Aika kuluu, inspiraatio uupuu..

 Lähdimme Nicon ja koirien kanssa viikonlopunviettoon Taivassaloon isäni luo maalle. Vastassa oli arvatenkin energiaa puhkuva dalmatialainen, joka oli onnesta soikeana ottamassa meitä vastaan. Viikonloppu kului rattoisasti ihmisten lepäillessä ja koirien rallatellessa ympäri pihaa, Jassin roikkuessa Tiidan karvoissa ja Tiidan päristessä Jassille.

Tällainen ihanuus Veera-kissa löytyy meiltä Taivassalosta!

Maanantaina Tiidalla oli agilitya. Tunnin aiheena tällä kertaa edestä leikkaus. Jokainen koirakko pääsi vuorollaan ohjaajan kanssa tekemään pientä radan pätkää. Odotellessa saimme tehdä keinua, keppejä ja kontakteja. En nyt jaksa avata tuntia sen kummemmin, mutta tästä kerrasta jäi jokatapauksessa hyvä fiilis.

Olin käynyt aikaisemmin maanantaina koirieni kanssa keskustassa rundilla. Koska päivälle ei ollut muutakaan menoa suunnitelmissa, ajattelin napata likat mukaan ja käydä ihmettelemässä kaupungin vilskettä. Kiersimme jokirantaa ympäri, istutin likkoja millon minnekin ja räpsisin kuvia. Pysähtyipä eräs rouvakin kehumaan tyttöjä ja kuvaamaan omalla puhelimellaan. :D

Koska Tiidalla on aikoinaan ollut alustapelkoa, halusin viedä likan kauppakeskuksen läpi, missä on aijemmin jännittänyt lattiaa. Tällä kertaa typyä ei haitannut yhtään lattian kiiltävä ja liukkaannäköinen materiaali. Kumpikaan ei myöskään ollut moksiskaan kauppakeskuksen vilkeestä eikä mainoskuulutuksista. Hienoja tyttöjä!

Tänään meille tuli koirahieroja käymään. Sessalla ei ollut ainuttakaan jumia, typy tosin onkin kotikoira eikä harrastuskalu, mutta halusin silti tietää, mitä kropalle kuuluu. Tiidan takareisistä löytyi pari juntturaa, nämä saatiin auki hieromalla ja venyttämällä. Lopuksi hieroja vielä näytti minulle oikein kädestä pitäen, miten voin itse venyttää koiraa rikkomatta sitä. Alankin samantien ottamaan tavaksi reenien jälkeiset venyttelytuokiot.

Tiida on taas alkanut nirsoilemaan. Olen nyt antanut koirille aamuisin liha-aterian ja iltaisin nappulaa. Nyt parina iltana Tiida ei ole kuin nuuhkaissut kuppiaan ja jättänyt naput koskemattomana kuppiin. Täytyy taas miettiä, pitäiskö tuolta evätä aamulihat ja tuupata aamuisin illan nappulat nenän eteen, kunnes alkaisi taas syömään. Äh, rasittavaa kun koira nirsoilee. Elän siinä toivossa, että Tiidan ruokahalu palaa iän myötä..

Paras (ainut) yhteiskuva tästä kolmikosta.