Postauksen kuvat on Hannamari Kallion alkuvuoden aussielenkillä ottamia.
Kävipäs mukavasti ja pääsimme Tiidan kanssa treenaamaan hakua pelastushakuryhmään. Treenit ovat vihdoin säännöllisesti joka sunnuntai aamu.
Nämä olivat Tiidalle tosiaan toiset treenit.
Aluksi otimme kouluttajan pyynnöstä makkararinkiä. Tiidaa kehuttiin yllättävän rohkeaksi collieksi, neiti oli mielissään nameista ja kehuista. Makkararingin jälkeen koira takasin autoon ja treenattiin toisten koiria parin tunnin ajan. Tiida pääsi tämän jälkeen vielä toiselle kierrokselle, tällä kertaa otettiin pakenevia maalimiehiä neljän kappaleen verran.
Kaksi ensimmäistä maalimiestä lähtivät suoraan keskilinjalta pakoon Tiidaa innostaen ja nameja heiluttaen. Tiida todellakin innostui, taisi jopa harmistua kun ei heti päässyt perään. Neiti haukkui ja yritti lähteä. Odotimme maalimiehen piiloon pääsyä ja Tiidan katseen kohdistumista piiloon, näytin kädellä suunnan ja päästettiin Tiida menemään. Hienosti se pinkaisi maalimiehen luo. Siellä neitiä namitettiin kunnes tulin paikalle.
Viimeiset kaksi otettiin vähän erilailla. Piilot olivat kauempana keskilinjasta, ukot olivat valmiiksi jo lähempänä piiloa ja lähtivät liikkeelle heti kun Tiida katsoi heitä. Kolmannen ukon karatessa Tiida yritti komentaa minua päästämään sen irti ja katse kääntyi minuun. Tällä välin ukko oli piiloutunut. Tiida keskittyi taas olennaiseen ja päästin neidin irti. Tiida lähti hienosti, pysähtyi vähän ennen piiloa katsomaan minua. En antanut lisää apuja, ja Tiida päätti jatkaa matkaansa ja lyösi ukon pienen etsinnän jälkeen. Olin melko varma, että Tiida tulee takaisin luokseni kääntymisen jälkeen, mutta hienosti se jatkoi matkaansa.
Viimeisen ukon lähtiessä karkuun Tiida ei enää haukkunut paljoa, keskittyi katsomaan minne maalimies piiloutuu. Lähetys meni hienosti ja koira meni suoraa tietä maalimiehelle.
Mulle jäi tosi hyvä fiilis tästä. Tiida irtos paljon paremmin kuin olisin uskonut, ei kertaakaan yrittänyt lähteä maalimieheltä minun luo vaan pysyi ukolla saapumiseeni asti. Innolla odotan jatkoa, mitäköhän kaikkea kouluttaja keksii meidän pään menoksi. Tarvis ainakin saada jossain vaiheessa paimenkoiralta näön avulla etsiminen pois, nenua enempi käyttöön.
Voisin myös pikkuhiljaa ruveta treenaamaan pikkuneidin kanssa haukkumista. Sehän on tuolle elukalle todella luonnollinen tapa ilmaista itseään, ja toivon että saamme tästä likasta haukullaan ukon ilmaisevan hakukoiran.
Ainiin, Sessalle on nyt varattu sterilaatio-aika kahden viikon päähän maanantaille. Omistajaa jänskättää jonkun verran, mutta eiköhän se hyvin mene. Saatais Sessalta juoksun aiheuttama alavireisyys pois sekä tietysti kohtutulehduksen riski poistetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti