Hakutreeneistä tosiaan jo tovi aikaa. Edellisellä kerralla treenit menivät erittäin hyvin, paremmin kuin osasin odottaa. Niistä inspiroituneena päätin kokeilla Nerille yhteensä kuutta ukkoa, ensimmäinen ääniavuin, muut sen mukaan, miten ensimmäinen sujuu. Elettiin niin sanotusti tilanteen mukaan.
Noh, syystä tai toisesta ääniapu ensimmäiselle pistolle jäi saamatta. Ekan ukon sijaan Neri merkkasi nenällään saaneensa hajun toiselta piilolta ja päästin koiran menemään ukolle. Hetken se kaarteli ja kierteli mutta saapui toiselle piilolle.
Ensimmäistä piiloa Neri ei sen sijaan sitten millään merkannut. Ilma oli toki melko seisahtanut ja metsä vieras ja aiempaa haastavampi. Silti tää tuntui olevan ihan todella vaikeaa. Ääniapua en jostain syystä tajunnut pyytää, tyhmä minä. Koira olis varmasti siitä hyötynyt, mutta koska en vielä lajia niin tunne enkä koulutustapoja tarpeeksi hyvin, niin en osannut pyytää apuja koiralle. Piilo löytyi jahkailujen jälkeen mutta vaikea se oli.
Kolmas ukko oli Nerille mörkö. Koira tuijotti ihmistä, heilutti häntäänsä muttei mennyt luo. Pennulla oli ekalla pistolla varusteet menneet huonosti ja vähän jopa solmuun ja maalimies oli sama, voisko siitä olla kyse? Mene ja tiedä, mörkö se oli ja yli päästiin vasta kun tulin lähemmäs ja lepertelin koiralle ikäänkuin kyseessä olisi joku tuttu ihminen.
Viimeiset kolme pistoa edelleen vaikeat ja koiralle irtoaminen oli hankalaa, vaikutti inan epävarmalta että saako sitä nenää uskoa vai ei. Meni kuitenkin ja löysi ukot mutta ei se kaunista ollut.
Viime treeneihin nähden aikamoinen pettymys tämä kerta. Neri varmaan kaipaa enemmän itseluottamusta etenkin haastavammissa maastoissa ja olosuhteissa. Eihän treenejä toki ole vielä montaa takana. Ens kerralla ajattelin, että maastosta riippuen ensimmäiset 2-4pistoa avuin, seuraavat 1-2 ilman apuja ja viimeinen taas pienellä avulla. Näin tulis alkuun muistutuksena, mitä tehdään, siitä pari kokeilua, mitä koira tekee ja loppuun helppo itsetunnon ja treenin boostaus, jotta seuraavalle kerralle jää tekemisen meininki.
 |
| Neri 7,5kk. |
Käytiin 10kk tauon jälkeen vihdoin ja viimein Tiidan kanssa jälleen virallisissa agikisoissa. Syy taukoon on ollut mun epäusko keppien ja etenkin kontaktien osaamisesta, treeneissä kuitenkin menneet hyvin, miksi päätin kisoihin mennä. Ilmotin Tiidan vain yhdelle agilityradalle.
Rata oli kaikenkaikkiaan melko simppeli ja sisälsi vain kaksi hieman hankalampaa kohtaa, meidän tasoon nähden niiden ei pitänyt olla ongelma.
Emäntä oli fiksusti edellisenä iltana ollut pitkään pikkujouluissa ja juhlien jälkeisissä meiningeissä muutaman tunnin yöunilla kisoihin... ei järin fiksua.
Alkurata sujui ongelmitta, mitä Tiida nyt tuntui jotenkin tahmealta ja hitaalta, ei kuitenkaan tullut virheitä. Kontakteista puomi ja A-sujuivat kuten pitää, koira ei lähtenyt ennen aikojaan liikkeelle vaan odotti lupaa. Jäi tosin liian korkealle molemmissa esteissä odottamaan lähtölupaa ja tätä oiskin syytä treenata jatkossa. Keinu meinattiin lentää läpi eri käskysanasta huolimatta, mitä vielä toistin koiralle asian erottamisen vuoksi. Keinua pitää ehdottomasti saada enemmän osaksi rataa ihan viikkotreeneihin..
Jotta ei liian hyvin olis mennyt, niin mun väsymys tietysti kostautui ja unohdin kesken radan kepeille tehtävän valssin ja hups hei, edellisen hypyn kohdalla tajusin mokan. Yritin vielä korjata mutta olin auttamattoman myöhässä. Ensimmäinen keppiväli jäi Tiidalta menemättä ja siitä vitonen. Lähetin likan uudestaan kepeille ja päästiin loppuun ilman lisävirheitä.
Lopullinen tulos oli rv 5, yliaikaa reilu 8s, 4.sija. Harmillinen ja vältettävissä oleva moka, mikä meni täysin emännän piikkiin. Tästä sit varmasti viisastuneena jatkossa pidetään ne iloliemet poissa ulottuvilta kisoja edeltävänä iltana.
 |
| Tiida 3v 7kk. |
Ps. oltiinpa lauantaina aamusta SCY Turun alaosaston järkkäämällä kimppalenkillä, jonne osallistui yhteensä 17collieta ja yksi springerspanieli. Kuvasta puuttuu tosin osa koirista mutta valtaosa siinä näkyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti