Kesäkivaa

Maanantaina oli jälleen agilitytreenit. Tällä kertaa osallistuin molempien koirien kanssa yhdelle tunnille.

Sessan kanssa menimme aloittelevien ryhmään. Neiti sinisen kanssa ollaan käyty vain kerran tutustumassa agilityn jännään maailmaan. Se kerta oli Sessan kannalta suoranainen katastrofi, minua jännitti, ärsytti ja hermostutti, Tiida räksytti, oltiin ihmeellisessä hallissa, missä oli ihmeellisiä esteitä. Kaikki oli kummallista ja todella pelottavaa. Sessa imi ihan vain minusta jo niin paljon negatiivista energiaa sisäänsä, että meni melkein kokonaan lukkoon. Kamala fiasko.

Tällä kertaa lähdin liikkeelle hyvin mielin ilman minkäänlaisia odotuksia, menisimme yhden esteen kerrallaan, hitaasti ja kaikessa rauhassa. Tämä positiivisuus vaikutti koiraan todella hyvin ja meidän vuoron koitettua kentälle asteli intoa ja työmotivaatiota omaava itsevarma Sessa.

Meidän tehtävänä oli suorittaa mustalla kirjoitetut esteet 1-4. Hypyt sujuivat hienosti, 3 kohdassa tiputti riman, joten otimme hypyn uudestaan. Sessa ei tuntunut jännittävän onneksi hyppyä. Rengas meni hyvin ilman jännitystä, minä ikäänkuin "imin" koiran renkaasta läpi. Kepit tuottivat arvatenkin enemmän pohtimista. Hyvin Sessa seurasi ohjeitani, kiersi kyllä kamalan kaukaa kepit, ei kuitenkaan jännityksestä vaan ihmetyksestä, miksi me näitä kierrellään? Loppuun saakka päästiin, vaikkei likka ymmärtänyt yhtikäs mitään tästä esteestä ja sen suorittamisesta. Palkka kuitenkin maistui.

Kävimme tämän pätkän kaksi kertaa läpi tunnin aikana. Ensi kerralla sitten lisää.

Tiidan kanssa meni ensimmäiset pätkät ihan sähläämiseksi. Olin jättänyt likan kotiin odottamaan aloittelevien ryhmän loppua ja kävin pikapikaa vaihtamassa koiran kotoa. Arvatenkin koira oli täynnä virtaa ja ensimmäiset pätkät menivätkin aikalailla koiran haukkuessa ja omistajan mokaillessa. Välissä toki heitin palloa ja harjoittelin pienimuotoisesti tottelevaisuutta, jotta saatiin pahimmat energiat pois ja korvat kuulolle. Koira alkoi rauhoittua menoon, mutta minä kurja olin vielä kiireessä ja epähuomiossa ohjasin välillä miten sattui, ei aivot olleet mukana touhussa.

Aluksi pätkä mustat 1-10, keinulle pyysin avustajan pysäyttämään koiraa. Tiida on kerran minun mokan takia juossut keinun läpi ennenkuin keinu on ehtinyt keinahtaa, nyt pyrin saamaan pysähtymistä keinulle. Seuraavaksi mustat 8-12, menivät ihan näppärästi ilman suuria ongelmia.

Punaiset 1-9 oli tarkoitus ottaa yhteen pätkään, väärältä puolelta ohjatut kepit osoittautuivat erittäin kinkkisiksi ohjattaviksi. En hahmottanut millään miten sen koiran saa ohjattua tältä puolen, vaikeaa. Muu pätkä sujui nätisti, paitsi 3-6, mitä en osannut ohjata fiksusti. Olin koko ajan mielestäni väärällä puolella, enkä oikein vieläkään hahmota, mikä olisi järkevin tapa ohjata tässä.

Ihan loppuun treenasin vielä keppejä väärältä puolelta ohjattuna, keinua yksittäisenä ja pysähdyksellä sekä pientä omatoimirataa pelkkiä putkia ja hyppyjä. Supermöllejä silmällä pitäen koitan saada itsevarmuutta sen verran, että uskallan edes paikalle kokeilemaan Tiidan kanssa. Kaksi agitreeniä vielä ennen tätä, katsotaan jätetäänkö vielä kuitenkin välistä. Onneksi supermöllejä on vielä kesällä toisetkin tiedossa.

Huh, kun tuli pitkä selostus ei-niin-ihmeellisistä treeneistä. Sessaan olin todella superylpeä, Tiidan treenistä alku meni miten meni, oma mokahan se oli ja tästä taas viisastutaan.

Lopuksi kesäisiä kuvia vielä keventämään postausta, kaikki kuvat ©Edith.