Pahuus paratiisissa

Törmättiin yks päivä metsässä uusiin tuttavuuksiin, Riinaan ja kultsuun nimeltä Pumba. Sovittiin tälle päivälle rehvit. Multa mukaan lähti tällä kertaa vaan Sessa, Tiidan kanssa oli illemmalle jo suunnitelmia. Lähdettiin Riinan kanssa etsimään kävelyreittiä Haunisten altaille, ja vihdoin 1,5h kävelyn jälkeen päästiin perille. Koirat vapaiksi ja lenkki jatkui altaan vieressä.

 Ihanan iso vesialue, tykkään ite vedestä ihan hirveesti, kivoja "levähdyskallioita" matkan varrella, sinne kelpais tehdä joskus oikea piknik.

Istuteltiin koirat pariin kohtaan poseeraamaan kameralle. Asettelin Sessaa paikalleen kuvaa varten, kun Pumba kavahti kauempana puskan juuressa. Riinalle heräs paha epäily, mikä valitettavasti osui oikeaan. Siellä puskassa tuijotti kiukkuisen näköinen kärmes. Sahalaitainen vielä.

Onneksi oli puhelimet mukana, siitä soittoa läheiselle ja taksille. Onneksi oli kaksi ihmistä kantamassa Pumba-raasua, ettei myrkky leviäis niin nopeaan. Viitisen minuuttia puremasta ja koira oli jo ihan surkeana, kävi maate ja uikutti. Eräs ihana koiraihminen ilmoitti heittävänsä meidät lääkäriin, mutta taksi kurvasi jo paikalle. Lääkäriin oltiin unohdettu soittaa mutta suht nopeasti pystyivät ottamaan koiran hoidettavaksi.

Terveen puolella aletaan kuulemma jo olemaan, ruokakin maistunu pienelle. Voimia vielä Riinalle ja Pumballe. <3

Pumbis vielä ihanan iloisena.

That bastard.

Parin päästyä lääkärin hoivaan minä lähdin kiireellä viemään Sessaa kotiin ja hakemaan vuorostaan Tiidaa matkaan. Suuntana agilitytreenit. Harmitti jättää toiset lääkäriin ja itse lähteä treeneihin, mutta me ei oltais enää voitu tehdä mitään avuksi.

Agilityssä oli vain pari koirakkoa tällä kertaa. Päästiin kokeilemaan taas hyppyjä, putkea, vihdoin myös rengasta. Koira teki hyvin, omistaja sekoili ja sotkeutui omiin kinttuihinsa ja ajatuksiinsa. Kokeiltiin taas keppejä, hienosti menee ohjauksella, seuraa mun kättä niin tarkkaan.

Ekaa kertaa testattiin myös keinua, olin varautunut siihen, että Tiida ei suostuisi ihan helpolla sitä menemään, meillä kun on tuottanut pientä ongelmaa tuo puomikin. Epäilykseni oli kuitenkin täysin turha, Tiida meni todella reippaasti esteen useemmankin kerran, este oli toki asetettu tosi matalalle. Puomia koitettiin myös tälläkin kertaa. Nami loppuun ja pannasta kiinni ja menoksi. Ensimmäisellä kerralla Tiidaa hiukan jännitti ylösmeno, ei kuitenkaan jarruttanut. Seuraavat kerrat sujuivatkin jo ilman epäröintiä, lähinnä jarruttelin pannasta ettei juokse estettä läpi ja horjahda.

Edelleen ilahdun kovasti siitä, miten innoissaan tuo Tiidalainen tekee töitä. Keskittyy tosi hyvin ja on innolla mukana. Vähän täytyy katsoa ettei ihan ylikierroksille pääse.

Seuraavat reenit viikon päästä, innolla ootellaan niitäkin taas!