Keskiviikkona nappasin lauman mukaan ja hurautin agihallille aamupäivästä. Tiidallahan alkoi juoksut, joten treeniryhmään meillä ei ole asiaa nyt vielä hetkeen. Syyni hallille tuloon oli puhtaasti Tiidan kisakelpoisuuden kartoittaminen. Mulla on ollut vaikeuksia uskoa Tintin keppien olevan kisakunnossa, vaikka neiti kerta toisensa jälkeen todistaa osaamistaan treeneissä. Myös kontakteissa mulla vallitsee epäusko, etenkin niin harvoin treenatulla keinulla, en ylipäätään tiedä erottaako Tiida keinun puomista ja ymmärtää himmata vauhtia ennen kuin vetää lentokeinun. Näitä asioita lähdimme sinne hallille selvittämään.
Kentälle ensimmäisenä pääsi Sessa. Neiti Sinisen kanssa ajatuksena oli hömpöttää menemään putkien ja hyppyjen kanssa. Hämmennykseni oli suuri, kun radalla minut kohtasi aikamoinen pikakiituri! Sessa on näemmä löytänyt vauhdin jostain, sillä tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun likka on liekeissä. Ihan huikea vauhti, minä jopa jäin toiseksi! Neiti myös hienosti tunnisti sanallisista käskyistä mitä haluan ja haki putkeenkin vaikka lähetin sen sinne putken väärältä puolelta. Ihan huippua.
Sessahan on käynyt yksissä mölleissä, eikä siellä suostunut hyppäämään pituutta. No, pituus oli nyt sopivasti kentällä asemissa ja ohjasin pikakiiturin kohti pituutta.. ja pentele sehän meni sen! Ja moneen kertaan vielä, hitsit. Ihan tekis mieli viedä se taas mölliradalle. Todella hyvä fiilis jäi tästä.
Seuraavana vuoroon pääsi Neri. Nepun kanssa on aikaisemmin kahdesti käyty pelkkää putkea rallattelemassa. Ekalla kerralla pieni oli ihan pähkinöinä, kunhan hiffasi touhun. Toisella kerralla muisti vähän, mistä on kyse ja riemastui putkesta, mutta riemastui myös kaikesta muusta elämästä hallissa ja keskittyminen oli aikalailla kadoksissa.
Tällä kertaa ajatuksena oli saada koiralle kontaktia paremmaksi. Aloitin "treenin" leikittämällä Neriä eri leluilla, selvittäen mikä parhaiten puree. Hyväksi osoittautui vetolelut, joita neiti voi kunnolla riepottaa, niiden mätkiessä samalla koiraa kylkiin..
Lähdettiin tekemään putkea lelupalkalla. Jäin Nerin kanssa putken alkuun ja juoksin vierestä samalla vieden koiran kädellä putkeen. Sinne sujahti pentu ja lelua kiitokseksi. Lelupalkka ei kuitenkaan pitkään riemastuttanut joten vaihdoin namille. Teimme suoraa putkea muutaman toiston verran onnistuneesti.
Tutustuimme myös siivekkeiden kiertoon rima maassa. Vedin namilla koiraa ja vaihtelin ohjaavaa kättä, koiran tarkoitus vain seurata namikättä. Hienosti seuras eikä jännittänyt lainkaan siivekkeitä.
Tiida pääsi viimeisenä halliin. Aloitettiin keinulla: koiralle lähetys ja varoitin Tiidaa varoiksi ensimmäisellä kerralla että kyseessä on keinu eikä puomi. Hienosti Tiida oli jo himmaamassa ennen varoitusta eli tunnisti esteen. Vahvistin suurella häiriöllä kontaktille jäämistä ja hienosti neiti pysyi paikallaan vaikka juoksin ympäri estettä ja spurttasin kauas koirasta, kertaakaan ei ollut aikeissa lähteä.
Keppejä treenattiin tarkoituksena saada etäisyyttä mun ja koiran välille. Vauhtia tuo ei vielä kestä mun puolelta hirveästi, mutta etäisyys oli helppo vaikka keppien ja mun välille jäi kokonainen putki. Siellä ohjailin putken toiselta puolen ja hienosti neiti veti loppuun asti kuin vanha tekijä. Mun pitäis ihan tosissaan jo luottaa tuohon koiraan, se kyllä tietää mitä tekee ja hoitaa homman kotiin.
Koitettiin tähän väliin vielä A-esteellä ja puomilla kontaktille pysähtymistä siten, että minä juoksen ohi ja koira tarjoaa pysähtymistä. Puomille jäi hienosti, A:lta juoksi läpi, vaikkakin alas asti tuli. Muistutin A:n alastulon vielä koiralle ja uusilla toistoilla samaa mokaa ei enää tullut, tais olla vauhdin virhearvioinnista kyse.
Olin Sessan vuorolla kokeillut valmiiseen rataan eri versioita ja vedin lopuksi Tiidan kanssa vielä pari helppoa, vauhdikasta ja riemuisaa pätkää. Tosi hyvä fiilis jäi niin koiralle kuin ohjaajalle.
Yhteenvetona treeneistä:
-Sessa on valmis mölleihin matalia rimoja hyppimään. Sen kanssa vois muutenkin treenailla enemmän kun on ihan mielettömän kiva treenikaveri.
-Nerpun kanssa lisää leikkimistä ja puuhaamista häiriössä.
-Tiida on todellakin kisavalmis. Juoksujen jälkeen toivottavasti vielä tänä vuonna kisoihin. Lisää treeniä keppien saamiseksi itsenäisiksi häiriöstä huolimatta sekä kontakteilla harjoitellaan koiran puolelta tarjoamista ja mun puolelta ohi juoksemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti