Hiljaiseloa

Tavattoman pitkä aika kulunut viime postauksesta. Mitään ihmeempää kirjoittamisen aiheista ei ole sattunut, muutokset ja huolet elämässä vieneet innostuksen ja ajankin kirjoittamiselta. 

Jotain positiivistakin tapahtunut, meillä nököttää vihdoin ja viimein oma farmariauto pihassa! Sillä oonkin nyt kuskaillut koiria päivittäin milloin mihinkin koirapuistoon hulinoimaan. Pari lempparipuistoa taas päässyt meidän vierailulistalle kun kulkeminen on helpottunut.

En tiedä kuvittelenko vaan, vai olisko Tiidan haukkuminen toisille koirille helpottanut vähän puistoissa ravailun ansiosta? Jokatapauksessa, turha äänenkäyttö on saatu jollain tasolla kontrolliin, neiti uskoo kun tarpeeksi uskottavasti kieltää.

Nyt oon ruvennut kiinnittämään huomiota Sessan pahaan tapaan. Sessahan rakastaa keppejä ja palloja ja mitä tahansa ihmisten heittämää esinettä ihan mielettömästi. Sille on tullut pahaksi tavaksi koirapuistoissa kiikuttaa kaikki kunnon kepeistä aina pieniin tikkuihin asti vieraiden ihmisten jalkojen juureen. Siinä se tuijottaa nappisilmin ja odottaa josko uhri erehtyisi heittämään kepin. Monet aluksi heittävät, mutta kyllästyvät hetken kuluttua. Sessalle tällainen ei kuitenkaan käy lainkaan. Se kuskaa keppejä kyllästymiseen saakka ja alkaa haukkumaan/komentamaan toisia ihmisiä leikkimään sen kanssa. Aivan raivostuttava tapa. Sessa ei osaa leikkiä puistossa kuin pelkästään ihmisten kanssa ja kepeillä. Nyt oon ruvennut puuttumaan tilanteeseen heti jos neiti alkaa komentamaan. Käsken Sessan tiukasti pois keppinsä luota, jos ei lähde niin häädän likan kauemmas. Nyt on alkanut vähän tehoa tulemaan tähän puuttumiseen. Jatkossa Sessalle saa heittää vain jos on koira on hiljaa. Ensimmäisen komennuksen jälkeen leikki loppuu siihen, sen jälkeen kukaan puistossa olija ei heitä tytölle. Niin paljon ottanut aivoon tämä tapa, nyt laitetaan sekin aisoihin.

Maanantaina oltiin taas Tiidan kanssa agiliitämässä, tai ainakin harjoittelemassa liitämistä. Alotettiin yksittäisillä esteillä, lopussa otettiin myös pieniä pätkiä.

Alotettiin keinulla, tällä kerralla harjoittelu painottui koiran totuttamiseen keinun rämähtävään ääneen, hieman eri taktiikka kuin viimeksi. Tiida suoriutui keinusta tosi reippaasti, ei jännitä ääntä eikä liikettä.

Kepit oli vuorossa seuraavana. Aikaisemmilla kerroilla Tiida on suoriutunut kepeistäkin melko mallikkaasti, ei kyllä vielä ymmärrä mikä ajatus niissä on, seuraa vain mun ohjeita. Tällä kerralla kepit tuottivat hieman päänvaivaa. Taisin olla itse hieman väsynyt, ohjasin vähän miten sattui. Tällä kertaa likka ei ihan onnistunut osumaan oikeisiin väleihin. Olis kiva treenata keppejä niiden muoviläpysköiden avulla, mitkä estää koiraa tulemasta väärästä välistä. Olis tosi hienoa saada Tiida ymmärtämään mitä siltä halutaan.

Rengasta päästiin myös koittamaan yksittäisenä esteenä. Aluksi Tiida ihmetteli, että mikäs tämä nyt on, parin ohjauksen jälkeen muistui kuitenkin mieleen, että siitähän pitää hypätä läpi! Jätin lelun renkaan toiselle puolelle, vein koiran toiselle ja sanoin käskyn. Tätä toistettiin muutaman kerran. Ensmäisellä kerralla yritti kiertää, estin aikeen ja seuraavilla kerroilla mentiin renkaasta oikeaoppisesti läpi.

Pussi on tuottanut nyt hieman päänvaivaa, täällä kesäreenipaikalla on aika raskas vanhanaikainen pussi, minkä läpi menoa Tiida jännittää. Talvihallissa Tiida meni joka kerta ilman mitään ongelmaa läpi, kesäpaikalla pussia täytyy raottaa tai neiti ei tule ollenkaan, vaan kääntyy takaisin. Ei kiva, toivottavasti saadaan harjoituksella tähänkin taas itsevarmuutta.

Loppuun koitettiinkin taas pieniä pätkiä, useampaa estettä peräkkäin. Alkuun suht' simppeli, kolme hyppyä ja putki. Olin taas itse vähän hukassa, jäin odottamaan koiraa ja myöhästyin viimeiseltä hypyltä. Palattiin alkuun ja tällä kertaa tajusin luottaa Tiidan kykyyn lukea liikkeitäni ja päästiin pätkä läpi. Kolmannella kerralla saatiin jo paremmin vauhtia sekä varmuutta suoritukseen.

Viimeisenä otettiin vielä samaa pätkää mutta lisättiin loppuun vielä ohjaajallekin haastetta, putken jälkeen vielä kaksi hyppyä. Siinä sain taas valssailla. Pari ekaa kertaa meni jalkoihin sotkeutuessa ja unohdin koirankin, viimeinen kerta kuitenkin meni mielestäni aika hyvin.

Kivaa oli taas, ens kerta meillä onkin vasta parin viikon kuluttua. Sitä ennen tiedossa parit mätsärit reilu viikon kuluttua. Tiidan puunauskin täytyy taas suorittaa kohta puoliin. 

Tällä viikolla vielä sovittu reffit Riinan ja Pumban kanssa, ja loppu viikosta olis tarkoitus treffata pitkästä aikaa Teijaa ja Lukea. Jos alettais saamaan taas koiramenoa arkeen mukaan. ;)

Millon meijän pikku "hiirulaiset" kasvo näin isoiksi??