tiistai 18. maaliskuuta 2014

Totaalinen hermoromahdus

Haukkuminen....huoh. En oo edelleenkään päässyt tästä vaivasta eroon. En osaa sanoa onko edistystä tapahtunut vai ei. Tutuille koirille Tiida ei hauku, vaan kaikille tuntemattomille, miten mukavaa. Ei oikeesti.

Tänään ollaan vietetty laiskaa päivää eli energiaa Tiidalla riitti iltalenkillä. 
Ensimmäiseen koiraan törmättiin narussa ollessa, otin Tiidan lyhyelle narulle, ei haukkunut kertaakaan. 
Toinen koira tuli vastaan kun pidin tyttöjä vapaana. Komensin luokse istumaan, otin pannoista kiinni koska en luota ainakaan Tiidaan, että pysyisi paikalla nähdessään vieraan koiran. Tiedän, että tämä pannasta pitäminen laukaisee haukkumisen herkemmin, kuitenkaan en olis ehtinyt likkaa ottamaan naruun ennen kuin toinen koira oli kohdalla, ja tosiaan, taskusta loppui namit juuri sopivasti tämän kohdalla. Tälle hauvalle Tiida sitten haukkui aivan vietävästi. Lopetti vasta kun koirakko oli mennyt muutaman metriä meidän ohi.

Jatkettiin matkaa, laitoin koirat naruun kun metsäreitti loppui. 
Vastaan tuli yksi säikky koira, sen ohi mentiin haukkumatta. Sitten... Voi hyvää päivää kun tien poikki juoksi rusakko... Voi luoja sitä haukkumisen määrää. Vasta pitkän ajan jälkeen sain haukkumisen loppumaan. Mua edelleen kismitti se edellinen haukkukohtaus ja tämä rusakolle räjähtäminen vielä päälle ja BOOM... hermoromahdus. 
Jäin vaan toviksi kyykkyyn koirien viereen ja koitin saada hermojani kasaan. En tajua miten voi olla muka näin vaikeeta saada koira kulkemaan remmissään hiljaa vaikka muita koiria tulisi näköpiiriin.
 Ärsyttää ihan suunnattomasti ja saan varmaan harmaita hiuksia aina kun märehdin tätä asiaa. 
En tiedä miksi Tiida haukkuu, onko epävarmuutta, murkkuikää/testaamista vai kenties pitkästymistä? 
En tiedä pitäiskö kieltää, olla huomioimatta vai nameilla koittaa viedä ajatus muualle? 
En tiedä miksi, en tiedä miten, en tiedä milloin vai eikö koskaan?

 Nyt on aika lannistunut olo asian suhteen mutta ehkä tää homma tuntuu huomenna taas paremmalta, jos sitä vaikka yöllä sais jostain roppakaupalla itseluottamusta.

Lopuksi voin kuitenkin ilokseni sanoa, kun vihdoin jatkoimme lenkkiä, ohitimme miltei yhtä aikaa neljä koiraa ilman yhtäkään haukkua (Tiida lyhyellä narulla)! Huh, rankkaa touhua tämä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti