Sade ja takki ja pöhnä

Voi sitä surkeaa näkyä kun kävin maanantai päivällä noutamassa pikkupuikkiksen kotiin. Raasu oli aivan lääkepöhnässä, pissas eläinlääkärin aulaan ja väänsi tortut autoon... Onneksi olin ennakoinut tilanteen ja laittanut etupenkin ja lattian suojaksi vanhan lakanan (pahoinvointia ajatellen, en kakkaamista), lakana lensi aika äkäiseen roskikseen.. Autossa penikka ei juuri suostunut nukkumaan, mutta kotiin päästyä käpertyi miltei samantien tutimaan. Nyt olen ahkerasti koittanut väännellä hammasta vielä päivittäin. Toivottavasti siitä on hyötyä.

Maanantai illalla järkytyimme Nicon kanssa aikalailla, kun Nico huomasi meidän rottapojalla, Vertillä, n. 1cm levyisen kuopan masussa, aluksi säikähdettiin, että eikai vaan ole aukinainen reikä.. Onneksi ei ollut. Vietiin tiistaina poju eläinlääkäriin, ja lääkäri totesi kuopan olevan tappelusta peräisin. Haava oli kuitenkin siistin näköinen eli säikähdyksellä selvittiin, kotihoitona haavan putsailua ja seuraillaan ettei pojat ala enempää tappelemaan.

Kävin eilen shoppailemassa Wiklundin yläkerrassa, lemmikkien osastolla, tottakai. Olen suunnitellut koirille sadetakkien/-viittojen ostamista ja nyt Wiklundilla Hurtan tuotteita oli -30%. Mulla oli vielä onneksi lahjakortti S-ryhmille, joten nappasin siitä paria eri mallia mukaan kotiin sovitettavaksi. Oli tietty pakko ottaa kuva neideistä vaatteet päällä:

Tämä punanen on mun mielestä aikalailla karmean näköinen.. Valitettavasti tätä kurapukua ei löytynyt enää mustana. Vähän on nuo etukäpälien hihat pitkät, täytyy funtsia vienkö takasin vai tyydynkö tähän. Tuollainen kokopuku olis kuitenkin Tiidalle hakusessa, neiti kun tykkää käydä joka ojanpohjassa ja mutalätäkössä kääntymässä. En viitsis vielä ostaa Tiidalle oikean kokoista kun on kasvuiässä ja muutenkin aika pienen kokoinen likka. Veikkaan että vien tämän punaisen hirvityksen takaisin kauppaan.

Tämä malli ja koko oli Sessan päällä aivan täydellinen, kuitenkaan en jaksanut neitiä enää pukea tuohon pukuun niin tyydytään "pikku-Tiida isossa takissa"-kuvaan. Sessa on onneksi niin siisti likka että tämä fiksumman näköinen malli passaa oikein hyvin meidän käyttötarkotukseen.

Pakko tähän loppuun vielä kehua, aika hyvät heijastimet takeissa, jes !

Kuvapostaus

Kävin viemässä Tiidan lääkärille, kyselin samalla lääkkeistä mitä tulevat käyttämään ja dopingista näyttelyitä ajatellen. Valitettavasti yhden rauhoittavan lääkkeen varoaika on 28vrk eli nyt vaan tosiaan jäävät nämä näyttelyt menemättä. Sääli, olisin halunnut sen kirjallisen arvostelun ja kokeilla miten tyttö pärjää kun olis ollut vaan 7 penikkaa samassa kategoriassa, mutta pääasia että Tiitakainen saa vihdoin hampaan pois pinteestä ja mukavan tunteen takaisin suuhun. Anyways, laitanpas pari kuvaa eilisen aamulenkin varrelta!

Pieni sen kun kasvaa !

Näin sööttejä kuppikakkuja sisko leipos synttärikemuille :)

PS. ensivuoden tavoita: osta järjestelmäkamera ja opi käyttämään sitä..

Hammaslääkäriä ja lihapullakuurorja

Kävin torstaina Tiidan kanssa Turun Vettorissa näyttämässä tytön alakulmahammasta. Lääkärin mielestä tapaus on lievä, mutta kuitenkin sen sorttinen, että ilman operaatiota ei saada hammasta oikealle paikalle ja operaatio olisi tehtävä aika pian. Päädyttiin nyt siihen ratkaisuun, että ikenestä leikataan pieni pala irti, ns. vapautetaan hampaan kärki, ja kotona ahkerasti väännellään hammasta, että oikenisi paikoilleen ennen ikenen paranemista. Lääkäri lupasi hoitaa Tiidan huomenna ylimääräisenä potilaana, sillä hammastapauksissa vapaat ajat saattavat mennä kuulemma parinkin viikon päähän. Huomenna aamu kahdeksaksi siis Raision Vettoriin. Sanoin lääkärille samalla myös Tiidan alasivuhampaasta mikä irtosi metsässä keppileikkejen keskellä, se kuvataan myös huomenna niin nähdään onko hampaan juuri vielä ikenen sisällä. Veikkaan, että juuri löytyy ikenestä ja Tiida joutuu uudestaan operoitavaksi.

Tänään on minun synttärit, järjestin sukulaisten kesken pienet kaffettelut. Koska koirilla on vähän tapana hyppiä ihmisiä vasten, käytiin aamulla pitkä metsälenkki ennen vieraiden saapumista. Tytöt oli todella nätisti kaffekekkereiden ajan, toivottivat vieraat tervetulleiksi ja kävivät lattialle pitkälleen. Kemut taisivat olla myös aika väsyttävät, sillä loppuilta on vietetty rauhallisesti lepäillen. :)

Nyt katsellaan leffaa "Poutapilviä ja lihapullakuuroja", rottapojat vapaalla jalalla olkkarissa. ;) Saapi nähdä eksytäänkö vielä johonkin pubiin parille..

Ainiin, nyt olen päätökseni tehnyt Koira 2013-tapahtuman sunnuntain näyttelystä, sinne on ilmoitettu vain 7 pk colliepentua, eli Tiida todellakin menee esiintymään sinne. Junaliput on varattuna, joten enää vain harjoitellaan näyttelykäyttäytymistä ja koitetaan oikoa hammasta, ainakin saadaan kirjallinen arvostelu. :)

Kamerakiukkua ja hammashuolta

Tiida täyttää kahden päivän päästä 7kk, likka alkaa olemaan jo korkeudeltaan miltei Sessan korkuinen, rotevuutta tuntuis olevan hieman enempi kuin Sessalla, pikkuinen on pörröinen kuin mikä, syötävän suloinen penikka.

Ilmoitin neidin Koira 2013 -tapahtuman näyttelyyn sunnuntaille. Veikkaan että ei tulla varmaan edes sijoittumaan, sillä collieita on varmasti todella paljon, mutta me mennään sinne lähinnä kokemuksen ja tekemisen vuoksi. Tiidan kasvattajat puunaavat ja esittävät pennun, saan itse vain tutustua tapahtumaan ja ison näyttelyn hälinään. Meillä on likan kanssa vielä paljon harjoteltavaa ennen näyttelyä, koitin räpsiä itselaukaisimella kuvia jotta näen miten likka seisoo.

Asennossa on vielä paljon parantamisen varaa, mutta on sitä huonomminkin seisty.. ;D

Tiidalla on vasen alakulmahammas alkanut kasvamaan ientä kohti maitohampaiden vaihduttua.. Olen koittanut välillä hellästi painella hammasta ulospäin, yrittänyt leikittää tytyä pallolla (pallo ei ole hirveän suurta suosiota saavuttanut), hammas on kuitenkin vieläkin väärässä asennossa. Olen soittanut lääkäriinkiin asiasta, heidän mielestä on syytä mennä käymää,n jos hammas on vino edelleen vuoden iässä. Toivottavasti hammas lähtisi itsekseen tuosta oikeaan asentoon, olin jo muutama viikko sitten varma että lähtee, nyt kuitenkin olen taas alkanut stressaamaan, mitä jos ei lähde? Hammas on ihan siinä rajoilla, että tuleeko vai eikö tule, pienestä tuntuu olevan enää kiinni, mutta kuitenkin... tuntuu että se on jämähtänyt siihen reunaan.. Sinne menee sitten meidän näyttelyura jos hammas ei oikene, ja täytyy operoida. Ei sinällään, kunhan ei satuttaisi pientä. Noh, muutama kuukausi aikaa vielä oijeta, sitten lekuriin mars.

Tässä näyttää vielä ihan lupaavalta, suu on hiukan raollaan.

Suu kunnolla kiinni, näyttää aika epätoivoiselta..

Tänään ollaan otettu aamu laiskasti, lähdettiin ulkoilemaan vasta puolen päivän aikaan. Mentiin tuohon viereiselle kentälle, kierrettiin siitä pieni lenkki neidit vapaina. Koitin parhaani mukaan kuvailla heitä, mutta aika epätoivoista oli tuon pahaisen kameran kanssa. Ehkä joku päivä meillekkin tulee järkkäri. Siihen asti täytyy tyytyä näihin räpellyksiin.

Tällaiset kaikki vesilätäköt/ojat houkuttelevat kamalasti pikkaraista kahlaamaan..

Tokoa, lenkkeilyä ja pelkoa

Käytiin lauantaina Tiidan kanssa toistaa kertaa tokoilemassa. Tällä kertaa neidin energiatasot oli selkeästi alhaisemmat kuin viime kerralla. Tämä saattoi toki johtua siitä, että oltiin bussilla liikenteessä ja poikettiin minun entisen työpaikan kautta ennen kuin päästiin pienen lenkil jälkeen perille toko-paikalle.

Tunti meni kuitenkin taas ihan hujauksessa, ja kyllä tuo penikka on nokkela muksu, tosi nopea oppimaan ! =)

Eilen käytiin Edithin ja Lulun kanssa, yllätys yllätys, Ruissalossa kävelyllä. Busseiltiin Patterinhakaan ja jatkettiin siitä jalan jonkun matkaa Ruissalon luontopolkua pitkin, kunnes päätettiin pimeyden ja seuraavan päivän aamuvuoron takia kääntyä kotia päin. Edith lähti omalle suunnalle ja minä reippailin likkojen kanssa vielä pari kilometriä aina Pansioon asti.

Noh, tänään oli vuorossa tuo otsikon lupaama pelko... Tulin kotiin kuuden aikaan ja käytin koirat pihalla. Odotettiin rappukäytävässä hissiä, hissi tuli, avasi ovet puolilleen ja alkoi sulkemaan ovia. Ei siinä mitään, pikkuneiti ehti luikahtamaan hissin sisälle ja laitoin jalkani oven väliin, luonnollisestihan hissin ovi aukeaa tällä tavoin, vaan eipä tällä kertaa. Tungin myös molemmat käteni oven väliin yrittäen työntää ovia kauemmas toisistaan, en kuitenkaan saanut niitä aukeamaan. Seistiin siinä sitten Sessan kanssa rappukäytävän puolella, minulla Tiidan remminpää kädessä, Tiida itse kuitenkin remmin toisessa päässä hissin sisällä. Järkytyin, jos hissi lähtee ylös päin ja täten kuristaa pikkukoiran naruunsa... Aloin rämpyttämään hissin nappia, ovet eivät auenneet. Potkaisin ovea peloissani pariin kertaan ja koitin tunkea sormiani väleihin jotta ovet aukeaisivat. Taisin päästää muutaman pelon sekaisen parahduksenkin ennen kuin vihdoin ja viimein ovet aukesivat. Vedin Tiidan nopeasti ulos hissistä ja aloin vain parkumaan... Onneksi hissi ei ollut lähtenyt liikkelle, en tiedä mitä olisin tehnyt. Kuitenkaan, hissin ei kuuluisi toimia tuolla tavalla. Huomenna soitankin talkkarille että soittaa jonkun katsomaan tuota pirulaista. Ja jatkossa pidän huolen ettei neidit pääse luikahtamaan hissiin ennen kuin seison itse siinä oven välissä.