Kisaamassa

Ollaan Tiidan kanssa aktivoiduttu kisaamisen suhteen. Viime kuussa kävimme juoksemassa jopa hurjat 3 rataa läpi viikon sisään. 

Ensimmäiset kisat olivat 22.5. omalla seurallamme. Kisat olivat ulkokentällä. Meillä oli jäänyt ennen kisoja parit treenit välistä ja Tiida oli ollut lähiaikoina varsin keuliva sekä treeneissä että arjessa. Olin varautunut HYLsyyn ja koiraan, jolta lähtee mopo totaalisesti käsistä ja keskityin ennen radalle menoa rauhottamaan koiraa ja rentouttamaan itseäni. Onnistuin tavoitteessani vähän liiankin hyvin ja sen seurauksena olimme lopulta sunnuntaikävelyllä radalla. Paljon hyvää en radalta keksi ja mietinkin pitkään julkaisenko videota missään, sillä oma toimintani on vallan kamalaa katsottavaa: en ohjaa koiraa ja olen melkein nukuksissa radalla. Kepit jätin käytännössä ohjaamatta kuten monet muutkin esteistä, en ollut yhtään mukana toiminnassa. Ei kaunista katsottavaa mutta kisakokemus olikin se, mitä tulimme täältä hakemaan.

Seuraavat kisat olivat saman viikon sunnuntaina 28.5. Salossa Koirakerho Tassun järjestämänä. Kisapaikka oli todella kiva ja viihtyisä. Parkkipaikka oli pieni mutta riittävä tähän tapahtumaan, oli sisähalli sekä suuri ulkokenttä, mikä oli toiselta puolelta aidattu. Paikalta löytyi ulkohuussi sekä ihanana lisänä pieni lampi koiria varten. Aijon jatkossa myös osallistua heidän kisoihin, oli positiivinen kokemus.

Ekalta radalta teimme HYLsyn, kepit koituivat kohtaloksemme kuten edellisissä kisoissa. En tiedä miksi ne olivat niin vaikeat, Tiida yleensä tekee kepit todella hyvin. Luultavasti kerroin joko liian myöhään koiralle tulevasta esteestä tai ohjasin huonosti loppuun, en osaa sanoa. Uusittiin kepit, kunnes Tiida meni ne oikein. Myös kontaktit olivat melko rumat, annoin koiran lähteä ennen aikojaan kontaktilta, sillä jännitin ja hoppuilin. Tähän kiinnitin huomiota heti radan jälkeen ja näin ei saa jatkua. Muuten meni ihan kivasti ja mun mielentila oli hyvä.

Toiselle radalle mentäessä olin vielä skarpimpi kuin edellisellä ja suunnitellut tarkkaan erilaisia ohjauskuvioita radalle. Homma kuitenkin kaatui heti alkuun, sillä Tiida tapojensa vastaisesti karkasi lähdöstä ja näin ollen uusittuani lähdön, saimme HYLsyn. Minulle kuitenkin tuloksia tärkeämpää on taktiikka ja suorituksen tekninen puhtaus, alussa on pysyttävä aina tapahtui mitä tahansa. Siispä ei ollut kahta vaihtoehtoa, palautanko koiran alkuun vai juoksenko radan kiirehtien läpi.

Muuten rata meni kivasti ja puhtaasti. Kontakteilla kiinnitin pysähtymiseen enemmän huomiota ja kepit ohjasin tarkemmin. Putken ja keinun välillä unohdin radan ja siitä johtuen myös koiran, mikä meinasi hakeutua A:lle keinun sijaan. Rauhallisesti otin koiran haltuun ja pääsimme oikealle esteelle ilman A:lle kiipeämistä. Tältä radalta todella tuli hyvänmielen HYL.

Seuraavia kisoja olenkin kaavaillut Raumalle ensi kuussa nimittäin Agipitsin muodossa. Siellä ilmeisesti on myös collieiden rotumestaruus ja olisikin hienoa päästä paikanpäälle. Suunnitelmissa olisi koko viikonlopun tai edes yhden yön kestävä visiitti Raumalle, josta hurauttaisi kohtuullisessa ajassa Porin Yyteriin koirarannalle, mikä kruunaisi vapaaviikonlopun. Nähtäväksi jää, toteutuuko kesäreissu vaiko eikö.