Kuvat päivän maratonlenkiltä Ruissalosta, kuvaajana tönötyksissä Edith.
Haku nro 4
Sunnuntaina päästiin taas hakumetsään. Viimekertaiseen tyyliin otettiin alottelevat omaan ryhmäänsä, ja jokainen koirakko pääsi kahteen kertaan metsään.
Tiidan kanssa ensmäisellä kerralla otettiin kolme ukkoa. Ensimmäiset kaksi jälleen haamuina. Molemmille Tiida irtos tosi kivasti ja reippaasti pysyi maalimiehellä niin kauan kunnes olin perillä. Jälleen neiti sai kehuja nätistä käytöksestä ukolla.
Kolmas maalimies oli taas valmiina piilossa meidän tullessa tokalta ukolta. Tiida käytti nenäänsä ja tajusi metsässä piileksijän jo ennen kuin asetin koiran lähtövalmiuteen. Viimeksi tämä kokonaan piiloutunut ukko oli lähempänä keskilinjaa, mutta tällä kertaa ukko oli yhtä kaukana kuin ensimmääiset kaksikin. Reippaasti Tiida lähti ukolle ja paikansi maalimiehen ilman ongelmia.
Toisella kierroksella kokeiltiin neidin kanssa jotain ihan uutta. Sain lainaliinan koiralle ja lampsimme metsään, jossa oli piilossa kaksi maalimiestä. Emme kulkeneet aikaisempaa keskilinjaa pitkin, vaan jotain ihan uutta reittiä. Tarkoituksena oli tarkkailla Tiidasta merkkejä, milloin saa hajun, eli "merkkaa". Hienosti likka nenuaan käytti ja haistoi ukot hyvissä ajoin. Aluksi neiti ei ymmärtänyt, että hänellä on lupa lähteä ukolle heti hajun saatuaan, mutta parin kannustuksen jälkeen lähti reippaasti pensaiden läpi ja löysi molemmat ukot nopeasti.
Tiidasta näki todella hyvin, milloin on saanut hajun. Nenä nousi, koiran asento valpastui ja koska meillä ei ole vetäminen sallittua alkoi kipittäen kiirehtimään kohti hajun lähdettä. Kipitys näytti suorastaan hupaisalta.
Viime treeniin verrattuna tämä kerta meni rauhallisesti ja keskittyneesti. Tiida ei haukkunut treeneissä kertaakaan, ei edes metsään mennessä. Tuntu, että likalla oli pakka paremmin kasassa. Oikein kivat treenit.
 |
| Nakuneiti 1v 11kk. |
 |
| Toinen bikinityttö, 3v 2kk. |
Haku nro 5
Ensimmäiset treenit pimeässä metsässä. Tiistaina siis pakattiin valoilla ja heijastimilla varustettu koira autoon ja suunnattiin kohti treenipaikkaa. Tiida pääsi heti toisena koirana metsään. Ukkoja tällä kertaa neljä, kaikki lähellä keskilinjaa. Ensimmäiset kolme peräänlähtönä, viimeinen kunnolla piiloutuneena.
Peräänlähdöistä Tiida kiihtyi suunnattomasti ja alkoi paukuttamaan päätään. Ukot sammuttivat valonsa päästyään piilolle, jolloin päästin jo hiljentyneen koiran töihin. Reippaasti se singahti namujen perässä pimeään metsään, ei ongelmia.
Viimeinen ukko oli Tiidasta selvästi jännempi. Ei ollut ollenkaan tuttu tilanne tämä pimeään metsään syöksyminen vailla minkäänlaista näköhavaintoa kohteesta. Katsoin Tiidasta milloin näytti lukinneen suunnan ja päästin irti. Neiti lähti aavistuksen epävarmana liikkeelle, kuitenkin suoraan metsään. Itse pohdin kääntyykö koira takaisin enkä huomannut kunnolla seurata työskentelyä. Kaverilta onneksi kuulin neidin lähteneen ensin jäljen perään, jonka jälkeen lähempänä maalimiestä otti vainun ilmasta ja paikansi ukon. Muiden silmiin teki kuulemma hienosti, itse taisin nähdä epävarmuuden suurempana kuin muut. Reipas likka silti.
Seuraavat treenit onkin ensi tiistaina, jälleen mennään illan pimeydyttyä metsään. Kiva, että treenit on nyt kahdesti viikossa, ei haittaa niin paljoa, jos joskus jää kerta välistä. Lisäksi on ihan tosi kiva päästä treenimään pimeälläkin, vielä kun sellaista on.
PS. Kesä taitaa todellakin tehdä tuloaan; sunnuntaina bongasin Sessasta jo ensimmäisen punkin.. myös kavereiden koirista on jo pari punkkia löytynyt. Näitä kamaluuksia ei olla sitten yhtään kaivattu. Toivotaan takatalvea, joka tuhoisi nämä jo heränneet yksilöt mahdollisimman pian.
