Vasta lauantaina perheen pappasrotta täytti 2vuotta, julkaisin Facebookissa omalla sivullani, sekä Kesyrottayhdistyksen sivuilla kuvan Mortista synttärionnittelun siivittelemänä.
Lauantaina olimme Nicon kanssa vielä mökillä, joten juhlistimme Morttia vasta sunnuntaina. Nico antoi Mortille herkkupilttiä pähkinöillä, lauloimme Mortti-papalle synttärilaulun ja päästimme vanhuksen kanssamme kävelemään ympäri asuntoa. Mortti kipitti omaa tahtiian ja tutki asuntoa, aina välillä innostui tulemaan moikkaamaan meitä kumpaakin. Mortti sai osakseen paljon silityksiä, lässytyksiä, rapsutuksia ja pusuja.
Tunnin parin jalottelun jälkeen laitoimme rottapojat takaisin omaan häkkiinsä, ja minä lähdin koirien kanssa pienelle iltalenkille. Kuka olisi uskonut, että 20min poissaolon aikana meidän papparottamme olisi kuollut..
Kotona minua vastassa oli järkyttynyt avomieheni. "Mortti tippu, Mortti kuoli!!", tais olla ensimmäinen lause, minkä kuulin. Menin häkin luo ja siellä se meidän papparottamme tosiaan makasi häkin pohjalla kyljellään liikahtamatta. Otin Mortin varovasti häkistä, en tuntenut sydämen lyöntejä, eikä rintakehä kohonnut enää. Mortti oli kuollut.
Kuulemma aluksi oli kuulunut tömähdys, ikään kuin rotta hyppäisi/tippuisi tasolta alas, sen jälkeen rahiseva henkäys, jolloin Nico oli kiirehtinyt häkin luo katsomaan mitä tapahtuu. Vielä toinen rahiseva henkäys, sekä hieman sätkimistä.. Sen jälkeen Mortti oli poissa. Koko tapahtuma kesti kuulemma alle 2minuuttia.
Ei sitä tahdo ymmärtää, miten meidän täysin terve, hyväkuntoinen, virkeä papparottamme noin vaan tippui kuolemaan?? Ei siinä ole järkeä.
Yritän lohduttautua ajatuksella, että Mortti eli pitkän ja hyvän rotan elämän, ei sairastanut tai kipuillut pitkään ennen kuolemaa. Herra pääsi nopeasti pois kohtalokkaan pudotuksen jälkeen. Mortti ei kärsinyt.
Kuitenkaan en voi olla tuntematta syyllisyyttä asiasta. Meidän olisi pitänyt ostaa erilainen häkki ajoissa. Meidän olisi pitänyt koittaa elvyttää poikaa. Meidän olisi pitänyt nauttia Mortin seurasta vaikka tunnin pidempään, niin tätä ei olisi tapahtunut. Meidän olisi pitänyt siirtää pesäkolo alhaalta ikäänkuin rappuseksi minkä kautta rotat pääsevät alimmalle tasolle..
Vain pari tuntia ennen onnettomuutta sanoin Nicolle, että Mortti on niin hyväkuntoinen ja reipas, että varmasti elää ihan heittämällä ainakin 2,5vuotiaaksi, ehkä jopa 3vuotiaaksi asti! ..vaan miten kävikään.
Kävimme eilen viemässä Mortin Mynämäelle tuhkattavaksi. Rupes kyllä taas surua puskemaan, kun poika oli jätetty sinne. Nyt on kotona jokseenkin hiljainen tunnelma, meiltä puuttuu yksi papparotta, eikä mikä tahansa rotta, vaan Mortti. Meidän Mortti.
Mortti oli maailman ihanin rottapoika. Hän oli kiltti kuin mikä. Pelkäsi pesuja aivan hirveästi, mutta ei koskaan purrut, ei missään tilanteessa. Mortti oli vilkas, utelias ja meneväinen rotta. Vielä viimeisenä päivänään hän tutki omin nokkineen makuuhuonetta. Mortti ei pelännyt enää mitään, antoi välillä turhan uteliaille koirillekin nenuun jos tunkivat liian likelle. Mortti oli Mortti. Ei sitä riitä sanat kuvaamaan, aivan ihana pappa.<3 Asiaa miettiessä väkisinkin tulee suru puseroon..
Nyt Mortti on Juustomailla veljensä Vertin kanssa. Veli oli valmiina ottamassa Mortin vastaan. Siellä he nyt kilpaa maistelevat eri juustoja ja nauttivat olostaan. Kiitos heille kaikesta. Ikävä on suuri, mutta kyllä me vielä nähdään, kukin aikanaan. Hyvää matkaa Mortti..<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti