keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Toipumista & Tehotreeniä

Sessan toipuminen on jo todella hyvässä vauhdissa. Haava näyttää hyvältä, ei punoita ja on sulkeutunut hyvin. Vielä on tottakai koholla mutta koiraa haava ei tunnu enää vaivaavan. Satunnaisesti Sessa yrittää pestä masuaan mutta uskoo kieltoa. Sessa on ollut lauantaista asti todella pirteä ja oma itsensä. Ruoka ja vesi maistuu ja lenkeillä tahdotaan kovasti leikkimään, ja olenkin tämän sallinut. Uskon Sessan kuuntelevan omaa kehoaan ja menevän sen asettamissa rajoissa. Sessa siis on saanut jo ulkoilla vapaana turvallisilla alueilla tarkkaavaisen silmäni alla.


Sain vihdoin viime viikolla agilityhalliin avaimen ja olen nyt kolmesti käynyt Tiidan kanssa treenaamassa. Pyrin käymään yksi-kaksi kertaa viikossa hallilla ohjattujen lisäksi. Tarkoituksena ei ole hyppyyttää koiraa joka treenissä vaan ottaa tehotreeniin lähinnä yksittäisiä esteitä. Tällä hetkellä tehotreenattavia ovat kepit, kontaktit, joista keinu vaikeimpana sekä rengas. 

Keppejä ollaan treenattu ohjureilla. Tiidalle hankaluutta aiheuttaa kepeissä oikean sisäänmenon löytäminen sekä loppuun asti pujottelu. Treeneissä tullaan ottamaan eka ja viimeinen ohjuri pois aina välillä, jotta Tiida oppisi itse hahmottamaan alun ja lopun tärkeyden. Vaihtelemme ohjureiden paikkaa ja välillä pidämme myös näissä ongelmakohdissa ohjureita muistutuksen vuoksi.
Kontakteja ollaan alettu treenaamaan nenäkosketuksella. Läpijuoksussa minä jäin armottomasti myöhään ja suoraan sanottuna kuntoni ei kestä. Päätimme yhdessä kouluttajan kanssa vaihtaa läpijuoksut nenutukseen. Nenätreeni on tuottanut hyvin tulosta ja tänään puomia treenatessa Tiida pysähtyi alastulolla käskystä nenuttamaan. Hieno koira.
Keinun treenaamisen aloitimme aivan alusta, koitetaan saada Tiida juoksemaan suoraan keinun päähän asti, jotta saadaan keinusta tehokas ja nopea. Toistaiseksi treenaamme ilman keinun heilautusta. Tiida juoksee päähän, josta saa palkan, ja minä nostan koiran alas. Seuraavaksi luultavasti lisäämme minun tuomaa häiriötä niin, että juoksen ohi ja koiran pitäisi silti pysyä keinun päässä odottamassa, ja pikkuhiljaa alamme tiputtamaan keinua alemmas. Kouluttajalta tietysti vielä varmistan kohta kohdalta edistyttyämme, miten jatkamme eteenpäin.


Hihkaisen vielä lopuksi, miten hyvä Tiida olikaan eilen lenkeillä. Yhtäkään koiraa neiti ei haukkunut, pientä vikinää piti kyllä, mutta yhden yhtä haukkua emme kuulleet! Lisäksi seuruutin likkoja vapaana metsässä samalla, kun takaatamme tuli kaksi koiraa. Tiida huomasi koirat, mutta päätti jatkaa seuruuta koko ajan lähestyvistä koirista huolimatta. Lisäksi malttoi olla juoksematta tuttavan koiran luo kävellessämme toisiamme vastaan. Tiidassa on siis näkynyt selviä kunnon koirakansalaisen merkkejä!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Epäviralliset selkäkuvat

Kuvat C:Edith


Sessan elämän tähän mennessä suurin haaste alkoi tänään, sterilointi ja siitä toipuminen. Vein Sessan puolen päivän aikaan lääkärille nukutettavaksi ja sain luvan hakea neidin kotiin muutaman tunnin kuluttua.

Leikkaus sujui ilman komplikaatioita ja sen jälkeen Sessan selkä kuvattiin pyynnöstäni. Viime kesällä lonkka- ja kyynärkuvien yhteydessä en tajunnut selkää kuvata, mutta nyt ajattelin sen menevän mukavasti siinä samalla. Koiraa hakiessa katsoimme kuvat läpi ja hoitaja selitti minulle mikä on normaalia ja mikä ei. Sessan selkä oli muuten puhdas, mutta lannerangasta löytyi kahden nikaman alapuolelta silloittumaa ja koiralla todettiin spondyloosi. Onko jollain kokemusta spondyloosista?? Sessa on kuitenkin vasta 3-vuotias ja toivon tälle vielä monia vuosia tervettä elämää. Onko se enää realistinen toive spondyloosi-diagnoosin jälkeen? Agilityssa ja autoon mennessä olen huomannut haluttomuutta hyppäämisen suhteen, mutta olen ajatellut sen johtuvan Sessan herkkyydestä, matalasta itseluottamuksesta ja kyvystä käyttää heikkoutta hyväkseen. 


Oli miten oli, en toivottavasti jää murehtimaan tulevaisuutta, tähän saakka on pärjätty ja niin pärjätään tästä eteenpäinkin. Sessasta ei ole suunnitteilla agilitykoiraa, joten satunnaisesti treenatessa voimme hyvillä mielin hyppiä matalia hyppyjä ja jättää vaikka kepitkin pois suunnitelmista.
Nyt keskityn silittämään pipin koirani päätä aina urahduksen kuullessa ja ihan muuten vaan.


sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Super-uutisia

"Sinulle on varattu kesän vepetreeniryhmään paikka."
..olen iloinen! No more words needed.

torstai 12. helmikuuta 2015

Alkuvuoden kuvasaaste

Sää on ollut mitä ihmeellisin nyt alkuvuoden ajan. Kamera on pysynyt visusti sisällä valtaosan vuodesta 2015 mutta vihdoin ensimmäisten aurinkoisten päivien tullessa pääsi se ansaitulle kuvauslenkille. Ollaan ahkerasti treffattu naapuruston koiria ja lenkkeilty jäällä ja metsissä. Tiida tiputtaa tuttuun tapaan karvanlähtönsä vuoksi koko turkin, vielä ei ihan nakuna olla mutta ei kaukana siitä, taitaa jäädä maaliskuun Turku KV:t väliin.








maanantai 2. helmikuuta 2015

Hakutreenit nro 2

Postauksen kuvat on Hannamari Kallion alkuvuoden aussielenkillä ottamia.

Kävipäs mukavasti ja pääsimme Tiidan kanssa treenaamaan hakua pelastushakuryhmään. Treenit ovat vihdoin säännöllisesti joka sunnuntai aamu. 

Nämä olivat Tiidalle tosiaan toiset treenit.
Aluksi otimme kouluttajan pyynnöstä makkararinkiä. Tiidaa kehuttiin yllättävän rohkeaksi collieksi, neiti oli mielissään nameista ja kehuista. Makkararingin jälkeen koira takasin autoon ja treenattiin toisten koiria parin tunnin ajan. Tiida pääsi tämän jälkeen vielä toiselle kierrokselle, tällä kertaa otettiin pakenevia maalimiehiä neljän kappaleen verran.
Kaksi ensimmäistä maalimiestä lähtivät suoraan keskilinjalta pakoon Tiidaa innostaen ja nameja heiluttaen. Tiida todellakin innostui, taisi jopa harmistua kun ei heti päässyt perään. Neiti haukkui ja yritti lähteä. Odotimme maalimiehen piiloon pääsyä ja Tiidan katseen kohdistumista piiloon, näytin kädellä suunnan ja päästettiin Tiida menemään. Hienosti se pinkaisi maalimiehen luo. Siellä neitiä namitettiin kunnes tulin paikalle.



Viimeiset kaksi otettiin vähän erilailla. Piilot olivat kauempana keskilinjasta, ukot olivat valmiiksi jo lähempänä piiloa ja lähtivät liikkeelle heti kun Tiida katsoi heitä. Kolmannen ukon karatessa Tiida yritti komentaa minua päästämään sen irti ja katse kääntyi minuun. Tällä välin ukko oli piiloutunut. Tiida keskittyi taas olennaiseen ja päästin neidin irti. Tiida lähti hienosti, pysähtyi vähän ennen piiloa katsomaan minua. En antanut lisää apuja, ja Tiida päätti jatkaa matkaansa ja lyösi ukon pienen etsinnän jälkeen. Olin melko varma, että Tiida tulee takaisin luokseni kääntymisen jälkeen, mutta hienosti se jatkoi matkaansa.
Viimeisen ukon lähtiessä karkuun Tiida ei enää haukkunut paljoa, keskittyi katsomaan minne maalimies piiloutuu. Lähetys meni hienosti ja koira meni suoraa tietä maalimiehelle.

Mulle jäi tosi hyvä fiilis tästä. Tiida irtos paljon paremmin kuin olisin uskonut, ei kertaakaan yrittänyt lähteä maalimieheltä minun luo vaan pysyi ukolla saapumiseeni asti. Innolla odotan jatkoa, mitäköhän kaikkea kouluttaja keksii meidän pään menoksi. Tarvis ainakin saada jossain vaiheessa paimenkoiralta näön avulla etsiminen pois, nenua enempi käyttöön.
Voisin myös pikkuhiljaa ruveta treenaamaan pikkuneidin kanssa haukkumista. Sehän on tuolle elukalle todella luonnollinen tapa ilmaista itseään, ja toivon että saamme tästä likasta haukullaan ukon ilmaisevan hakukoiran.



Ainiin, Sessalle on nyt varattu sterilaatio-aika kahden viikon päähän maanantaille. Omistajaa jänskättää jonkun verran, mutta eiköhän se hyvin mene. Saatais Sessalta juoksun aiheuttama alavireisyys pois sekä tietysti kohtutulehduksen riski poistetaan.