Olinkin jo aikaisemmin maininnut aloittaneeni Nerin kanssa pelastushaun treenaamisen. Käymme treeneissä toistaiseksi kerta viikkoon, treenikertoja takana nyt neljät. Viimeisimmät treenit olivat pari päivää takaperin sunnuntaina. Keli oli mukavan kostea ja vettä tihutti mutta pelastuskoiralaisia ei pieni sade saa haitata.
Nerin kanssa on nyt viimeiset kaksi kertaa treenattu reagointia, mutta nyt halusin koiralle enemmän haastetta ja yritimme pistoja pienin ääniavuin. Ensimmäinen ukko oli pyynnöstäni melko lähellä keskilinjaa. Asetin koiran nokka menosuuntaan ja ääniavun jälkeen totesin 'ukko' ja päästin pienen matkaan. Neri juoksi reippaasti suorinta tietä piilolle, hieno likka.
Ensimmäisen mentyä niin hienosti, tuplasimme pistojen pituuden. Sama homma, koira nenu ukon suuntaan ja pieni ääniapu ja koira irti. Hienosti Nepu lähti maalimiehelle, mutta jostain syystä pysähtyi puolessa välissä matkaa. Odotimme koiran reaktiota ja hienosti se aika pian ratkaisi pulman, avasi nenän ja etsi ukon.
Kolmas ja neljäs piilo menivät samalla taktiikalla kuin toinen, näillä kerroilla Neri ei tosin pysähtynyt, vaan eteni hienosti nenun avulla maalimiehelle.
Nämä treenit olivat Nerille varmasti itsetuntoa kohottavat, lyhyet mutta tehokkaat treenit. Ensimmäistä kertaa uskoin koiran tosissaan käyttävän nenäänsä silmien sijaan hajun paikantamiseen.
Ajattelen, että nyt ois hyvä treenata muutamia kertoja ukkojen etsimistä ääniavuin, piiloja saisi tosin olla useampi kuin tämä neljä mitä tähän mennessä on ollut. Pikkuhiljaa voitaisiin harjoitella eroon ääniavuista; treenikerran ensimmäinen piilo voisi olla avustettu, seuraavat ilman ja taas yksi ääniavulla jos tarvetta on.
Pieni pelastuskoiran alku. <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti