Huh, nyt allekirjoittanut voi vihdoin huokaista helpotuksesta ja keskittyä pääasiassa rentoutumiseen loppuvuoden ajan. Kesätyöt jatkuivat pitkään syksyyn, koulu alkoi hyvissä ajoin ennen töiden loppumista ja vihdoin kesätöiden loputtua alkoi viiden viikon mittainen työharjoittelu. Nyt työharjoittelujaksokin on jo takana ja tällä hetkellä kalenteria täyttää vain satunnaiset koulupäivät sekä koiraharrastukset, mikä helpotus. Tarkoituksena on nyt loppuvuosi todellakin pyhittää itselle mieluisiin puuhiin kuten salilla käymiseen sekä koirien kanssa treenaamiseen ja ihan vain kotona olemiseen ja rakkaan kainalossa makoiluun. Pieni akkujen lataus tulee todellakin tarpeeseen kaiken kiireen sekä omaan ja koirien terveyteen liittyneen stressin jälkeen.
Nyt kun aikaa riittää ja tietokone toimii jälleen niin jospa saisi tähän blogiinkin taas eloa. Tekstien taso ja kirjoittamisvälit ovat olleet järkyttäviä, jospa se tästä. Olenpa nyt kuljettanut pitkään hyllyllä pölyttymässä ollutta kameraa mukanani lenkeille. Eritoten Neristä olisi mukava saada kuvia neidin kasvaessa kauhiaa vauhtia. Perinteisiä syksyisiä "koirat lehtikasassa"-kuvia emme ennättäneet ottaa, mutta jospa lumisia kuvia tulisi sitten senkin edestä napsittua.Tosiaan, Nerillä on jo ikää 6,5kk. Korkeudeltaan pikkulikka hipoo Tiidan mittoja, painoluokka on samalla tasolla eli 16kg on ylitetty. Pentu on edelleen hirveän reipas ja utelias hääräri, se rakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria. Ääntään pieni käyttää päivittäin: se komentaa aamuisin viemään itsensä pissalle, se komentaa toisia koiria väistymään sekä jos tahtoo näiltä luun niin komentaa. Muut koirat onneksi eivät ota pentua ihan todesta ja sanovat sille missä menee rajat.
Emännällä on hirveä hinku viedä pieni jo näyttelyyn, mutta toistaiseksi vielä esteenä on käärmeenpuremajalan kuntoutus. Käärme sai kunnon trauman aikaan ja jalka jäi selvästi kehityksessä jälkeen ja meinasi pukata virheasentoa kinttuun. Ollaan jumppailtu jalkaa ahkeraan ja Neri pääsee päivittäin juoksemaan vapaana ja käyttämään jalkaansa. Edistystä on tapahtunut todella paljon mutta vielä huomaa koiran keventävän jalkaa aika ajoin sekä käynnissä askel on väärä. Jalan kuntoutus onkin meillä nyt tärkeysjärjestyksessä nro 1.
Neri on päässyt mukaan pelastushakuryhmään (sama ryhmä, missä Tiida aikoinaan kävi). Treenejä on nyt takana kolmet ja koira on päässyt vähän jo jyvälle ideasta. Nepulle on tehty sekä peräänlähtöjä muutamat että reagointeja, jälkimmäisiä nyt pääasiassa hinkataan, jotta neiti ei ala etsiä silmillään vaan avaisi nenänsä töitä varten.
Tiidan kuulumisista sen verran, että likka vihdoin aloitti juoksunsa. Merkkejä ilmassa on ollut jo useamman kuukauden. Toistaiseksi elämä urosten keskellä on sujunut ongelmitta ja arki on rauhallista, vaan pian se jo muuttuu varsin kaoottiseksi tärppipäivien tullessa.
Agilityssa olemme jatkaneet treenaamista ja olin jo viemässä koiraa jälleen kisoihin kun ne juoksut eivät tuntuneet alkavan, mutta sittenpä neiti ne aloitti. Eli kisataukoa tiedossa vielä tovi, jonka käytämme omatoimisesti keppejä ja kontakteja varmemmiksi hioen.
Sessalle kuuluu pelkkää hyvää. Neiti on ainut koira, joka on tänä vuonna ollut terve, ainakin tähän asti.
Kävimme Sessan kanssa rally-tokossa, mutta työvuorojen takia kurssi jäi kesken. Meillä olisi siis vielä pari kertaa tallella, mikäli nyt ehdimme kohta puoliin ne käyttämään. Sessan mielestä rally-toko on tosi kivaa ja puuhaaminen siistiä sekä nakit parasta. Sessan kanssa puuhaaminen hömpöttelymielessä on huikeaa, sillä se ei koskaan vuoda liiallisen innokkuuden takia, ei hauku eikä sättää. Se ehdottaa eri temppuja ja heiluttaa häntää puuhatessa. Sessan kanssa on todella rentouttavaa puuhata koska sen mielestä kaikki tekeminen on kivaa. Suurta paloa siltä ei löydy, mutta se ei meitä haittaa.
Päivittelen tarkempia treenikertomuksia seuraavien treenien jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti