Kävin tänään pitkästä aikaa molempien koirien kanssa erikseen lenkillä. Harjottelin molempien kanssa hiukan tokontyyppiisiä liikkeitä ja pidin ihan vaan leikkituokioita.
Tiidan kanssa on aivan ihana lähteä tekemään mitä tahansa, Tiida on aina menossa mukana ihan täysillä, myös tällä kerralla. Muistuteltiin aluksi mieleen perusasentoa ja ihan vaan paikallaoloa ja seuruuta. Saatiin (vasten tahtoa) häiriökoiraharjotustakin. Taidettiin osua just parhaimpaan koiranulkoilutusaikaan parkkipaikalle treenaamaan. Muutamia kertoja Tiida haukahti toisille koirille, mutta edistystä tapahtui koko ajan, viimestä koiraa ei enää edes huomioinut. Tiida ei oo koskaan tokotunnilla välittänyt muista koirista, pihalla kuitenkin jaksaa edelleen innostua toisista.
Tiidan kanssa harjoteltiin vielä samoja asioita plus jalkojen välistä pujottelua ja ympäri pyörimistä, tällä kertaa lelupalkalla. Toimi ihan näppärästi likan kanssa, ei alkanut älyttömästi hieraantumaan, hiukan kyllä huononsi keskittymistä. Vauhtiakaan ei ihan hirveästi lisää tullut lelun myötä, palkataan varmaan jatkossa pääasiassa nameilla. Lähettiin treenaamisen jälkeen vielä pienelle juoksu/hölkkä/kävely lenkille, ihana likka kun rakastaa niin kovasti tekemistä. <3
Sessan kanssa lähettiin lähinnä palloa heittelemään, siinä sivussa olis tarkotus jotain pientä kertailla. Sessa palkkautuu namilla aika hyvin, osaa keskittyä paljon paremmin siihen mitä siltä oikeesti haluan. Aluksi perusasento oli jo aika hyvällä mallilla, vaihdettuani palkan leluun, asento meni ihan kamalaksi. Sessa istui käytännössä melkein väärin päin.. Lelulla saadaan kyllä vauhtia paaaljon paremmaksi, mikä on hyvä temppuja harjoitellessa, namilla Sessa tahtoo olla temppuja ajatellen aivan liian hidas liikkeissään. Tarkkuutta vaativat tokoliikkeet sen sijaan sujuvat pallolla paljon kehnommin.
Ensimmäisiä kertoja Sessan kanssa harjoitellessa en tosiaan tiennyt mitä olin tekemässä. En osannut motivoida ensimmäistä koiraani joka sattui vielä olemaan todella herkkä yksilö. Lisäksi koulutin perusasentoa aivan täysin väärin, tästä on nyt vaikea saada likkaa innostuessaan muistamaan enää oikeaa liikettä. Varmaan suurimpana mokanani oli se, että jankutin tiettyjä liikkeitä kyllästymiseen asti. Liikaa toistoja ja liian kovat vaatimukset ja huono kouluttaja.
Onneksi nyt on tullut käytyä edes muutamia kertoja ohjatuissa treeneissä, jos vaikka sais ton Sessan innostuksen nousemaan. Tuntuu että olen oppinut todella paljon todella pienessä ajassa.
Lauantaina olis taas pitkästä aikaa tarkoitus lähteä Tiidan kanssa tokoilemaan! Sunnuntaille oon suunnitellut Tiidan (ja oman) pään menoksi ensimmäistä agilitytreeniä! Puhkun intoa, toivottavasti harkoista tullessani innostus on yhtä korkealla, tai jopa korkeammalla. (;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti