perjantai 13. joulukuuta 2013

Seija riehuu

Viime yönä Seija-myrky kiukkuili, puut huojui ja tuuli pauhasi, välillä kuulosti siltä, että kerrostalon katolta lähtee palasia irti. Itse en olis tähän varmaan edes herännyt, mutta meidän Sessalainen stressasi ilmeisesti tätä myräkkää. 
Neidillä on lupa tulla sängylle, yleensä käpertyy jalkopäähän pienelle kerälle tyytyväisenä, tällä kertaa heräsin siihen, kun Sessa tunki kainaloon, hetken päästä taas nousi ja läsähti päälleni. Uudestaan ja uudestaan littasi minua, ei rauhoittunut millään. Aluksi koitin silitellä likkaa, jos rauhottuisi, seuraavaksi en enää päästänyt viereen, vain jalkoihin. Tämän jälkeen käskin koiran alas pediltä aina kun siihen nousi. Mikään ei tuntunut tepsivän, ja olin jo varmaan tunnin verran jatkanut näitä toimia, sitten riitti, julmasti komensin koiran pois makkarista ja ovi kiinni perässä. Loppuyön saatiin nukuttua rauhassa.


Asiasta toiseen, olen aina aikalailla inhonnut räkyttäviä koiria ja ollut ylpeä Sessasta, joka ei ole ymmärtänyt tätä toisille haukkumista. Noh, nyt minulla on pieni hölmö koiruus, joka haukkuu todella usein nähdessään vieraan koiran. Maailman ärsyttävin tapa. Ensimmäisillä kerroilla yllätyin, tämä kun oli täysin uutta minulle. 
Olen koittanut namien avulla saada huomiota pois muista koirista, ei auta. Lelun avulla ollaan saatu jotain tulosta aikaiseksi, tosin en halua, että aina täytyy olla lelu mukana tai muuten on helvetti irti. Ja Tiida on välillä ensin haukahtanut, sitten katsonut minuun "haukuin, saanko lelun nyt?". 
Kyselin kasvattajilta, mitä heidän mielestään kannattaisi yrittää, ja nyt ollaan heidän neuvojen mukaan yritetty vaan torumalla saada haukkua pois. Ei ole helppoa. Täytyy vielä funtsia, josko tuo lelu kuitenkin olisi paras tapa kitkeä tämä ikävä haukkuminen pois.

Tosiaan, lumet tuli ja lumet suli. Toivottavasti saataisiin tänne pakkasta, niin pysyis kurakelit poissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti