselle radalle mentäessä olin vielä skarpimpi kuin edellisellä ja suunnitellut tarkkaan erilaisia ohjauskuvioita radalle. Homma kuitenkin kaatui heti alkuun, sillä Tiida tapojensa vastaisesti karkasi lähdöstä ja näin ollen uusittuani lähdön, saimme HYLsyn. Minulle kuitenkin tuloksia tärkeämpää on taktiikka ja suorituksen tekninen puhtaus, alussa on pysyttävä aina tapahtui mitä tahansa. Siispä ei ollut kahta vaihtoehtoa, palautanko koiran alkuun vai juoksenko radan kiirehtien läpi.

Muuten rata meni kivasti ja puhtaasti. Kontakteilla kiinnitin pysähtymiseen enemmän huomiota ja kepit ohjasin tarkemmin. Putken ja keinun välillä unohdin radan ja siitä johtuen myös koiran, mikä meinasi hakeutua A:lle keinun sijaan. Rauhallisesti otin koiran haltuun ja pääsimme oikealle esteelle ilman A:lle kiipeämistä. Tältä radalta todella tuli hyvänmielen HYL.

Seuraavia kisoja olenkin kaavaillut Raumalle ensi kuussa nimittäin Agipitsin muodossa. Siellä ilmeisesti on myös collieiden rotumestaruus ja olisikin hienoa päästä paikanpäälle. Suunnitelmissa olisi koko viikonlopun tai edes yhden yön kestävä visiitti Raumalle, josta hurauttaisi kohtuullisessa ajassa Porin Yyteriin koirarannalle, mikä kruunaisi vapaaviikonlopun. Nähtäväksi jää, toteutuuko kesäreissu vaiko eikö.