Kasviksia Espoossa

Eilen oli vihdoin se kauan odotettu päivä. 

Lähdimme Tiidan kanssa aamusta junalla Espooseen kasvattajia tapaamaan. Junamatka sujui Tiidan puolesta oikein hienosti, koiruus makoili nätisti paikoillaan, kerran haukahti ruokakärryn kuskille, että nyt on aika tulla rapsuttamaan. 

Itse jännitin jo junaan mennessä että ollaanko oikeassa vaunussa, kun kyseisessä vaunussa oli lemmikkien kielto kyltti.. hmm. Konnarilta vielä kuitenkin varmistin asian, ei oltu eksytty allergikkojen vaunuun vaan ihan oikeassa paikassa oltiin.

Myös 'naistenhuoneessa' käynti tuotti pientä päänvaivaa kaksijalkaiselle, koiraa kun ei voi jättää paikalleen odottamaan. Karvakorva ja pullea laukku mukaan ja pienen pieneen vessaan ahtautumaan. Mahduttiin sentään juuri ja juuri ovesta sisään, jalkatila vain meni kokonaan koiralle. Olisi mahtavaa jos juniin suunniteltaisiin lemmikkivaunun läheisyyteen hivenen suurempi käymälä, jotta me yksin koiramme kanssa matkustavatkin pääsisimme helpottamaan oloamme. x)

Pääsimme kuitenkin onnistuneesti perille asti, asemalla meitä odotti pieni vastaanottokomitea.

Päivä meni ihan hujauksessa, alkajaisiksi nostettiin Tiida pöydälle ja tsekattiin yhdessä vielä miten niitä paikkoja kuuluu siistiä näyttelyitä varten. 

Puunausta seurasi lenkki, ruoka, kuvailu, näyttelyreenit ja jälkiruoka. Kaikenkaikkiaan ihana päivä, hyvä ruoka, hyvä seura ja mahtavat hauvat. Kyllä Tiidalla vaan on hyvät kasvattajat.

Olin pakkaavinani reissuun mukaan kaiken tarpeellisen, mutta unohdin kamerani kotiin, joten kuvista vielä iso kiitos Paulalle!

Metka ja Tiida.

Tiida tähtäili jatkuvasti Metkan häntään, siinä oli hyvä roikkua.

Äippä ja lapsi, taitaa niissä jotain samaa olla.

Oli hassua huomata, miten paljon samaa Tiidassa ja Tuhtissa onkaan. Pää, kroppa, turkki (Tuhtilla tosin paljon pörhöisempi), jopa haukku oli jollain tapaa samanlainen. Kuvissa samankaltaisuuden toki huomaa, mutta livenä vielä selvemmin. Kyllä se Tiida vaan on ihan äitiinsä tullut.

Tuhti, Bono, Metka ja Tiida.

Oli myös mielenkiintoista huomata, miten erilaisia koiria saman rodun sisällä voikaan olla. Metka ja Tiida ovat suht samanikäisiä narttuja, mutta ero on valtava. Koko vartalonmalli ihan erilainen ja pää ja korvat ja luonne sekä turkki ja kokokin. Samanrotuisia, mutta ihan eri puusta veistettyjä. Jännää.