Agility part 2

Oon suunnitellut nyt keväälle/kesälle Tiidan viemistä näyttelyihin. Ei olla aikasemmin käyty kuin yksissä mätsäreissä joskus kauan sitten, ei pärjätty siellä. Nyt on tullut harjoteltua tota seisomista ja ravaamista enempi, kuitenkin hampaiden tsekkailut ja koiran kopeloinnit on jääneet tosi vähälle, oikeastaan olemattomalle harjottelulle. Siksipä päätin viedä Tiidan näyttelytreeneihin eilen päivällä.

Tiida veti asfaltille turvalleen, nättiä.

 Paikalla oli melko paljon koiria, paikan päälle onnistuttiin kuitenkin tulemaan ilman haukkumista, namitin koiraa tosi ahkeraan. 

Tönötys asennosta sen verran, että vielä täytyy reenata koiran takapäätä parempaan asentoon, etupää näyttää jo silmääni hyvältä. Takajalkoja vähän taaksepäin ja suoremmiksi. Ravaaminen sujui mallikkaasti, ainut "miinus", että Tiida katsoo minua tiiviisti koko ravaamisen ajan, tämä ei kuitenkaan mua haittaa, jos tuomaria haittaa niin olkoon niin.

Tunnin jälkeen kysyin vielä ohjaajalta mitä parannettavaa meillä vielä on ja pyysin kurkkaamaan neidin alahampaan, mikä on operoitu mutta on taas tehnyt kuopan yläikeneen. Ohjaaja sanoi takajalkojen olevan hivenen edessä, muuten menee kuulemma nätisti. Hammaskaan ei ole silmiinpistävä, toivottavasti ei näyttelytuomareidenkaan mielestä.

Hyvää harjotusta tämä, kolmen viikon päästä mennään uudestaan ja sen jälkeen siirrytään mätsäreihin ja sitten näyttelymaailmaan, hih.

Kulmahammas tänäpäivänä.

Sovimme Japin kanssa tälle päivälle toko-reenit, Tiidan kanssa tosin harjottelin (melko) surkeasti, ainakin saatiin suurimmat energiat pois.

Myöhemmin lähdettiin kaverini kanssa toista kertaa harjottelemaan agilityä! Odotukset oli mulla aika korkeella, oli kuitenkin aika sähläystä kun molemmat tytöt mukana ja koitin molempia tutustuttaa esteisiin. Sessaa hivenen vähemmän, likalla ei intoa ollut niin suuresti, on sen verran arempi yksilö, että jännittää noita esteitä. Saatiin Sessan kanssa testattua hyppyjä ja putkea sekä pussia. Pussi selkeästi tuotti eniten päänvaivaa tytölle, eihän siihen pussin nyt voi koskea, jos se on melkeen umpinainen, sieltä ryömitään matalana läpi. Hassu.

Tiidan kanssa on edelleen ihan mahtava tehä mitä tahansa, likka innostuu ja tekee täysillä. Vauhtia löytyy ja intoa. Ihan parasta. Päästiin menemään hyppyjä, putkea, pussia, keppejä. Puomikin päästiin tällä kertaa jopa neljä kertaa! Joka kerralla namitettiin paljon ja jouduttiin tukemaan niin pannasta kuin takapäästäkin, kuitenkin päästin este läpi, tosi huippua. Iso kiitos asiassa auttaneille.

Tiidan ainut miinus on äänenkäyttö, räkytti ihan jumalattomasti. Eniten sillon kun koitin Sessan kanssa jotain puuhata, ei kestänyt että käskytän toista koiraa ja Tiidan täytyy vaan odottaa kauempana.

Kaikenkaikkiaan ihan huippua kuitenkin, tykkään! Ens kerta onkin sitten vasta 3vkon päästä, sitä odotellessa.