Sessan toipuminen on jo todella hyvässä vauhdissa. Haava näyttää hyvältä, ei punoita ja on sulkeutunut hyvin. Vielä on tottakai koholla mutta koiraa haava ei tunnu enää vaivaavan. Satunnaisesti Sessa yrittää pestä masuaan mutta uskoo kieltoa. Sessa on ollut lauantaista asti todella pirteä ja oma itsensä. Ruoka ja vesi maistuu ja lenkeillä tahdotaan kovasti leikkimään, ja olenkin tämän sallinut. Uskon Sessan kuuntelevan omaa kehoaan ja menevän sen asettamissa rajoissa. Sessa siis on saanut jo ulkoilla vapaana turvallisilla alueilla tarkkaavaisen silmäni alla.
Sain vihdoin viime viikolla agilityhalliin avaimen ja olen nyt kolmesti käynyt Tiidan kanssa treenaamassa. Pyrin käymään yksi-kaksi kertaa viikossa hallilla ohjattujen lisäksi. Tarkoituksena ei ole hyppyyttää koiraa joka treenissä vaan ottaa tehotreeniin lähinnä yksittäisiä esteitä. Tällä hetkellä tehotreenattavia ovat kepit, kontaktit, joista keinu vaikeimpana sekä rengas.
Keppejä ollaan treenattu ohjureilla. Tiidalle hankaluutta aiheuttaa kepeissä oikean sisäänmenon löytäminen sekä loppuun asti pujottelu. Treeneissä tullaan ottamaan eka ja viimeinen ohjuri pois aina välillä, jotta Tiida oppisi itse hahmottamaan alun ja lopun tärkeyden. Vaihtelemme ohjureiden paikkaa ja välillä pidämme myös näissä ongelmakohdissa ohjureita muistutuksen vuoksi.
Kontakteja ollaan alettu treenaamaan nenäkosketuksella. Läpijuoksussa minä jäin armottomasti myöhään ja suoraan sanottuna kuntoni ei kestä. Päätimme yhdessä kouluttajan kanssa vaihtaa läpijuoksut nenutukseen. Nenätreeni on tuottanut hyvin tulosta ja tänään puomia treenatessa Tiida pysähtyi alastulolla käskystä nenuttamaan. Hieno koira.
Keinun treenaamisen aloitimme aivan alusta, koitetaan saada Tiida juoksemaan suoraan keinun päähän asti, jotta saadaan keinusta tehokas ja nopea. Toistaiseksi treenaamme ilman keinun heilautusta. Tiida juoksee päähän, josta saa palkan, ja minä nostan koiran alas. Seuraavaksi luultavasti lisäämme minun tuomaa häiriötä niin, että juoksen ohi ja koiran pitäisi silti pysyä keinun päässä odottamassa, ja pikkuhiljaa alamme tiputtamaan keinua alemmas. Kouluttajalta tietysti vielä varmistan kohta kohdalta edistyttyämme, miten jatkamme eteenpäin.
Hihkaisen vielä lopuksi, miten hyvä Tiida olikaan eilen lenkeillä. Yhtäkään koiraa neiti ei haukkunut, pientä vikinää piti kyllä, mutta yhden yhtä haukkua emme kuulleet! Lisäksi seuruutin likkoja vapaana metsässä samalla, kun takaatamme tuli kaksi koiraa. Tiida huomasi koirat, mutta päätti jatkaa seuruuta koko ajan lähestyvistä koirista huolimatta. Lisäksi malttoi olla juoksematta tuttavan koiran luo kävellessämme toisiamme vastaan. Tiidassa on siis näkynyt selviä kunnon koirakansalaisen merkkejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti