Catching up

Huh, miten se aika kuluukin niin nopeasti! Viime kirjoituksesta kulunut taas pieni iäisyys, tuntuu ettei aikaa kirjoittamiseen ole ollut. Iskenyt taas tämä kesätauko blogin pitämisestä. Pahoittelen jo etukäteen jos nyt en kesän aikana päivittele ihan viikottain, inspiraatiota odotellessa.

Viikko on vierähtänyt ja jotain on ehtinyt tapahtuakin. 

Tiida on ilmoitettu jälleen yhteen näyttelyyn, Raision elonäyttelyyn. Meikätyttö ilmoitti koiran ensin mukaan ja vasta sitten vilkaisi ketäs tuomari siellä onkaan paikan päällä.. noh, tämä ko. tuomari on niittänyt mainetta ankarana hampaiden tutkijana. Tiidan purenta on jokseenkin ahdas, alakulmureista toista on jouduttu operoimaan, jotta pysyisi suun ulkopuolella. Nykyään hammas oleilee oikealla paikalla, mutta purenta tosiaan on ahdas, mainittakoon vielä pari puuttuvaa alahammasta likan suussa. Eipä meille vielä ole tullut nootia tuon suusta, eiköhän sekin sieltä kuitenkin nyt tule, jaiks.

Ennen näyttelyä Tiidalle olis tarkotus saada painoa lisää(!!!), kesälomalle lähtenyt turkki takaisin ja kuonossa viihtyvä ihottuma karkotettua. Kaksi kuukautta aikaa ennen leijonalle heittämistä.

Tiida bikineissä.

Viime viikolla pyörähdettiin Tiidan kanssa myös agilityssa, tällä kertaa ystäväni koutsaamana.

Aloteltiin reenit pelkällä puomilla. Minun tavoitteena oli saada likka menemään puomi reippaasti omin avuin, ilman että joudun tukemaan pannasta. Tavoite saavutettu. Ainoastaan ensimmäisellä kerralla pidin pannasta kun en luottanut koiraan, mutta seuraavilla kerroilla en enää edes halunnut tukea, niin reippaasti se lähti luvan saatuaan kiipeemään!

Rengas tuotti tällä kertaa aikasempaa enemmän päänvaivaa. Koitettiin ottaa renkaan yhteydessä hyppyä, mutta se oli virhe. Tiida ei hiffannut mitä siltä haluttiin ja alkoi mennä renkaan sivusta... Tätä ei ole ennen tehnyt, eikä toivottavasti tee enää jatkossakaan. Tulevaisuudessa treenaamme rengasta yksittäisenä esteenä ensin siten, että koira ymmärtää mennä läpi eikä ala kiertämään joka kerta.

Hyppyjä harjoteltiin useamman esteen sarjana, minä juoksin parin metrin päässä vieressä, koiran tulisi itse hakeutua esteille, eikä tuijotella minua ja mennä miten sattuu. Aluksi pienoista haparointia, mutta muutaman toiston ja omistajan kouluttamisen jälkeen tämäkin alkoi sujua jo paremmin.

Lopuksi vielä puomilta pussiin sylkkärin kautta. Ensmäisellä kerralla olin liian myöhässä, mutta parin kerran jälkeen saatiin onnistunut tulos ja lopetettiin siihen.

Ystäväni innoittamana laitoin loppuviikosta jäsenanomuksen eräälle yhdistykselle menemään, tarkoituksena päästä reenimään agia säännöllisesti ja tavoitteellisesti, kisaaminen on edelleen tämän tytön tähtäimessä. Nyt vain odotellaan mahdollista vapaata paikkaa alkavassa ryhmässä..

Viikonloppua vietimme Nicon ja koirien kanssa maalla, Taivassalossa, koiravahtina. 

Kävimme

 -Sessan kanssa munkkikahvilla ja lampaita moikkaamassa Kustavin Savipajalla.

-uittamassa Tiidaa, Sessaa ja Jassia louhoksella kahtena päivänä.

-Uudessakaupungissa romanttisella kävelyllä omien turrejen sekä Jassi-dalmiksen kanssa. (Romanttisuus oli kaukana tästä reissusta. Maalaisdalmis kun ei ole juuri maailmaa nähnyt, kuvitelli jokaisen vastaantulijan olevan tämän ystävä ja kiskoi armottomasti jokaista kohti. Loppulenkistä onneksi alkoi rauhottumaan.)

Söimme Nicon kanssa vatsamme täyteen grilliherkkuja, nautimme rauhallisuudesta, ja viikonlopun päätteeksi minä vielä pesin auton sisältä sekä ulkoa. Hetken kaara sai kiiltää puhtaana, nyt takaboksin ikkunoita koristaa taas tutut nenunjäljet.

Eilen kävin koirien kanssa treenaamassa pienimuotoisesti tokoa sekä temppuja, häiriönä meille toimi Edith ja Lulu. 

Kerrattiin Sessan kanssa lähinnä jokaista temppua mitä neiti osaa, vahvistettiin perusasentoa, seuruuta ja paikkaa, ja lopuksi vaan leikittiin lempparilelulla, pallolla.

Tiidan kanssa otin lähinnä myös perusasentoa, seuraamista, paikkaa (mikä on parantunut ihan mielettömästi parin kk takaisesta!) sekä näyttelyseisomista ja ravia. Paria Tiidan osaamaa temppua muistuteltiin vielä mieleen, jonka jälkeen leikkiä pallolla.

Samalla tuli treenattua autossa odottamista sillä aikaa kun minä treenaan toista koiraa. Sessa ei päästänyt pihahdustakaan, odotti oikein nätisti. Tiida protestoi kovaan ääneen ja pitkän aikaa häntä kohdannutta vääryyttä. Enemmän tällaisia treenejä, niin alkaa odottaminenkin sujua.

Tiida on muuten nyt lihotuskuurilla. Neidin paino oli lonkkakuvissa tippunut 14,9kiloon. Tavoitteena on nyt saada vuodenvaihteeseen mennessä paino 16kiloon, mielellään 17kg. Nappula on nyt vaihdettu paljon rasvaisempaan energianappulaan, kylkiäiseksi Tiida saa vaihtelevasti reajuustoa, öljyjä, piimää, kermaviiliä, kananmunaa.. Annoksia kaksi päivässä, ns. välipala ja iltapala. Ylimääräisiä herkkuja täytyy varmaan vielä siihen kylkeen lykätä, jahka on ensin kunnolla tottunut uuteen ruokaan. Toivon todella, että paino alkaa tällä ruualla nyt nousemaan, jos nirsoilee kovasti niin lisäilen vielä raakaruokaa joukkoon Juhannuksen jälkeen.

Juhannuksen elämme varmasti hiljaiseloa, emäntä suuntaa luultavimmin saaristoon juhlimaan, koirat pääsevät takaisin maalle dalmiksen kavereiksi. Hyvää Jussia kaikille!