keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Luustokuvilla

Käytiin Nerin kanssa eilen kuvilla ja silmäpeilauksessa PetVetissä. Neri oli tuttuun tapaan reipas ja utelias oma itsensä ja tervehti henkilökuntaa iloisesti joka käänteessä. Toimenpiteissä Neri oli lunkisti ja vähät välitti hoitajien ja lääkärin tekosista.

Silmissä pentuna nähty Crd oli edelleen näkyvissä, lisäksi vasemmassa silmässä yksi ylimääräinen ripsi, mistä johtuen distichiasis-lausunto.
Luustosta mulla oli olo, että sieltä tulee vikaa joka suunnalta. Koira ei ole oireillut mutta jostain syystä mulla oli tällainen fiilis. Yllätykseni oli suuri kun lääkäri lausui kuvat: selkä priimaa, kyynärät 0/0 ja lonkat mitä luultavimmin B/B.

Kävin saman iltana vielä maksamassa Omakoirasta maksut kuntoon ja tänään töistä päästyä sähköpostissa odotteli lopullinen tuomio. Selän kuvautin epävirallisesti, joten enää jännitin lähinnä lonkkia. Lopputuloksena kyynärät 0/0 ja lonkat B/B.

En vois olla tyytyväisempi. Ihana tietää, että voidaan harrastaa mitä lystää ilman kehon rajoitteita. Koirani on terve.


tiistai 15. elokuuta 2017

Irokon 25v. kennelpäivät

Käväistiin Nerin kanssa kasvattajan järkkäämässä Irokon 25v. kennelpäivässä elokuun 5.päivä. Paikalle oli saapunut melko määrä Irokon -kasvatteja omistajineen seka jokunen Irokon -koirien lähisukulainen omistajineen. Juhlapaikkana toimi Heini Sepän tilukset.

Tapahtuma alkoi navetan ylisillä alkumaljalla, jonka aikana kasvattaja, Johanna, kävi läpi kasvatustyönsä ideologiaa sekä koirien sukutauluja ja kahta hänen kasvatuksensa päälinjaa. Me kasvattien omistajat olimme yhteistuumin keränneet kolehtia, jolla tarjoaisimme kasvattajalle kiitoksen koiristamme. Alkumaljan jälkeen olikin kiitos-puheen aika ja pieni pohjustus tulevalle koitokselle, joka Johannan tuli käydä läpi palkinnon saamiseksi. Koitoksiin kuului kahden kasvatin tunnistaminen silmät sidottuna koiraa tunnustelemalla, leikkimielisten vihjeiden perusteella kasvattien virallisen nimen tunnistaminen, lelukoiran kanssa agiliitäminen ja lopuksi lelukoiran kanssa jäljestys. Jäljen päästä löytyi luonnollisesti palkinto. Johannalle oli hommattu koiranruokaa, kevythäkkejä sekä trimmipöytä kolehtina saaduista rahoista. 

Päivä sisälti nauramisen lisäksi kakkukaffettelua, pientä suolaista naposteltavaa sekä tietysti koiramaista puuhaa: tottiskapulan heittokisa, koirien pikajuoksukisa, houkutusten highway, koirafrisbeen kokeilua ja koirien kuvausta. Oli mahtavaa päästä tutustumaan ja jutustelemaan muiden Irokon -koirien omistajien kanssa. Ihanaa, miten hyvin meidät uudemmatkin otettiin mukaan porukkaan ja päivässä oli selvää tiimihenkeä! Kiva päivä kaikenkaikkiaan. 

Nerin kuvat C: Ilona Karjalainen


Rauman Agipitsi 22.7.

Kesä on kohta jo loppusuoralla ja tuntuu, kuin ei oltais tehty juuri mitään! Olin ajatellut kesän menevän koiraharrastusten parissa mutta mitä vielä, työt ovat vieneet paljon aikaa ja vähät vapaat on menneet muissa hommissa. Agipitsiin sentään sain Tiidan vietyä vapaaviikonlopun kunniaksi. Suunnittelin samaan reissuun Porin Yyterin koirarannan ja mökkiviikonlopun. Kun aikaa ei ole niin on se käytettävä erittäin tarkkaan hyödyksi.

Vuokrasimme siis Porin Reposaaresta mökin yhdeksi yöksi. Lähdimme perjantaina suoraan töideni jälkeen ajelemaan miehen ja koirien kanssa kohti Poria. Viime vuonna kävin ensimmäistä kertaa Yyterin koirarannalla ja rakastuin välittömästi, pakko sinne oli päästä tänäkin vuonna. Ajelimme alkuun mökille ja purimme tavarat. Pakattiin samantien koirat takaisin autoon ja hurautettiin rannalle. Vitsit sitä näkyä, kun mahdottoman upea ja pitkä hiekkaranta vuoden jälkeen taas avautui eteeni! Onneksemme ranta oli typötyhjä, joten saimme nauttia rauhallisesta tunnista keskenämme. Koirat nauttivat hiekasta sekä merestä. Minä ja mieheni kahlasimme takit päällä meressä. Säät eivät tosiaan suosineet ja keli oli varsin viileä, silti rannalle oli päästävä. Reilu tunnin vietimme nauttien rannasta. Vasta lähtiessämme rannalle alkoi saapumaan lisää ihmisiä koirineen, yksi collie pentukin mahtui mukaan. 
Rannalta suuntasimme takaisin leirintäalueelle ja laitoimme nuotion pystyyn grillipihvejämme varten. Koirat saivat makoilla grillikatoksen takana savulta suojassa, rauhallisesti he siinä makoilivatkin kaiken antaneena. Koirat saivat pienet makkaranpalat "miniloman" kunniaksi.
Yö sujui mökissä varsin rauhallisissa merkeissä, ihanasti rauhottuivat koirat lattiatasolle meidän nukkuessa yläpedeissä. Hiekkaa varisi tuhottomasti lattialle kuivausyrityksistä huolimatta, onneksi mökistä löytyi harja ja kihveli!

Aamulla aikaisin pakkasimme auton ja suuntasimme kohti Rauman Agipitsiä. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja ehdimme rauhassa miettiä mihin kasaamme leirimme sekä ulkoiluttaa koirat ennen kisoja. Ikäväkseni huomasin kehittäväni taas aika suurta kisajännitystä, mikä pahimmillaan aiheutti jopa käsien tärinää sekä pahoinvointia. Ensimmäisen radan jälkeen jännitys hieman laantui.
Kisat menivät ihan kivasti, en niistä enää yksityiskohtia muista. Kontaktit taisi olla taas aika rumat, muuten ihan kivaa menoa. Vauhtia tarvitaan lisää ja mietinkin saisiko Tiidalle vielä opetettua juoksukontaktit. Pitemmittä puheitta videot radoista kehiin:

Tältä radalta rv 5 kepeiltä, 8.sija.


Jälleen kepeiltä virheet, rv 10, 6.sija.

Ilmotin Tiidan myös tokokokeeseen pitkän harkinnan jälkeen, mutta neiti aloitti ikäväkseni juoksunsa juuri reilu viikkoa ennen kisoja... Myös Neri on juoksuissa yhtä aikaan, nämä ovatkin Nerin ensimmäiset. Kovasti jo odotellaan juoksujen ohittumista ja kisaamisen jatkumista.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Vantaa, PK-tapahtuma 25.5.

Neri kävi 25.5. ensimmäisissä missikisoissaan Vantaalla PK-tapahtumassa. Neiti oli ilmoitettu junnuihin, joita oli lopulta vain kolme. Tuomarina collieilla oli Rainer Vuorinen.

Yksilökehässä sähläsin huolella. Mulla oli kädessä numerolapputasku, mikä on aivan liian suuri omaan luisevaan käsivarteeni. Tasku valuu aina alas käsivarttani, mutta yleensä pysähtyy viimeistään kyynärtaipeeseen. Tällä kertaa mulla oli päälläni ohut tyköistuva pitkähihainen paita, mikä mahdollisti numerolapputaskun valumisen aina ranteeseen saakka. Siinä se sitten roikkui mukana melkein Nerin niskassa, sillä samalla kädellä pidin neidin remmistä kiinni. Jestas sitä sählinkiä. En luonnollisesti ehtinyt asettaa pidikettä paremmin ennen kuin saimme luvan tehdä kolmion kehässä ja taas oltiin pönöttämässä tuomarin pöydän edessä. Lisäksi en ymmärtänyt tuomarin pyyntöä oikein ja siitä seurasi tapahtumasarja, mikä sisälsi Nerin istumaan menon, pyörimisen ja mitä vielä. Kyllä siellä välissä maltillista seisomistakin oli sentään. 
Neri sai kuitenkin ERInomaisen.

Kilpailuluokassa oli kaikki kolme junnunarttua, kaikki olivat saaneet ERIn. Vuorinen juoksutti koko porukkaa pari kertaa ympäri ja pienesti seisotti, kunnes päätti järjestyksen. Meidät hän osoitti 3.sijalle. Lopputulos siis JUN ERI JUK 3 ja mukava arvostelu:

"Nartulle sopivat mittasuhteet. Runko vielä kehitysvaiheessa. Hyvät mittasuhteet. Pään kiila vielä kapea varsinkin kuono-osassa. Hieman matalalle kiinnnittyneet korvat. Hyvä hännän pituus. Vapaat liikkeet."

Mielestäni kehäkäytöksemme (=sähellykseni) vuoksi tämä oli meille oikeutettu sijoitus. Kaksi muuta narttua handlereineen suoriutuivat paremmin, toki koiratkin olivat nättejä ja liikkuivat hienosti. Vuorinen vielä kehui vuolaasti ensimmäiseksi sijoittuneen koiran liikkeitä perustellessaan valintaansa. 

Kaikenkaikkiaan mukava päivä ja sää oli hieno vaikka tummat pilvet häälyivätkin ahdistavasti taivaalla kauempana. En valitettavasti hoksannut ottaa kameraa mukaan eikä päivästä siis tullut kuvia räpsittyä. Neri käyttäytyi oikein suloisesti ja mallikkaasti näyttelypaikalla, oli iloisen oloinen ja kiinnostunut menosta, mutta rauhoittui nopeasti eikä stressannut turhia väenpaljoudesta. On se vaan pätevä otus ja helppo koira viedä mihin tahansa. 
Saimme päivän päätteeksi vielä näyttelytreeniä kasvattajalta, kiitos siitä!

Näyttelyn jälkeen kurvasimme Nerin kanssa vielä Lopelle Tiidan toisen kasvattajan luo. Heillä asuu Nerin puolisisko, samasta isästä. Oli mukava nähdä Nataa ja ylipäätään, miten erilaisiksi pennut ovat kehittyneet niin luonteiden kuin ulkonäön osalta: Neri on iso hömelö, pitkillä karvoilla varustettu oranssi likka, Nata taas pieni kompakti sieväneiti, jonka turkki on tiivis ja taittaa enemmän ruskeaan. Toki likoissa samaakin oli aikalailla. Oli hauska tavata pitkästä aikaa ja nähdä ihanaa Nataa!

Kisaamassa

Ollaan Tiidan kanssa aktivoiduttu kisaamisen suhteen. Viime kuussa kävimme juoksemassa jopa hurjat 3 rataa läpi viikon sisään. 

Ensimmäiset kisat olivat 22.5. omalla seurallamme. Kisat olivat ulkokentällä. Meillä oli jäänyt ennen kisoja parit treenit välistä ja Tiida oli ollut lähiaikoina varsin keuliva sekä treeneissä että arjessa. Olin varautunut HYLsyyn ja koiraan, jolta lähtee mopo totaalisesti käsistä ja keskityin ennen radalle menoa rauhottamaan koiraa ja rentouttamaan itseäni. Onnistuin tavoitteessani vähän liiankin hyvin ja sen seurauksena olimme lopulta sunnuntaikävelyllä radalla. Paljon hyvää en radalta keksi ja mietinkin pitkään julkaisenko videota missään, sillä oma toimintani on vallan kamalaa katsottavaa: en ohjaa koiraa ja olen melkein nukuksissa radalla. Kepit jätin käytännössä ohjaamatta kuten monet muutkin esteistä, en ollut yhtään mukana toiminnassa. Ei kaunista katsottavaa mutta kisakokemus olikin se, mitä tulimme täältä hakemaan.


Seuraavat kisat olivat saman viikon sunnuntaina 28.5. Salossa Koirakerho Tassun järjestämänä. Kisapaikka oli todella kiva ja viihtyisä. Parkkipaikka oli pieni mutta riittävä tähän tapahtumaan, oli sisähalli sekä suuri ulkokenttä, mikä oli toiselta puolelta aidattu. Paikalta löytyi ulkohuussi sekä ihanana lisänä pieni lampi koiria varten. Aijon jatkossa myös osallistua heidän kisoihin, oli positiivinen kokemus.

Ekalta radalta teimme HYLsyn, kepit koituivat kohtaloksemme kuten edellisissä kisoissa. En tiedä miksi ne olivat niin vaikeat, Tiida yleensä tekee kepit todella hyvin. Luultavasti kerroin joko liian myöhään koiralle tulevasta esteestä tai ohjasin huonosti loppuun, en osaa sanoa. Uusittiin kepit, kunnes Tiida meni ne oikein. Myös kontaktit olivat melko rumat, annoin koiran lähteä ennen aikojaan kontaktilta, sillä jännitin ja hoppuilin. Tähän kiinnitin huomiota heti radan jälkeen ja näin ei saa jatkua. Muuten meni ihan kivasti ja mun mielentila oli hyvä.



Toiselle radalle mentäessä olin vielä skarpimpi kuin edellisellä ja suunnitellut tarkkaan erilaisia ohjauskuvioita radalle. Homma kuitenkin kaatui heti alkuun, sillä Tiida tapojensa vastaisesti karkasi lähdöstä ja näin ollen uusittuani lähdön, saimme HYLsyn. Minulle kuitenkin tuloksia tärkeämpää on taktiikka ja suorituksen tekninen puhtaus, alussa on pysyttävä aina tapahtui mitä tahansa. Siispä ei ollut kahta vaihtoehtoa, palautanko koiran alkuun vai juoksenko radan kiirehtien läpi.
Muuten rata meni kivasti ja puhtaasti. Kontakteilla kiinnitin pysähtymiseen enemmän huomiota ja kepit ohjasin tarkemmin. Putken ja keinun välillä unohdin radan ja siitä johtuen myös koiran, mikä meinasi hakeutua A:lle keinun sijaan. Rauhallisesti otin koiran haltuun ja pääsimme oikealle esteelle ilman A:lle kiipeämistä. Tältä radalta todella tuli hyvänmielen HYL.


Seuraavia kisoja olenkin kaavaillut Raumalle ensi kuussa nimittäin Agipitsin muodossa. Siellä ilmeisesti on myös collieiden rotumestaruus ja olisikin hienoa päästä paikanpäälle. Suunnitelmissa olisi koko viikonlopun tai edes yhden yön kestävä visiitti Raumalle, josta hurauttaisi kohtuullisessa ajassa Porin Yyteriin koirarannalle, mikä kruunaisi vapaaviikonlopun. Nähtäväksi jää, toteutuuko kesäreissu vaiko eikö.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Neri 1-vuotias, harrastuskuulumisia

Tuntuu että lähiaikoina on tapahtunut paljon, toisaalta taas ei juuri mitään. Tiida täytti 4 vuotta 16.4. Synttäreitä ei sen suuremmin juhlittu, suoraan sanottuna allekirjoittanut meinasi unohtaa koko merkkipäivän... Tiida pääsi synttäreiden kunniaksi pesuun ja mani-pedikyyriin. Veikkaanpa, että emäntä oli itse synttärisankaria innostuneempi päivänsä puuhista,

Neri täytti 20.4. vuoden. Vihdoin voin huokaista helpotuksesta, pahin pentuaika on takanapäin ja tuntuu, että Neristä on tullut jokseenkin fiksu nuori neiti. Toki isopieni on vielä kovin pentumainen tietyissä tilanteissa, mutta ylimääräinen puuhastelu ja "pahanteko" ovat jääneet taakse. Napero vaikuttaa kaikenkaikkiaan melko herttaiselta ja puuhakkaalta hyväntuulen koiralta. Ihana pusumaakari.

Olen tehnyt Nerille Aktiivicollieiden FH-jälkipäivästä innostuneena muutamia lyhyitä jälkiä lähipelloille. Hirveästi eivät jäljet ole vielä vanhenneet vaan melko tuoreina ollaan ne nuuskuteltu pois. Hirmuisen tarkkaa työtä napero tekee ja kovasti onkin saanut kehuja treenejä seuranneilta, vaikuttaa kuulemma todella lupaavalta kyseiseen lajiin. Tarkoitus olisi nyt säännöllisesti treenata peltojälkeä ja aika pian pidentää jälkeä sekä pikkuhiljaa treenata pidempää vanhentumista.


Myös agilityn saralla on tapahtunut Nerin kanssa edistystä. Hain pennun kanssa seuramme alkeisryhmään ja kuinka ollakaan, saimme paikan! Kurssi alkoi koirattomalla teoriakerralla, jossa käsittelimme uuden kurssikokonaisuuden sisältöä sekä positiivista vahvistamista ja sen hyötyjä. Kurssin alussa on muutaman kerran kestävä valmentava kurssi, missä keskitymme koiran hallintaan, vireeseen, treenipaikkaan ja häiriöön tottumiseen sekä palkkaamiseen. Itse agilityesteisiin emme vielä tutustu, vaan keskitymme perusteiden rakentamiseen. 
Valmentavan jälkeen vuorossa on itse alkeiskurssi, jossa treenaamme esteitä. Olen suunnitellut Nerin kohdalla opettavani kepit kujakepeillä ja kontaktit 2on2off tekniikalla, mutta erittäin yksinkertaisella tavalla opetettuna. Haluan koiralle itsenäistä suorittamista tulevaisuudessa näiden mielestäni vaikeampien esteiden kanssa. Kujakeppien kuvittelen olevan koiralle loogisin tapa oppia kepit. Mielenkiinnolla odotan tulevia treenejä.

Ja jottei olisi liian vähän lusikoita eri sopissa niin olen myös ilmottanut Nerin ensimmäisiin näyttelyihin, Helsinki pk-tapahtumaan tälle kuulle. Kävimme treenaamassa mätsäreissä kehäkäytöstä ja pikkukoira yllätti minut positiivisesti! Tuomaria Neri rakasti, mutta hillitsi itsensä hienosti. Todella iloisella mielellä oli kehässä ja tönötti iloisen oloisena. Ravaamista pitää vielä treenata lisää, nyt koiran teki mieli leikkiä hihnalla juoksun lomassa... 
Mätsäreissä Neri oli PUN-. Kaikenkaikkiaan hieno suoritus nuorelta kokemattomalta koiranalulta.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kevättä rinnassa

Kevät on lähtenyt erittäin hyvin ja kiireisesti käyntiin. Allekirjoittanut on painanut töissä ja työharjoittelussa viimeiset viikot ja blogi on keränny pölyä niskaan.
Meille ei kummempia kuulu, arki rullaa leppoisasti eteenpäin nyt työkiireiden helpotettua. Koirien kanssa lenkkeillään ahkerasti metsissä. On likat päässeet parisen kertaa jokanen erikseen leikkimään ja hömpöttelemään mun kanssa pihallekin.


Tiidan kanssa oli kuukauden mittainen aksatauko, kun en kiireiltäni jaksanut enää venyä yhteen suuntaan lisää. Nyt on kuitenkin treeneihin palattu onnistuneesti. Tintti ei tauosta ollut moksiskaan ja opit on pysyneet päässä. Emäntä sen sijaan oli tauon jälkeen ketterä kuin elefantti antiikkikaupassa.. Saatiin me onnistumisiakin aikaan ja hauskaa pidettiin. Tavallaan harmittaa kun on ollut taas taukoa sillä kova hinku ois käydä kisaamassa ahkeraan ja edetä sillä saralla, mutta toisaalta, mikä kiire meillä on? Teemme tätä omaksi iloksi eikä muiden vuoksi. En tähtää huipulle vaan onnistumisiin. Me edetään omaa vauhtia ja kisataan kun ehditään.


Sessan kanssa ei hömpöttelyjä kummempia ole tehty. Päällisinpuolin koiruus on ollut terve mutta mä epäilen spondyloosin vaivaavan sitä satunnaisesti. Muutaman päivän hoidossaolon jälkeen Sessa selvästi aristi selkäänsä; se käveli jalat lysyssä kropan alla ja oli aran oloinen muiden koirien pörrätessä lähellä. Yhdessä vaiheessa se oli mielestäni äksympi muita koiria kohtaan. Ja onhan sillä ollut haluttomuutta kautta aikojen autoon hyppäämisen suhteen. En osaa sanoa, onko muita varsinaisia oireita ollut, kuin tuo yksi mainitsemani jakso, mutta mulla vaan on sellanen olo että ei siellä selässä tilanne voi olla ennallaan. Vahvasti epäilen että spondyloosi on edennyt. Arjessahan tuo pärjää oikeen hyvin ja on normaalin oloinen eikä vaadi kipulääkettä. En osaa sanoa. Jospa sen selän nyt tänä vuonna kuvais uudestaan.


Nerin kanssa ollaan harjoiteltu normaalien arjen sääntöjen lisäksi leikkimistä. Olen aiemmin jo maininnut Nerin innottomuudesta leikkiä minun kanssa ja päätin alkaa treenata asiaa. Nyt tuntuu että kakara leikkii kivasti jonkun aikaa, mutta pidemmän päälle kyllästyy juoksemaan lelun perässä tai kiskomaan sitä. Ja auta armias, jos yritän treenin ja namipalkan ohessa välillä leikkiä.. Hyvin se sinne lelulle lähtee, muttei palkkaannu siitä. Tarvii ehdottomasti vielä lisäharjoittelua tuo leikkiminen sekä leikin ja treenin yhdistäminen. Oon silti positiivisella mielellä liikkeellä ja uskon, että ajan ja harjoittelun myötä saadaan lelupalkka takaisin kuvioihin. 

Olen nyt ottamassa itseäni niskasta kiinni ja pitäväni pienimuotoisen treenirysäyksen ennen kesää. Tiidan kanssa olis tarkoitus käydä parit agiepikset läpi ja jatkaa siitä vielä muutamiin virallisiin kisoihin. Ja ihan vaan treenimielessä ja hauskaa pitäen. Haluan rentoutua siellä kentällä vaikka ois "tosi tilanteesta" kyse.
Sessan ja Nerin kanssa suunnittelen meneväni yksiin epiksiin putkiralleihin. Mä uskon, että Sessa tykkää ihan simona rallatella putkia ja Nerin osaamistasoon liittyen putkiralli ois oikeen kiva ja mieltä kohottava eventti. Seuraavalla viikolla on jo kyseinen rallattelu tiedossa, innolla odotan tulevaa! 

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Turku KV

Käytiin tänään pitkän tauton jälkeen Tiidan kanssa kehäkettuilemassa. Neitihän on tunnetusti aika kova kommentoimaan toisia koiria. Siitä syystä yllätyin positiivisesti, kun pieni äänitorveni oli hipihiljaa koko näyttelyiden ajan. Taisi hämääntyä väenpaljoudesta, ei silti ollut ollenkaan jännittyneen oloinen. Hieno koira.

Tiida oli tosiaan vasta toista kertaa eläessään AVO-luokassa, narttuja yhteensä ko. luokkaan menossa yhdeksän. Meidän vuoromme oli vasta toiseksi viimeisenä.
Koko luokan ravatessa kehää ympäri, oli Tiida kuulemma nostellut häntäänsä eräälle nartulle, joka juoksi meitä hitaammin, ja jonka siksi saavutimme ja turhan likellä juoksimme. Enpä itse olisi mokomaa elettä huomannut, täytynee jatkossa pitää pidemmät välit edellä olevaan.

Yksilöarvostelussa Tiida tönötti hienosti paikallaan. Seisomisosuus oli suhteellisen pitkä. Tuomari Robert Kotlár kopeloi koiran nopeasti läpi ja saneli hyvänmittaisen ja kattavan arvioinnin. Juoksimme vielä ees taas sekä kehän ympäri. Tiidalle EH ja kehut hienosta toiminnasta. 

Arvostelussa oli paljon samoja pointteja, mitä aikaisemminkin tuomarit ovat tuoneet esille. Hyvä fiilis jäi silti, vaikka jäi palkintosijat hyvän matkan päähän. Tiidan käytös oli niin hienoa koko pitkän päivän ajan ja meillä oli hauskaa, se on pääasia.

Arvostelu:

"4 years old, smaller sized female. Too tiny hand (olettaen pitäisi lukea head?). Needs to have more pronounced stop and stronger underjaw. Well set and carried ears. Nice neck. Good topline. A bit narrow in front. Good chest. Correct angulations. Moves freely."

Robert Kotlár, Unkari



Tavoitteet vuodelle 2017


Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Uusi vuosi on tuonut mukanaan luonnollisesti uudet tavoitteet. Ensin katsaus vuoden 2016 postaukseen samasta aiheesta.

Terveenä pysyminen
Sessan kanssa eläinlääkärissä käyty ainoastaan rokotuksilla.
Tiidan kanssa on käyty lekurissa keväällä pyllyn raahaamisen vuoksi, johon ei syytä koskaan löydetty. Lisäksi neiti astui alkukesästä lasinsiruun, haava tulehtui nopeasti ja kehitti fistelin. Vaiva riipi mua henkisesti, mutta koira tokeni siitä suhteellisen nopeasti.
Neri... voi Neri. Ensimmäinen elinvuosi toi mukanaan enemmän lääkärikäyntejä (ja etenkin huolta) kuin olisin ikinä toivonut. Käärme puri takajalan taipeeseen pienen ollessa 3kk ikäinen. Tästä vasta kiva hullunmylly tuli. Käärme-episodista johtuvien lääkärikäyntien lisäksi ollaan käyty ainoastaan rokotuksilla, onneksi.

Hauskanpito ja tiimityö tuloksia tärkeämpää
Onnistuttiin tällä saralla. En enää lähde puuhaamaan verenmaku suussa, vaan pidän treenifiiliksen rentona ja hauskana. Olen kehittynyt kouluttajana valtavasti oivallettuani tämän kohdan. Työskentelen koiralähtöisesti ja huomioin jokaisen koiran yksilölliset vahvuudet tekemisessä. Kaikkien kanssa tekeminen on kivaa yhdessä puuhaamista eikä vakavaa tuloksiin tähtäävää.

Sessan tavoitteet:
Edes parissa agimöllissä käyminen
Käytiin yksissä. Hauskaa oli niin koiralla kuin omistajalla.

Rally-tokon treenaaminen, edes säännöllisen epäsäännöllisesti
Juupa juu, ei täyttynyt. Ilmoitin meidät 4 kerran kurssille syksyllä, kävimme kaksissa treeneissä ja jotenkin se unohtui...

Tiidan tavoitteet:
Selän kuvauttaminen
Kuvautin selän alkuvuodesta epävirallisesti, puhtoinenhan se oli.

Josko tänä vuonna virallisiin agikisoihin
Ekat kisat korkattiin hyppärillä tammikuussa ja saimme ensimmäisen LUVAn jo toisista kisoista hyppäriltä. Kesä ja syksy treenattiin kontakteja ja keppejä varmemmiksi ja palasimme kisakentille joulukuussa.

Virallisiin tokokisoihin
Ei täyttynyt. Muutenkin treenattiin tokoa hävettävän vähän.


Sitten uuden vuoden tavoitteisiin.

Yleisesti terveenä pysyminen
Sallittakoon mahdolliset pienet vaivat kuten pissa- ja silmätulehdukset (toki eivät toivottuja ole), mutta jospa säästyttäisiin vakavammista vaivoista tällä kertaa.

Noseworkkiin tutustuminen
Laji tuntuu nostavan jatkuvasti päätään koiraharrastajien keskuudessa ja kieltämättä myös oma mielenkiinto on herännyt. Josko tilaisi kotiin välineet, niin saataisiin likoille aivopuuhaa.

Sekä emännän, että koirien kunnonkohotus juoksulenkein
Miesystävän kanssa pyritään terveelliseen elämään ja hyvään kuntoon. Mikäs sen parempi kunnonkohotuslaji kuin juoksu. Ja mikäs sen hauskempaa kuin yhdistää hyödyllinen liikunta ja rakkaat lemmikit (jotka myös ovat kunnonkohotusta vailla).



Sessan tavoitteet:
Agilityn hömpöttely koiran ja ohjaajan yhteistyön vuoksi
Sessan kanssa emme tähtää korkealle vaan pyritään pitämään kertaalleen herätetty aksapalo koiralla päällä.

Agimölleissä pyörähtäminen omaksi iloksi
Sama syy; koiralle ja emännälle hyvää mieltä!


Tiidan tavoitteet:
Agilityssa 2-luokkaan nousu
Koiralla on taidot kohdillaan luokkanousua ajatellen. Emännällä alkaa olemaan hermot ja asenne kohdillaan. Kisoihin vaan aktiivisemmin, jospa se sieltä nousis.

Tokossa virallisten kisojen korkkaus
Johan tätä on puitu riittämiin. Koiralla on ALO:n liikkeet tosi hyvässä jamassa. Eniten vois pureutua kisamaiseen treenaamiseen ja liikkurointiin ennen kisoja.

Näyttelyissä käyminen
Tiidalla tuli nyt näyttelyväliä melkein 2 vuotta... Jos sitä nyt useammin kehässä kävis pyörähtämässä.


Nerin tavoitteet:
Palkkaantuminen treeneissä myös lelulla
Niin se vaan oppi pois lelupalkasta. Pienenä leikkiminen oli parasta vaan osasimpa sen vaihtamaan namipalkkaan tarkoittamattani... Lelupalkalla sais kaivattua intoa etenkin vauhtilajeissa.

Tokon treenaamista, ALO liikkeet kuntoon
Tokon treenaaminen säännöllisesti.

Agilityn alkeita. Haku treeniryhmään, jos kroppa kunnossa
Parit kerrat on käyty hallilla pyörähtämässä, lähinnä menty siivekkeen kiertoa ja putkia. Kivasti typyllä tuntuis vauhtia ja intoa olevan.

Näyttelyissä käyminen
Käärmeenpuremasta toipuminen on suht hyvällä mallilla ja uskalletaan jo kattella Nepulle missikisoja. ;)