sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Apulasta apua tyhmyyteen?

Päätysin tänään aamuni "iloksi" Apulaan kattelemaan ilmotuksia. Joka kerta sinne eksyessäni muutun enemmän tai vähemmän kärttyseksi jos yhtään luen niitä myynti-ilmotuksia. En vaan yksinkertasesti voi ymmärtää, miksi ketään ottaa lemmikkiä, jos ei oo aikomustakaan huolehtia siitä sen elämän loppuun asti?? 

Peruslemmikkien elinikä ei oo mitenkään päätähuimaavan pitkä, parista vuodesta pariinkymmeneen vuoteen. Ei oo pitkä aika. Koska selailen eniten niitä koirien myynti-ilmotuksia niin juttelen nyt niistä.
 Ne ilmotukset mitkä mua eniten risoo, joko tosi nuoresta koirasta/pennusta luopuminen sekä ne ilmotukset, missä viimisiään veteleville senioreille etsitään ns. vanhuuden kotia. What?!

Usein saa lukea ilmotuksia about 6kk ikäsistä koiranpennuista, joista luovutaan pitovaikeuksien vuoksi. Siis mitä?? Mitä helvetin pitovaikeuksia noin nuoren koiran kanssa voi olla?? En kyllä tiedä luokitteleeko ihmiset pitovaikeuksiksi esim. allergia tai vaikka tapaturmat joiden jälkeen ollaan liikuntakyvyttömiä eikä kyetä koiraa ulkoiluttamaan, who knows. Ite kuitenkin kuvittelen pitovaikeuksien tarkottavan toisin sanoen "ongelmakoiraa", eli omistajan osaamattomuutta. Ihmettelen suunnattomasti, miten koiranpennusta voi saada ongelmakoiran? Kyllähän Tiidakin kovasti räkyttää koirille, mutta en tosiaan luopuisi siitä sen vuoksi. Tiedän et vika on mussa, ei koirassa.

Ihmiset vois kattoa itseään peilistä, sieltä se ongelma useimmiten löytyy.
Toinen kummastusta herättävä asia on seniorikoirasta luopuminen. Minkä ihmeen takia ketään antaa vanhaa koiraa enää pois? Uusi perhe on valtava elämänmuutos ja vielä vanha koiraparka, tiedä kuinka monta vuotta jo asunut samassa perheessä ja se raasu vaan myydään pois, "vanha tylsä koira, uuteen kotiin vaan." Hyvässä lykyssä se koiravanhus ei enää ees sopeudu uuteen perheeseen, jos ketään sitä edes haluaa. Vanhan koiran mukana kuitenkin saattaa tulla paljon eläinlääkärikuluja tulevaisuudessa, mikä ei välttämättä ole kauhean kaukana. Mun mielestä on yksinkertaisesti tosi sydämmetöntä myydä pois se vuosien ajan varpaita lämmittänyt, monet itkut turkkiinsa ottanut vanha rakas perheenjäsen. Ja sitä stressin ja mahdollisen masennuksen määrää.. huh, julmaa.

Tiidakin huutaa kurkkusuorana näille hölmöille.
Toisaalta taas välillä siellä näkyy ihan asiallisia ilmotuksia, allergiaa ilmennyt yht' äkkiä, entinen omistaja kuollut etc. Nuo on tuollaisia pakkotilanteita ja ne ymmärrän kyllä. Mutta kaikenmaailman "myydään koira, kiire", "9kk ikäinen hurtta, kiire, omistajan muutto ulkomaille".
  Miksi otit koiran jos aijot muuttaa ulkomaille? Miksi et miettinyt ennen koiran ottoa aijotko mahdollisesti häipyä maisemista? Miksi et ota koiraa mukaasi? Idiootit.

Asiasta lämpömittariin, meidän parvekkeella onki jo näin lämmin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti