keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Iloa ja surua

Sovittiin Teijan ja Luken kanssa treffit tiistaille. Tavattiin taas tutulla kaupalla ja jatkettiin matkaa metsän suunnille. Viimeksi unohdin ottaa kameran mukaan, tällä kertaa sentään muistin. Lukesta en olekkaan vielä ennen saanut hyviä kuvia, nyt herra sai paistatella kameran edessä senkin edestä. Kuviä lisää täällä (klick).



On se komia poika se Luke!


Sessalla taitaa olla tärppipäivät tulossa, niin kovin sitä Lukea kiinnosti tuon Sessalaisen takamus. Luke on onneksi leikattu niin Teijan ja herran kanssa voidaan turvallisesti lenkkeillä ilman pelkoa vahingoista.

Sessa on mielestäni ollut nyt, luultavasti juoksujen takia, alavireisempi ulkona lenkeillä, ei kiinnosta samalla tapaa riekkua ja juosta Tiidan kanssa kuin normaalisti. Tiidan juoksut sen sijaan tuntuis olevan jo takana päin, turvotustakaan ei näyttäis enää olevan.





Luken rakastunut -ilme.


Iloisemmista asioista surullisiin, Vertti-rotta on kipeillyt jonkun aikaa, veimme pojun lääkäriin. Kipuilu tuntui johtuvan osittain ainakin selästä, saatiin kipulääkettä ja ohjeistettiin pitämään poitsua levossa. Suurinpiirtein viikon ajan syötettiin lääkettä ohjeen mukaan, liikuntaa rajoitettiin. Ruuaksi annettiin pelkästään pehmeitä ruokia, Vertti kun ei kovia sapuskoja pystynyt syömään. Useamman päivän ajan rattus olikin pirteämpi ja seurallisempi. Eilen illalla kotiin tullessa huomattiin, että Vertti makaa kyljellään häkin pesässä. Otettiin Vertti ulos häkistä, rotta oli aivan löysänä ja kipeän oloinen, liikkui enää todella vähän, vain jos oli pakko. Hetken katottuamme tilannetta, totesimme että herran parhaaksi olis lähettää hänet paremmille juustomaille. Niin oli raskas päätös tehty ja veimme pojan eläinlääkäriin viimeselle reissulle..


Nyt sinun on hyvä olla, mutustaa juustoja ja muita herkkuja ilman pelkoa lihoamisesta ja laihiksesta. Ei enää kipuja ja lääkkeitä. Nuku hyvin pieni murunen. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti