Kaippa tänne täytyy taas pitkästä aikaa jotain tarinan tynkää sepustaa.
Mitään suurempia kommelluksia meille ei oo sattunut, mitä nyt yhteen supikoiraan törmättiin Pansio/Perno seuduilla tossa viime viikon puolella muistaakseni. Järkytys oli kaksjalkasella liiotellun suuri kun karvapallot meni ilosesti moikkaamaan mettähauvaa. Mun kauhuksi sillä mokomalla oli kapi, hyi elämän kevät. Suurimman paniikin aiheutti kuitenkin se, kun koira jäi nuuhkimaan jotain epämääräistä karvamyttyä mikä liikkui enkä aluksi saanut selkoa, mikä otus siinä möngersi.
Hysteerisenä koiranomistajana kipitin lähiapteekkiin kyselemään kapin tarttumismahiksista ja lääkkeistä, apteekkari fiksumpana tokasi vaan että tuskimpa se on mun koirille tarttunut, eikä tarttunukkaan. Oikeessa oli.
Näinä lähipäivinä ollaan lenkkeilty välillä Teijan ja Luken kanssa, toisinaan myös Edithin ja Lulun seurassa. Kameraa en oo jaksanut joka lenkille ottaa, onhan niitä metsäriehakuvia jo aikalailla tullut otettua. Yhdelle reissulle jopa otin sen mokoman reppariin, kuvat täällä alhaalla.
Nyt oon vihdoin ja viimein ilmottanut Tiidan Erkkariin ja Turun näyttelyyn (Harjavallan lisäksi). Helsinki oli meillä myös suunnitelmissa, mutta tarkemmin palkkakuittia tutkittuani päätin jättää sen reissun välistä, junalippujen hinnat sen verran ylhäällä. Eiköhän meille riitä nuo kolmekin näyttelyä näin alkuun.
Glyserolia oon taas alkanut läträämään neidin korviin, sen verran kevyet on kärjet enkä halua niiden nyt pongahtavan ylös juuri ennen näyttelyitä. Lohiöljy on kanssa löytänyt tiensä koirien ruokien joukkoon.
Ostin Tiidalle vihdoin sen kauan kaivatun pyöreän nahkapannan että saadaan tuo kauluri ehjäksi, Hurtan panta kun on kuluttanut karvaan turhan suuren loven, mikä näkyy selkeästi tuon kaiken karvan keskeltä. Japin innostamana tilasin sintille vielä supersöpön vaaleenpunasen kevythäkin näyttelyä varten, hih. Kyllä nyt kelpaa odotella vuoroa!
Lenkeillä oon ruvennut ohjaamaan koiria erilaisten objektien päälle tasapainoilemaan, isojen kivien, penkkien, puun kantojen ymym. Kiva välillä vieraiden koirien tullessa vastaan kehittää omille turreille temppuilua perinteisen seuraamisen sijaan. Tiida on erittäin mielissään tästä, omatoimisesti yrittää ehdotella että "Tämänkö päälle, ai ei. No entäs tämän?" Ylhäällä olevassa kuvassa Tiidan taidonnäyte asiaan liittyen.
Huomenna suuntaan Tiidan kanssa jälleen agilitya testaamaan, siitä suoraan kyydillä Taivassaloon isäni (ja Jassi the ilopeban) luo. Katsotaan onko Tintti taas tomeraa tätiä väsyneenä iloisen dallun seurassa, hah.
Nyt unta palloon ja sitä rataa, nat nat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti