Turku KV

Pyörähdettiin tänään Tiidan kanssa Turun Top Dog Show'ssa kehäkettuilemassa. Ei ollakaan nyt kesän jälkeen kehiä kierretty. Aikaisemmin Tiida on tupannut hyppimään kehää ravattaessa... onneksi se tapa tuntuis olevan jo taaksejäänyttä elämää, tervetuloa aikuistuminen.

Collieita oli paikalla viitisenkymmentä, narttuja miltei 40, nuoria kuitenkin vain seitsemän. Tiida oli tietysti luokkansa viimeisenä vuorossa. Kehäesiintyminen oli mielestäni oikein mallikasta, neiti seisoa pönötti nätisti paikoillaan, ravasi pomppimatta ja oli kaikinpuolin tyynen rauhallinen.

Yksilöarvostelusta Tiidalle napsahti ERI, siitä suoraan kilpailuluokkaan, jossa meitä oli yhteensä viisi. Olin aivan varma, että meidät tiputetaan pois palkintopalleilta, mutta kuinkas ollakaan, Tiida osoitettiin toiseksi! Meinas omistajalta leuka loksahtaa paikoiltaan hämmästyksestä. SA:ta ei meille enää herunut, mutta se ei liiemmin haitannut. Arvostelu on mielestäni todella Tiidan näköinen, koira käyttäytyi koko päivän todella hienosti muutamaa haukahdusta lukuun ottamatta ja tuli luokassaan toiseksi! Superhyvä päivä!

Arvostelu (suomennos):

"Miellyttävä nuori narttu, jolla hienot linjaukset. Pää voisi olla hieman voimakkaampi, ennen kaikkea kuonon osalta. Hienot korvat. Hyvä kaula. Eturinta tarvitsee kehittymistä. Erinomainen kroppa ja luusto. Hienot kulmaukset. Kevyet liikkeet. Hyvä turkki. Esiintyy hyvin."

Eva Eriksson, Ruotsi

Sessa 3vuotta!

Rakas karvapörröni täyttää tänään jo hurjat 3vuotta! Erittäin paljon onnea rakkaalle Sessa-hauvalle! <3

Uusien kuvien puuttuessa, tyytykäämme vanhoihin "iloinen Sessa" -kuviin,

Mitä koira merkitsee minulle?

Aluksi voisin hihkaista innosta, blogin virallisten lukijoiden määrä on tuplaantunut viimeisen parin kuukauden aikana! Vaikka se ei vielä päätä huimaa, niin minua kovasti ilahduttaa. 

Tervetuloa uudet lukijat!

Mietin pitkään viitsinkö kirjoittaa tästä aiheesta vai en. Luultavasti ne tuttuni, jotka eivät vielä pidä minua aivan hulluna koiranaisena, muuttavat mielensä tämän tekstin jälkeen. Toivon kuitenkin, että edes joku oppii ymmärtämään, miksi koirat ovat vieneet sydämeni.

Pienestä naperosta asti olen vinkunut perheeseen koiraa. Kävin viikottain kirjastossa lainaamassa läjäpäin koirakirjoja aina rotukirjoista koiran koulutuskirjoihin asti, unohtamatta tietysti suosikki DVD:täni "Kun koira tulee taloon". Olen siis aina ollut jollain tasolla pakkomielteinen koiria kohtaan.

Eräänä iltana äitini luota kotiin tullessa vastassa oli yllätys, dalmatialaisen pentu. Olin silloin eka-tokaluokkalainen. Muistan vieläkin elävästi sen tunteen, minkä ensimmäinen kauan toivottu koira sai aikaan. Ada oli aivan ihana koira; hymyilevä, rakastava, lojaali jästipää. Se kiipesi aikoinaan pöydän päälle varastamaan ruokaa, se käpertyi iltaisin sängyn päätyyn pieneksi keräksi ja yön aikana valloitti koko sängyn. Se hymyili aina, kun sille rakkaat ihmiset tulivat kotiin ja heilutti häntäänsä niin lujaa, että koko koira heilui puolelta toiselle. Se kuunteli murheet ja painoi päänsä syliin kuin osoittaakseen ymmärrystä. Ada oli perheenjäsen.

Nykyiset koirani ovat kasvattaneet minua hirmu paljon. Ennen baareissa viinapäissään viihtyvä vastuuntunnoton tyttö on muuttunut ulkoilua rakastavaksi ja kotona viihtyväksi naiseksi. Koirani ovat opettaneet minulle vastuuta ja pidempää pinnaa. Olen oppinut lukemaan eläinten käyttäytymistä aivan eri tasolla kuin ennen.

Ennen halusin aina itselleni parasta, nykyään tyydyn vähempään, kunhan koirani saavat sen parhaan. Oman ulkonäön ja terveyden huoltaminen on paljon vähempää kuin koirieni. Koirilla on aina päällään uudet ja ehjät pannat ja takit, itse kuljen samoissa vaatteissa vuodesta toiseen. Muotivaatteet ovat vaihtuneet käytännöllisiin kumppareihin ja ulkoiluhousuihin.

Välillä tulee mietittyä, miten hullua tämä koirailu oikeasti on. Laitan vuosittain tuhansia euroja koiriin; ruokakulut, treeninamit ja -lelut, lääkärimaksut, eri liittojen jäsenmaksut, harrastusmaksut, kisat ja kilpailut, näyttelyt sekä tietysti vielä bensat.. uskallan jopa väittää, että tästä listasta unohtui vielä jokin suuri rahareikä. Rahaa palaa siis aivan p*rkeleesti. Rahankulun lisäksi saan outoja katseita muilta kanssaihmisiltä, jopa omalta lähipiiriltäni, Silti se on sen arvoista. Olen löytänyt elämääni sisällön.

No mitäs se koira sit mulle merkkaa? Näin yksinkertaistettuna, kaikkea. Koira on kumppanuus, ymmärrys, anteeksianto, lohtu ja lojaalius. Se on ilo, rakkaus, lämpö, oppivaisuus ja omapäisyys. Koira on viekkaus, liikunta ja harrastus. Koira on niin paljon ettei sitä voi edes sanoin selittää, se täytyy kokea. 

Jos olen allapäin, koirani tulevat kylkeeni kiinni lohduttamaan. Kun tulen kotiin, molemmat tytöt ovat revetä onnesta. Aamulla herätessä vierestä löytyy aina kaksi karvaista kaveria, ja ensimmäisen elonmerkin annettua alkaa pörinä ja rapsutusten kerjäys. Iltaisin sohvalla saan kainalooni vähintään yhden örisevän karvapallon. Ulos lähtiessä eteisestä löytyy heti kaksi valpasta koiraa tulossa mukaan minne tahansa menenkin. Likat ovat aina valmiita viettämään aikaa kanssani. Jos tahdon leikkiä, ne leikkivät kanssani, jos tahdon levätä, ne lepäävät kanssani. Ne seuraavat minua kaikkialle. Koira antaa aina 110% itsestään, mitä ikinä keksinkään pyytää.

Minulle koira on elämäntapa. Elämäntapa, mitä en vaihtaisi pois mistään hinnasta.

Tavoitteet 2015

Aikaisempina vuosina en ole asettanut meille kummempia tavoitteita, mutta tänä vuonna mieleeni on tullut muutamia suunnitelmia.

Yleisesti:

-Terveenä pysyminen.

Paljon on saanut kuulla koirista, jotka ovat sairastuneet mitä ihmeellisimpiin ja kurjiin tauteihin. Paljon tietämättömyyttä ja kärsimystä. Meidän kohdalle ei tänä vuonna sattunut silmätulehdusta (ja yhtä koiran puremaa nirhaisua) kummempaa ja toivon todellakin, että sama linja jatkuu ensi vuonna molempien likkojen kanssa, toki vielä ilman silmätulehduksia. Koitetaan pitää hampaat ja tassut ehjinä ja turkit hyvässä kunnossa.

Sessan tavoitteet:

-Seuraaminen tiiviimmäksi.

Sessan seuraamista ei olla kunnolla harjoiteltu oikeastaan koskaan. Sessa seuraa aika kaukana minusta ja vinossa, katsekontakti sentään on hyvä. Molempia koiria yhtä aikaa seuruuttaessa on ihan kätevää, että toinen seuraa kauempana. Ongelmakohdaksi on tullut palkkaamisen jälkeinen "valuminen". Sessa jättäytyy jälkeen ja mutustaa hitaasti nauttien namiaan. Täytyy treenata seuraamista siten, että vasta vapautuksen saatuaan saa jättäytyä taakse. Ehkä lelupalkka olisi parempi?

-Agilityyn intoa.

Tästä oon kirjotellut eri postauksissa, Sessa ei ole syttynyt lajille. Se tuntuu ihmettelevän, että mitä kivaa siinä hyppelyssä ja pomppimisessa on. Kunhan päästään omatoimisesti treenaamaan, voimme kokeilla jos vinkupallo yhdistettynä helppoihin lyhyisiin pätkiin toisi kadonnutta intoa takaisin.

-Sterkkaaminen.

Ajankohtaista ehkä loppuvuodesta? Sessan juoksut eivät sinällään ole hankalat eikä neiti suuremmin oireile valeraskaudesta. Kuitenkin Sessa tuntuu alavireisemmältä niin juoksujen aikaan kuin jälkeenkin. Uskon, että steriloiminen saattaisi vaikuttaa nostavasti Sessan mielialaan, maailma ei ehkä olisi enää niin vakava paikka. Ja jokatapauksessa suunnitelmissa on kohtutulehduksen ja nisäkasvainten riskin takia steriloida jokainen talouden narttu ennemmin tai myöhemmin.

Tiidan tavoitteet:

-Virallisten agilitykisojen korkkaaminen.

Kaksissa epiksissä ollaan jo käyty, molemmista selvittiin enemmän tai vähemmän kunnialla. Toivon todella, että Tiida pysyy terveenä, jotta päästään toteuttamaan suunnitelmaa. Vielä on harjoittelemista hyppykorkeuksien, kontaktiesteiden (etenkin keinun), renkaan ja keppien kanssa ennen kuin alamme katselemaan virallisia kisoja. Eniten treeniä kaipaavat korkea rengas ja keinu.

-Muutamassa näyttelyssä pyörähtäminen, ERIn metsästys.

Tähän mennessä takana kolme näyttelyä, yksi ERI ja kaksi EH:ta. Sertiä en uskalla lähteä toivomaan, valtaosa tuomareista kun tykkää vankemmista nartuista. Me tyydytään siis ERIin ja luokkasijoitus olisi aina plussaa. Tammikuussa aloitamme ensi vuoden misseilyn.

-Hakuryhmään pääsy.

Emäntä on käynyt kaksissa treeneissä, koira yksissä. Jäsenhakemus on laitettu menemään ja toivottavasti päästän vuoden aikana treenaamaan hakua säännöllisesti.

-VePeen tutustuminen.

Tammikuussa täytynee laittaa viestiä, jos päästäisiin ainakin kokeilemaan kesällä vesipelastusta. Tiida rakastaa uimista ja vetoleikkejä, ties miten mainio vesipelastuscollie siitä kuoriutuisi!

-Lisää itsevarmuutta koiralle.

Tiidan kanssa ollaan jo yli vuoden kamppailtu koirille haukkumisen kanssa. Haukkuminen tuntuu olevan epävarmuutta sekä komentamista tilanteesta riippuen. Kokeillaan nyt karsia tätä epätoivottua tapaa namittamisen sijaan huomioimattomuudella tai nuhtelulla, tilanteen mukaan. Hiljaa hyvää tulee, eikö?

Siinä olis meidän tavoitteet vuodelle 2015. Nyt nautitaan kiireettömyydestä, lumesta ja loppu vuodesta pitkien lenkkien muodossa. Vuodenvaihde alkaa häämöttää, blogi luultavimmin hiljenee nyt muutamiksi päiviksi.

Toivotamme kaikille mitä mainiointa Uutta Vuotta!!

Rauhallista Joulua! ♥

Tällä hetkellä näyttää kovasti siltä, että meillä saadaan nauttia valkeasta joulusta. Meidän joulu menee kierrellessä sukulaisten luona, ja huipentuu parin yön kyläilyyn Taivassalossa. Nyt on aika rauhoittua juhlaan, palaillaan blogin pariin luultavasti loppuviikolla.

Oikein ihanaa ja rauhallista Joulua kaikille! ♥ 

Kuvat C:Annemari.

Jouluepikset

Tänään lähdettiin aamusta kahden ihmisen ja kolmen koiran voimin agiepistelemään Lohjalle. Ilmoitin Tiidan supermölleihin ja mölleihin, molemmissa makseihin.

Oltiin hyvissä ajoin paikalla, käytiin pienellä lenkillä ja mentiin halliin ihmettelemään ja odottamaan lähtölistoja.

Tiida 1,5v

Supermölleissä Tiida oli kuudentena vuorossa. Puolisen vuotta aikaisemmin käytiin samassa paikassa supermölleissä, silloin ei saatu nollarataa aikaseksi. Varmaan siitä ja väenpaljoudesta johtuen aloin jännittämään vähän turhan paljon.
 Rata ei ollut erityisen vaikea, pari vaikeampaa kulmaa oli ja yksi ohjauspuolen vaihto. Teknisten ongelmien omistajan hermostuneisuuden vuoksi emme saaneet rataa videolle. Jonkun verran sähläsin radalla, mutta onneksi koira teki hyvin siitä huolimatta. Teimme virheettömän radan ajalla 28,14. Omaan suoritukseeni olin vähän pettynyt, mutta koira oli hyvä ja tästä jäi myös minulle hyvä mieli.

Supermölleistä palkittiin jopa 9 parhainta, ja yllätyksekseni ylsimme Tiidan kanssa juuri sijalle 9! Superia! Saimme palkinnoksi muutaman ihmisten piparin ja yhden vapaavalintaisen palkinnon. Yhteistuumin Tiidan kanssa valittiin Tintille uusi apinan näköinen vinkurepimislelu.

Radat meni aika nopeaan, joten kävimme koirien kanssa kävelyillä,ja harjoiteltiin Tiidan kanssa ihan vaan olemista isossa joukossa. Aika sitkeästi likka jaksoi haukkua, mutta jonkun ajan kuluttua luovutti ja laittoi maaten.

Mölliradan alkaessa en enää jännittänyt suuremmin. Ensimmäisellä kerralla ohjasin yhden mielestäni vaikeamman hypyn huonosti, minkä takia Tiida kiersi koko hypyn ja tuli väärältä puolelta yli, tästä HYLky. Loppurata sujui nätisti, mitä nyt kerran meinasin juosta siivekettä päin.... Molemmat kontaktit otettiin nätisti, kunhan muistin pitää ohjaavan käden selkeänä ja himmailla vauhdin kanssa. Ajaksi saimme 40,66.

Tässä lähdössä jäi harmittamaan oma mokani ja hylky, joten ilmoitin Tiidan vielä uusimaan. Videokin otettiin, mutta enpä taida tältä lähdöltä sitä julkaista...

Ajattelin josko Tiida on liian väsynyt uusimaan, mutta kyllä se vaan kannatti. Ennen uusintaa harjoittelimme pihalla pari kertaa tämä vaikea kohta läpi, Tiida meni hienosti vaikka en ohjannut ihan niin hyvin kuin pitäisi. Radalla Tiida meni hyvin, ainut virhe tuli puomin alastulokontaktilla. Tiedostin jo ennen alastuloa, että minun pitäisi himmata ja ottaa varman päälle tai muuten hyppää pois. Aloin itsekin olla jo sen verran väsynyt, etten jaksanut enää tätä pientä hienosäätöä, vaan juoksin vaan maaliin asti. Taisin jopa itse vetää koiran kädelläni alas ennen kontaktia... 

Ajaksi tuli 34,09 ja kaupanpäälle sain hyvän lopetuksen ja iloisen mielen. Tästä myös video:

 Jos muutamia havaintoja tarvis tehdä niin:

-vauhtia lisää ohjaajalle, ei saa hidastaa koiraa

-tarvii harjoitella irtoomista, ei tarvis viedä koiraa niin pitkälle ja saatais nopeutta lisää

Kaikenkaikkiaan jäi kuitenkin tosi tyytyväinen mieli, Tiida jaksoi hyvin skarpata vielä viimeselle startille, ja minä muistin keskittyä sähläämisen sijaan ohjaamiseen. Kattellaan taas, koska seuraavan kerran päästään epistelemään.

Doboilemassa

Meilleppä avautui mahdollisuus päästä kokeilemaan doboa viime sunnuntaina. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut tämän lajin kokeilemisesta ja mielenkiintoni on herännyt varsinkin nyt kun dobo on ollut usein esillä koirapiireissä. Koska Tiidan kanssa puuhastelen muutenkin paljon, otin vaihtelun vuoksi Sessan kanssani tutustumaan uuteen lajiin.

Tunnin veti Hanna Maines, joka järjestää Turun seudulla dobo-kursseja.

Alussa teimme koiran kanssa lämmittelyliikkeitä, koira kiersi omistajaa ja pujotteli jalkojen välistä. Seuraavaksi otimme esille tasapainotyynyt, joiden päällä aluksi omistaja sai tasapainoilla, ensin yhdellä tyynyllä, sitten kahdella. Samalla kierrätimme koiraa edelleen jalkojemme läpi ja ympäri.

Myös koirat pääsivät kokeilemaan tasapainoilua tyynyillä, ensin etutassut tyynylle, sitten takatassut. Etujalkojen ollessa tyynyllä tukevasti, opetimme koiraa käyttämään takapäätään ja kiertämään tyynyä takajaloilla (samaa voi harjoitella kotona esim. vadin avulla).

Kaikki kuvat C:Hanna Maines

Lopulta otimme käyttöön dobo-pallon. Ensin omistaja sai taituroida syvät vatsalihansensa kipeiksi, jonka jälkeen oli koiran vuoro. Nameilla houkuteltiin koiraa pallon päälle. Sessaa vähän jännitti, mutta reippaasti laittoi etupäänsä pallolle pienten rohkaisujen jälkeen. Tätä toistimme muutamia kertoja, kunnes koira oli rennompi pallon päällä. Seuraava askel oli saada koira kokonaan pallon päälle. Olen Sessan kanssa harjoitellut vastaavanlaisia juttuja kotona. Vedin namilla Sessaa pallon päälle ja autoin neitiä nostamaan takajalkansa pallolle. Alku oli aika räpeltämistä ja Sessaa jännitti kovin...

..mutta harjoittelu tuotti tulosta, ja saimme neidin viimein pallon päälle istumaan!

Mitä muuta meille kuuluu?

Päivitykset ovat vähentyneet taas viimeaikoina, voisin syyttää tästä tietokoneen hajoamista ja pimeää ja jatkuvasti sateista keliä. Kameraa ei juuri viitsi ulkoiluttaa ja ilman kuvia ei synny inspiraatiota. Me ollaan nyt eletty suht leppoisaa arkea, lenkeillä käydään blogistakin tuttujen koirakavereiden kanssa miltei päivittäin. Usein kimppalenkit venyvät monen tunnin mittaisiksi.

Kävin Messarissa lauantaina pyörähtämässä kaverin kanssa. Lähdimme extemporeena. Tapasimme Tiidan kasvattajia ja emän omistajaa sekä itse Tuhtia, tiidan äippää. Shoppailimme, seurasimme muutamia kehiä ja otimme kamalasti kuvia, eritoten tipsuista. Ostin itselleni kohtuuhintaan kuvissakin näkyvän treeniliivin, jota olen jo pitkään haikaillut. Mukaan tarttui myös pinkki pipo, collie-heijastimella!

Sessan kanssa olen nyt aloittanut agi-innostuksen etsimisen. Pari kertaa ollaan päästy hallille treenaamaan aikalailla omatoimisesti. Likalta puuttuu se into lajiin, eikä siis ole mitään järkeä lähteä harjoittelemaan ohjatuissa treeneissä ohjauskuvioita tai ratoja kun koiraa ei kiinnosta. Siispä olen ottanut Sessan kanssa pääasiassa helppoja ja lyhyitä pätkiä, hyppyjä ja putkia. Palkkana toimii neidin ihan ykköslelu, pallo. Pyrin pitämään treenit lyhyinä ja superjeejeekivoinaihanaaa!

Tiidan kanssa ollaan mölliryhmässä viikottain treenaamassa. Nyt ollaan harjoiteltu niitä hyppyjen korkeuksia. Parilla kerralla neiti alitteli ja kiersi hyppyjä, syy löytyi taas koiran epävarmuuden lisäksi ohjaajasta. Minä kuvittelen koirani olevan nopea ja minulla olevan kiire, kiirehdin ja ohjaan vähän sinne päin. Seurauksena koiralle tulee kiire, alittaa hypyn ja haukkuu päin naamaa. Ongelma tunnistettu ja ohjaamiseen puututtu. Viime perjantain treenit menivät jo paljon paremmin kun vain itse maltoin ohjata rauhallisesti ja selkeästi ja annoin koiralle aikaa suorittaa esteen. Saatiin enemmän onnistuneita 50cm hyppyjä ja vähemmän haukkumista. Eli Tiidan kanssa treenatessa minun täytyy pitää yllä zen-mielentila ja ohjata selkeästi.

Kokeilin eilen toisissa treeneissä keppejä ensin muutamalla ohjurilla ja myöhemmin ilman ohjureita. Hienosti neiti jo hiffaa, mitä kepeillä tehdään ja on alkanut rytmittää liikettä hyvin. Vielä on hakusessa oikea sisäänmenoväli, ja koira meinaa lähteä pois ennen viimeistä väliä. Harjoitellaan siis vielä ohjureilla ja pikkuhiljaa harvennamme ohjureita, välillä myös alusta ja lopusta.