Vanimiitissä

Tämmösissä merkeissä vietettiin tämä viikonloppu. Aurinko, teltta, koirat, vaneja, ihania ihmisiä, musiikkia, juomia, pitsaa. Ihana kesä. <3

Varokaa kyykäärmeitä!

Oon vahvasti siinä uskossa, että tänä vuonna kyitä on enempi kuin aikaisempina vuosina. Koko 20vuoden elämäni aikana en oo juuri kyihin törmännyt, ennen tätä kesää. Nyt alle parin kuukauden aikana olen nähnyt omin silmin lähietäisyydeltä jo peräti kolme kyytä...

Viimeisin näköhavainto käärmeestä tuli tänään. Kävelin koirien kanssa Runosmäen ja Nättinummen välistä asfaltoitua paljon käytettyä kävelytietä pitkin ja huomasin "kepin" tien reunassa. Olin jo kääntänyt katseeni muualle, mutta kuvittelin kepin liikkuneen, ja käänsin katseeni takaisin. Siinä se mokoma "keppi"käärme luikerteli! Otin koirat lyhyemmille naruille ja lähestyin käärmettä. Selässään luikerolla oli sahalaita, eli kyyhän se siinä.

Jäätiin sitten hyvän matkan päähän odottamaan, että liero pääsee luikertelemaan tien yli ja meidän matka voi jatkua. Tiida vähän säesti kyyn matkaa kauniilla epäileväisellä laulullaan.

Olin vielä näkevinäni, että kyy olisi kääntynyt piiloon päästyään meitä kohti, joten jäin vielä pienen matkan päähän tähyilemään, josko liero olisi lähtenyt matkoihinsa. Hetken ikäänkuin vahtisin käärmettä, jos sattumalta koirakko tai aikuinen lapsensa kanssa kävelisi kohti niin saisin varoitettua.

Eipä siinä kyllä juuri ihmisiä sillä hetkellä kävellyt, eikä kyytäkään enää näkynyt, joten jatkoimme matkaa kotia kohti.

Kyllä taas sai kyy säikäytettyä, vaikka tilaanteesta päästiinkin turvallisesti pois. En vain olisi kuvitellut käärmeen kulkevan kaupungissa noin vilkkaan lenkkireitin poikki keskellä päivää..

Pitäkää lapsistanne ja koiristanne huolta, kun tuolla kävelette. En varmaan enää päästä Tiidaakaan kävelemään ihan reunan tuntumaan nyt hetkeen ainakaan.

Silmät ja korvat auki, tarkkailkaa koirianne ja niiden eleitä, olkaa aina tilanteen tasalla niin monilta kyyn puremilta ja pelottavilta ajatuksilta vältytään! :)

Pitkä kylmä kesä

Kyllä meitä on nyt siunattu tällä ihanan kauniilla, lämpimällä kesällä! ...or not. Viimeiseen kuukauteen aurinko ei juuri ole näyttäytynyt, viime lauantaina se tosin yllätti varmasti kaikki turkulaiset säteillään. Vaikka itse rakastan hellettä ja aurinkoa, iloitsen koirien puolesta näistä keleistä. Vielä ei ole ollut liian kuuma koirille, voimme tehdä lenkit ihan mihin aikaan tahansa eivätkä koirat läähätä jatkuvalla syötöllä.

Emäntä aloitti tänään kesälomansa, mikä tarkoittanee paljon pitkiä lenkkejä ja useampia tokon omatoimitreenejä koirille. Ollaankin nyt jatkettu Edithin kanssa yhdessä tokoilua. Aivan ihanaa kun saadaan seuraa muuten niin tylsille treenikerroille. Koska en vielä lajia tunne kovin hyvin, olen treenannut koirien kanssa lähinnä taas seuruuta, paikkaa ja perusasentoa. Häiriötä saadaan Lulusta ja kentän läheisestä koirapuistosta. Näin saadaan koirille pientä aivojumppaa ja emännälle muutosta normaaliin arkeen. Treenin lopussa päästettiin vielä kaikki kolme koiraa kentälle kirmaamaan pallojen perään. Voi miten onnellinen Sessa oli palloleikistä äipän kanssa. <3

Kuvat ja videon on ottanut Edith, kiitos niistä! Ensimmäistä kertaa meidän seuruusta löytyy videomatskua. Hyvä näin, sillä nyt huomaan neidin seuraavan turhan kaukana ja käännökset ovat surkeita. Käännöksiä tosin ei olla harjoiteltu paljoa, jatkossa harjotellaan niitä enemmän. Sessasta ei materiaalia löydy, sillä tietenkin kamerasta loppui akku Tiidan jälkeen..

Agilityssä oli nyt parin viikon tauko, joka loppui eilen. Päästiin tunnin aikana kerran tekemään ainakin meille hieman haastavaa rataa. Rata sisälsi hyppyjä, putkia, pituuden, puomin, renkaan ja keinun, sekä paljon päänvaivaa omistajalle. Tällä kertaa sain hyviä neuvoja, miten kannattaisi tuon Tiidan kanssa reeniä jatkossa, sekä huomasin että iso koira olikin paljon kuvittelemaani nopeampi..

Vuoroamme odotellessa harjottelin Tiidan kanssa keppejä. Ihana huomata, miten neiti alkaa jo innostumaan kepeistä ja hahmottaa jotenkuten mitä siltä odotetaan. Tietenkään ei vielä osaa hakea itse oikeaan väliin, vaan kohta täytyy näyttää selkeästi ja joudun itse olemaan todella lähellä keppejä. Kuitenkin vauhtia on tullut lisää ja keskittyminen on parantunut.

Muutamat treenit vielä tämän seuran alla, ja sitten suuntaamme toiselle seuralle treenaamaan, can't wait!

Ps. Olen alkanut ikävöimään mustan tiitiäisen turkkia, jokohan se kohta puoliin alkais tulemaan takaisin..? Kuva otettu n.2kk sitten, ennen karvanlähtöä.

Catching up

Huh, miten se aika kuluukin niin nopeasti! Viime kirjoituksesta kulunut taas pieni iäisyys, tuntuu ettei aikaa kirjoittamiseen ole ollut. Iskenyt taas tämä kesätauko blogin pitämisestä. Pahoittelen jo etukäteen jos nyt en kesän aikana päivittele ihan viikottain, inspiraatiota odotellessa.

Viikko on vierähtänyt ja jotain on ehtinyt tapahtuakin. 

Tiida on ilmoitettu jälleen yhteen näyttelyyn, Raision elonäyttelyyn. Meikätyttö ilmoitti koiran ensin mukaan ja vasta sitten vilkaisi ketäs tuomari siellä onkaan paikan päällä.. noh, tämä ko. tuomari on niittänyt mainetta ankarana hampaiden tutkijana. Tiidan purenta on jokseenkin ahdas, alakulmureista toista on jouduttu operoimaan, jotta pysyisi suun ulkopuolella. Nykyään hammas oleilee oikealla paikalla, mutta purenta tosiaan on ahdas, mainittakoon vielä pari puuttuvaa alahammasta likan suussa. Eipä meille vielä ole tullut nootia tuon suusta, eiköhän sekin sieltä kuitenkin nyt tule, jaiks.

Ennen näyttelyä Tiidalle olis tarkotus saada painoa lisää(!!!), kesälomalle lähtenyt turkki takaisin ja kuonossa viihtyvä ihottuma karkotettua. Kaksi kuukautta aikaa ennen leijonalle heittämistä.

Tiida bikineissä.

Viime viikolla pyörähdettiin Tiidan kanssa myös agilityssa, tällä kertaa ystäväni koutsaamana.

Aloteltiin reenit pelkällä puomilla. Minun tavoitteena oli saada likka menemään puomi reippaasti omin avuin, ilman että joudun tukemaan pannasta. Tavoite saavutettu. Ainoastaan ensimmäisellä kerralla pidin pannasta kun en luottanut koiraan, mutta seuraavilla kerroilla en enää edes halunnut tukea, niin reippaasti se lähti luvan saatuaan kiipeemään!

Rengas tuotti tällä kertaa aikasempaa enemmän päänvaivaa. Koitettiin ottaa renkaan yhteydessä hyppyä, mutta se oli virhe. Tiida ei hiffannut mitä siltä haluttiin ja alkoi mennä renkaan sivusta... Tätä ei ole ennen tehnyt, eikä toivottavasti tee enää jatkossakaan. Tulevaisuudessa treenaamme rengasta yksittäisenä esteenä ensin siten, että koira ymmärtää mennä läpi eikä ala kiertämään joka kerta.

Hyppyjä harjoteltiin useamman esteen sarjana, minä juoksin parin metrin päässä vieressä, koiran tulisi itse hakeutua esteille, eikä tuijotella minua ja mennä miten sattuu. Aluksi pienoista haparointia, mutta muutaman toiston ja omistajan kouluttamisen jälkeen tämäkin alkoi sujua jo paremmin.

Lopuksi vielä puomilta pussiin sylkkärin kautta. Ensmäisellä kerralla olin liian myöhässä, mutta parin kerran jälkeen saatiin onnistunut tulos ja lopetettiin siihen.

Ystäväni innoittamana laitoin loppuviikosta jäsenanomuksen eräälle yhdistykselle menemään, tarkoituksena päästä reenimään agia säännöllisesti ja tavoitteellisesti, kisaaminen on edelleen tämän tytön tähtäimessä. Nyt vain odotellaan mahdollista vapaata paikkaa alkavassa ryhmässä..

Viikonloppua vietimme Nicon ja koirien kanssa maalla, Taivassalossa, koiravahtina. 

Kävimme

 -Sessan kanssa munkkikahvilla ja lampaita moikkaamassa Kustavin Savipajalla.

-uittamassa Tiidaa, Sessaa ja Jassia louhoksella kahtena päivänä.

-Uudessakaupungissa romanttisella kävelyllä omien turrejen sekä Jassi-dalmiksen kanssa. (Romanttisuus oli kaukana tästä reissusta. Maalaisdalmis kun ei ole juuri maailmaa nähnyt, kuvitelli jokaisen vastaantulijan olevan tämän ystävä ja kiskoi armottomasti jokaista kohti. Loppulenkistä onneksi alkoi rauhottumaan.)

Söimme Nicon kanssa vatsamme täyteen grilliherkkuja, nautimme rauhallisuudesta, ja viikonlopun päätteeksi minä vielä pesin auton sisältä sekä ulkoa. Hetken kaara sai kiiltää puhtaana, nyt takaboksin ikkunoita koristaa taas tutut nenunjäljet.

Eilen kävin koirien kanssa treenaamassa pienimuotoisesti tokoa sekä temppuja, häiriönä meille toimi Edith ja Lulu. 

Kerrattiin Sessan kanssa lähinnä jokaista temppua mitä neiti osaa, vahvistettiin perusasentoa, seuruuta ja paikkaa, ja lopuksi vaan leikittiin lempparilelulla, pallolla.

Tiidan kanssa otin lähinnä myös perusasentoa, seuraamista, paikkaa (mikä on parantunut ihan mielettömästi parin kk takaisesta!) sekä näyttelyseisomista ja ravia. Paria Tiidan osaamaa temppua muistuteltiin vielä mieleen, jonka jälkeen leikkiä pallolla.

Samalla tuli treenattua autossa odottamista sillä aikaa kun minä treenaan toista koiraa. Sessa ei päästänyt pihahdustakaan, odotti oikein nätisti. Tiida protestoi kovaan ääneen ja pitkän aikaa häntä kohdannutta vääryyttä. Enemmän tällaisia treenejä, niin alkaa odottaminenkin sujua.

Tiida on muuten nyt lihotuskuurilla. Neidin paino oli lonkkakuvissa tippunut 14,9kiloon. Tavoitteena on nyt saada vuodenvaihteeseen mennessä paino 16kiloon, mielellään 17kg. Nappula on nyt vaihdettu paljon rasvaisempaan energianappulaan, kylkiäiseksi Tiida saa vaihtelevasti reajuustoa, öljyjä, piimää, kermaviiliä, kananmunaa.. Annoksia kaksi päivässä, ns. välipala ja iltapala. Ylimääräisiä herkkuja täytyy varmaan vielä siihen kylkeen lykätä, jahka on ensin kunnolla tottunut uuteen ruokaan. Toivon todella, että paino alkaa tällä ruualla nyt nousemaan, jos nirsoilee kovasti niin lisäilen vielä raakaruokaa joukkoon Juhannuksen jälkeen.

Juhannuksen elämme varmasti hiljaiseloa, emäntä suuntaa luultavimmin saaristoon juhlimaan, koirat pääsevät takaisin maalle dalmiksen kavereiksi. Hyvää Jussia kaikille!

Terveystarkissa

Päätin jo vuodenvaihteessa, että Sessan lonkat, kyynärät ja silmät tultaisiin tarkastamaan tämän vuoden puolella, ja tänään vihdoin koitti the päivä.

Tiidan kasvattajat ilmottivat mulle pari viikkoa taaksepäin, että nyt olis mahdollisuus päästä ryhmätarkkiin Helsingin seudulle. Vähän tuli pitkä matka, mutta ihan täysin sen arvoista!

Tiida yritti kovasti vastustella nukahtamista, vielä kuvattavanakin potkaisi pari kertaa ilmaan protestina. Sessa kuulemma oli myös laittanut vähän hanttiin itse tilanteessa, mutta tytöt saatiin kuitenkin kuvattua ilman suurempaa hämminkiä. Tällä hetkellä kotona on kaksi hitusen tokkuraista ja väsynyttä leidiä.

Tulokset:

Tiida

Lonkat: A/A

Kyynärät: 0/0

Silmät: lievä Crd, ei ylimääräisiä ripsiä

Sessa

Lonkat: B/B

Kyynärät: 0/0

Silmät: lievä Crd, ei ylimääräisiä ripsiä

Tähän laittamani tulokset on lääkärin arvioita, Tiidan tulokset lähtevät vielä Kennelliittoon arvioitavaksi, Sessan kohdalla uskomme kyseistä lääkäriä ja olemme erittäin onnellisia. :)

Todella suuret kiitokset Tiidan kasvattajille, Paulalle ja Annelle, sekä heidän ystävälleen Pialle!

Collie Erkkari

Tänään aamusta taas Tiida autoon ja suunnattiin tällä kertaa Raisioon näyttelyyn. Eikä mikä tahansa näyttely ollut kyseessä, vaan collieiden pääerikoisnäyttely. 

Paikalla oltiin puoli kymmenen aikaan. Sääennusteet oli luvanneet aamulle sadetta ja, jippiaijee, sehän toteutui. Eli vesisateessa odoteltiin vuoroamme. Tiidan häkki piti hyvin vettä, itselleni olin ottanut sateenvarjon mukaan.

Junnunarttujen kehä alkoi kymmeneltä, narttuja 20 ja me oltiin vuorossa yhdeksäntenätoista. Tuomarina toimi Eleanor Kitchen, Iso-Britanniasta. 

Vähän saatiin odotella meidän vuoroa, en viitsinyt ottaa Tiidaa ulos häkistä sateeseen kastumaan. Olisi varmaan pitänyt, sillä kehän laidalle päästyämme Tiidalla oli ihan liikaa intoa ja energiaa. Seisominen sujui hyvin, ei liikahtanut ja antoi tuomarin tutkia itsensä. Mutta se ravi...kehään taisi tulla mun kanssa kengurunpoikanen, hyppy ja pari raviaskelta ja taas hyppy. Multa meinas hermot mennä sen hyppimisen takia. Tätä täytyy nyt jatkossa ehdottomasti harjotella ennen kehää! Loppuun vielä tönötettiin ja se sujui nätisti. Tiida sai tällä kertaa ErittäinHyvän.

Arvostelua hakiessani arvostelun ojentaja vielä kehui Tiidan nimeä (Tihkusade).

Jokatapauksessa tämä leikki oli meiltä tällä kertaa ohi, en halunnut jäädä sateeseen seuraamaan kehiä loppuun, vaan pakkasin kamat ja koiran autoon ja suuntasin kotiin kuivumaan.

Arvostelu:

"Nice tricolour bitch, sadly out of coat. Head of good proportions. Head is nicely balanced. Sound. Would prefer a bit more body on her."

Eleanor Kitchen, Iso-Britannia

En ole ilmoittanut Tiidaa vielä toistaiseksi enempiin näyttelyihin, johonkin kuitenkin olis tarkoitus mennä. Olisi ihana nähdä Tintin kasvattajia näyttelyissä, ehkä koitan tähdätä johonkin samaan heidän kanssaan. We'll see.

Maaginen ikä

Oltiin maanantaina Tiidan kanssa taas agiliitämässä. En ole uskaltanut vielä mennä Tiidan kanssa edistyneisiin, vaan ollaan pyöritty alkeistunnilla mukana. Itse tahtoisin vielä joku päivä kisaamaan neidin kanssa, ja siksi mua onkin vähän harmittanut alkeistuntien hidas tempo. Tuntuu että junnataan paikallaan. Maanantaina sitten vihdoin ja viimein uskalsin kysyä kouluttajalta, että pärjättäiskö me Tiidan kanssa edistyneissä, ja kouluttaja oli sitä mieltä että pärjätään. Hihkuin riemusta, ja jäätiin ensmäisen tunnin jälkeen vielä toiselle tunnille hillumaan. Ihan koko tuntia ei oltu kun koira alkoi selvästi jo olemaan turhan väsynyt ja komentamaan minua.

Päästiin tällä tunnilla menemään kokonaista rataa, ihan mahtavaa. Räpelsin paintilla nyt kuvan radasta, saa lukijakin paremman käsityksen kuin jos pelkästään luettelisin esteet.

Hypyt menee mun mielestä jo aika hyvin, välillä joudun ohjaamaan selkeämmin, toisinaan kuitenkin irtoaa hyvin hypyille eikä tarvitse olla ihan vieressä ohjaamassa. Rengasta varmistelin joka kerta, en usko että Tiida ihan vielä ymmärtää käskysanaa kunnolla, parempaan suuntaan ollaan silti menossa. Putkeen irtoaa tosi hyvin ja seuraava hyppykin meni ilman mitään ongelmaa. Palkkasin tässä kohtaa.

Kepit otettiin ihan erillisinä. Niissä joutuu tosi paljon ohjaamaan, pitäis varmaan ihan kotioloissakin harjotella kepin tapaisten esineiden kiertämistä ja pujottelua, että alkais ymmärtämään käskysanan tarkotuksen. Kepit päästään nytkin suht nätisti läpi, mutta koko ajan saan ohjata tarkkaan.

Hypyt ja putki ja sitä seuraavat hypyt meni nätisti, palkkaus viimeisen hypyn jälkeen.

Keinun otin erikseen. Sitä ei olla harjoiteltu kuin muutaman kerran, enkä uskonut että Tiida olisi mennyt estettä ilman että ohjaan pannasta, mutta neitipäs yllätti. Ohjasin keinun suuntaan kädellä ja sinne se koiruus kiipusti nätisti ilman epäröintiä. Pysäytin likan vielä keinun päällä ja palkkasin kun keinu oli kiikahtanut. Tiida ei ollut moksiskaan. 

Kolmisen kertaa käytiin rata läpi, viimeisillä kerroilla alkoi komentamaan väsymystään jos tein pienen virheen ohjauksessa. Seuraavilla kerroilla jätetään tuo alkeistunti menemättä ja suunnistetaan suoraan edistyneisiin. Koirakin jaksaa keskittyä sitten paremmin.

Oli kuitenkin ihan mahtavaa enkä taaskaan malta oottaa ensi kertaan, mikä meillä valitettavasti on vasta 16.päivä.

Asia, mikä inspiroi minut kirjottamaan tän postauksen, tapahtui tänään iltalenkillä. Koin meinaan valaistuksen. Tajusin lenkillä että oon vihdoin alkanut kunnolla luottamaan Tiidaan sekä itseeni. En enää jännitä läheskään niin paljoa, kun vieras koira sattuu näköpiiriin. En enää edes ajattele reitin muutosta, jos näen useamman koirakon reittimme varrella, vaan suuntaan askeleet rohkeasti kohti. Ajattelen nykyään koirakkoja haasteina ja jännänä testailuna. 

Tämän iltalenkin jälkeen uskallan todeta että maaginen yhden vuoden ikä on tehnyt tehtävänsä ja Tiida on alkanut uskomaan kun käsken olla hiljaa. Tiida on siirtynyt vinkunaan, mutta minä olen tyytyväinen! Neidin pahin "ongelma" alkaa olla selätetty, työtä tietysti vielä riittää, mutta me ollaan nyt saavutettu käännekohta. Kyllä tosta neidistä vielä hyvä hiljaisempi paimen saadaan. =)